Onko sinullakin salikortti, jota et käytä?

Emmi-Liia Sjöholm

Elokuussa tein sen taas. Hankin salikortin, jonka jätin heti pölyttymään. En edes uskalla laskea, kuinka paljon olen elämäni aikana maksanut turhaan kuntosalijäsenyyksistä. Veikkaan, että summalla pääsisi kaukomatkalle.

Olin valinnut kaikkein edullisimman vaihtoehdon salijäsenyyteeni: yksi keskus, pelkkä kuntosali, päiväajat arkisin. Ajattelin, ettei se harmittaisi sitten niin kovasti, kun kortti jäisi käyttämättä. Maksaisin sentään kaikkein pienintä mahdollista summaa. Ja niin jäsenmaksut humpsahtivat tililtäni aina kuun 20. päivä neljän kuukauden ajan. Raahauduin paikalle viidesti.

Marraskuussa aloin miettiä, miksen enää urheile, vaikka ennen liikuin useita kertoja viikossa. Ensin päättelin, etten vain pidä liikunnasta. Josko vihdoin myöntäisin sen itselleni näin 32-vuotiaana. Ei kaikkien tarvitse tykätä treenaamisesta. Mutta kun lopetin tanssiharrastuksenkin, aloin tosissani etsiä syitä liikkumattomuudelleni.

Useita vuosia olen yrittänyt pyristellä kuntosalilla kyykkäämässä. Minulla on ollut kallis personal trainer, olen osallistunut ryhmävalmennuksiin ja syönyt jopa jauhelihaa aamupalaksi. Mutta hitto kuinka vihasinkaan sitä. Toistojen laskemista. Isoja painoja. Hidasta tempoa. Olin kuitenkin alkanut uskoa (liekö syynä lukuisat lukemani lehtijutut vai instagramin fitspo-kuvat), ettei ryhmäliikunta eli “naisjumppa” ole trendikästä saati tehokasta. Niinpä minäkin siirryin spinningsalista kolistelemaan painoja. Harmi vaan, että jätin sinne saliin myös liikunnan ilon.

(Ensimmäinen kuva: Treenikengät Nike Metcon DSX Flyknit 2, 165€.) Crossfit-kengät Reebok Crossfit Nano 8.0 Flexweave, 139,95. Treenitoppi H&M, 19,99€. Aktiivisuusranneke Fitbit Alta HR Rose Gold, 189,95€. Lasinen juomapullo Life Factory. Treenikengät Nike Metcon 4, 143€.

 

Olisin voinut kituuttaa taas määräaikaisen salijäsenyyteni loppuun ja maksaa minimin turhasta. Sen sijaan tein täyskäännöksen. Mietin, mistä liikunnasta olen aikoinaan pitänyt. Vastaus oli päivänselvä. Minä nyt vaan satun rakastamaan ryhmäliikuntaa, oli se pienillä painoilla nitkuttelu jonkun muun mielestä turhaa tai ei. Kyllä se tehokkaampaa on kuin sohvalla makoilu ja kuntosalin välttely.

En ole kova tekemään uudenvuodenlupauksia, koska ne eivät ikinä pidä pidemmän päälle. Siksi ymmärsin, että jos aion muuttaa tapani, täytyy se tehdä jo ennen vuodenvaihdetta. Ihan tavallisena torstaina. Siispä laitoin jäsenyyteeni päälle kaikki mahdolliset lisämaksullisetkin ryhmäliikuntatunnit kaikissa Elixian pääkaupunkiseudun keskuksissa ja marssin spinningiin. Kortista tuli rutkasti kalliimpi, mutta kappas – aloin käyttää sitä säännöllisesti!

Minä tarvitsen vaihtelua ja lukuisia mahdollisuuksia. Nimittäin siihen kaatui tanssiharrastukseni: oli stressaavaa, kun treeniaika oli aina sama. Kun perheessäni sairastettiin syksyn neljättä flunssaa, päätin etten enää halua ottaa yhtään korvattavaa tuntia murheekseni. Kun jumppia on tarjolla joka päivä monessa eri paikassa, löytyy aina jokin mieluinen ja aikatauluihin sopiva ratkaisu. Tanssisalille voin palata sitten, kun elämä joustaa taas enemmän.

Juuri nyt olen erityisen rakastunut niihin hieman kalliimpiin tunteihin, joihin mahtuu 12–16 treenaajaa kerrallaan. Niissä saa ryhmäliikunnan ilon, mutta enemmän henkilökohtaista ohjausta vetäjältä. Sen lisäksi käyn välillä sisäpyöräilemässä pimeässä salissa, jossa ei tarvitse ajatella mitään muuta, kuin tulevia hikisiä koitoksia. Nautin täysillä pistoolikyykyistä, juoksuspurteista ja tanssillisemmista tunneista.

En myöskään enää tavoittele mitään tiettyä tulosta. Kunhan vain saisin jatkettua säännöllistä liikuntaa. Siinä onkin tavoitetta koko loppuelämäksi. Mutta ainakin juuri nyt se tuntuu hämmentävän helpolta.

Teksti ja kollaasi: Emmi-Liia Sjöholm
Tuotekuvat: valmistajat
Fiiliskuva: Casall lookbook
Laita hyvä kiertämään:
Copyright © 2018 2018. All rights reserved.
Proudly powered by 2018. Theme 2018 made by FitWP.