Hyvällä omallatunnolla

Eeva Kolu

“Ulkona sataa, mutta ei haittaa! Ainakin tänään voit hyvällä omallatunnolla tilata ruokaa kotiin.”

Tällainen viesti ruuankuljetusfirmalta on ilmestynyt kännykkäni ruudulle. Jään miettimään, miten sade, hyvä omatunto ja ruoan tilaaminen kotiin liittyvät toisiinsa. Hemmetti, en ole edes tajunnut hyvällä säällä ruokaa tilatessani, että tästäkin olisi pitänyt syyllistyä.

No, kuljetusfirman puolesta sanottakoon se, että tällainen diskurssi syyllisyydestä ja hyvästä tai huonosta omastatunnosta on mahdottoman yleistä.

Aerobic-ohjaaja kannustaa: nyt kun teette vielä kymmenen kyykkyä, saatte sitten hyvällä omallatunnolla syödä juhannuksena grilliherkkuja.

Ystävä on laiskotellut sunnuntaina hyvällä omallatunnolla, koska on lauantaina siivonnut koko kämpän. Toinen pitää tipatonta, että saa sitten festareilla ansaitusti kumota skumppaa.

Gluteenittomat ja sokerittomat muffinsit ovat guilt free. (Sanapari on jo niin vakiintunut englannin kieleen, että olen nähnyt siitä jopa suomennoksia: hyvän omantunnon se-ja-se.)

Ruokavaliostaan tarkat ihmiset puhuvat cheat daysta, jolloin saa syödä mitä haluaa.

Ahkerasti toimistossa puurtavat ihmiset pääsevät heinäkuussa ansaitulle lomalle.

Kun asiaan alkaa kiinnittää huomiota, huomaa, että viattomaltakin tuntuvat keskustelut pursuilevat viittauksia syyllisyyteen, asioiden ansaitsemiseen ja kolkuttelevaan omaantuntoon. (Voihan protestanttinen työetiikka!)

Keneltä me oikeastaan tarvitsemme luvan syödäksemme ranskalaisia tai pitääksemme sunnuntaina vapaapäivän? Ketä petämme, kun kerran viikossa syömme “cheat dayna” pizzaa? Mikä on tämä hirvittävä syyllisyys, jota pitää potea siitä että elää ihan normaalia elämää?

Se syyllisyys on emävale.

Näet kun sinä ansaitset kaiken hyvän, mitä maailma yrittää antaa. Sinä, ja minä, ja me kaikki. Se hyvä tulee monessa muodossa: työntekona ja lekotteluna. Jäätelönä ja parsakaalina. Noutoruokana ja itse alusta asti väkerrettynä ateriana jonka pippuritkin patikoit Intiasta asti hakemaan. Jos maailmassa on absoluuttisesti pahoja asioita, olen melko varma, että jäätelö tai sohvalla makoilu eivät ole niitä.

Sinä itse tiedät, mikä on sinulle milloinkin hyväksi. Ja silloinkin, kun lipsahdat liioittelun puolelle – kummassa tahansa ääripäässä – syyllisyys ei auta ketään. Syyllisyys ei edistä muutosta, pikemminkin estää sitä. Anna anteeksi, korjaa kurssi – kevyin hartioin on helpompi lähteä uudelle reitille.

Jos et millään suostu uskomaan, että et tarvitse kenenkään lupaa nauttiaksesi tai levätäksesi, sovitaan, että tässä se nyt tulee. Ole hyvä, lupa on annettu. Syyllisyyden taakan voit jättää nyt tähän. Heti tuli keveämpi olo, eikö totta?

Tästedes kaikki muffinsit ovat hyvän omantunnon muffinseja.

Tällä viikolla Uudessa Muusassa kirkastamme ajatuksia ja katsetta – juuri sopivasti ennen kesälomaa.

Teksti ja kuva: Eeva Kolu
Laita hyvä kiertämään:
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.