Pyhän alueella

Eeva Kolu

Istuimme ystäväni Annikan kanssa penkillä kahvikaupan edessä. Aurinko paistoi sopivasti poskipäille. Cappuccino tuoksui niin hyvältä, että ohikulkijat kääntyivät katsomaan. Hetki oli täydellisen nautinnollinen.

Annika kertoi pohtineensa, että elämään pitäisi saada lisää tällaisia arkisia aistinautintoja. Olin samaa mieltä. Päätimme, että nyt on aika miettiä, miten arkeen voisi luoda lisää rituaaleja.

Erään määritelmän mukaan rituaali on keino erottaa pyhä ja arkipäiväinen toisistaan ja siirtyä pyhän alueelle. Vaikka tämä määritelmä viittaakin uskonnollisiin rituaaleihin, minusta se on aika mainio myös muuta elämää ajatellen. Kun nimittäin mietin arkipäivieni kulkua, tietyt jokapäiväiset asiat tuntuvat kieltämättä… pyhiltä. 

Aamukahvi, tietenkin. Unelmoin siitä jo illalla mennessäni nukkumaan. (Se on aina pitkä maitokahvi isosta mukista.)

Hedelmä sellaisenaan on ihan kiva välipala. Hedelmän viipaloiminen ja lautaselle asetteleminen sen sijaan on rituaali, ja se saa hedelmän maistumaan paremmalta ja tuntumaan erityisemmältä.

Kun olin toimistossa töissä, sorruin usein iltapäivisin ryystämään sumppia näyttöpäätteen edessä. Arkipäiväistä. Nykyään pidän kiinni siitä, että nautin iltapäiväkahvini kuin Italiassa konsanaan – vaikka olisin vain omassa keittiössäni. Pienestä kupista, mieluiten mustana, aina jonkin pienen makean kera. Pyhää.

Suihkussa käyminen on minusta tylsä välttämättömyys, mutta iltakylpy jumalten rituaali. (Siitä lisää myöhemmin tällä viikolla.)

Myös kasvojen peseminen oli minusta ennen tylsää, kunnes muunsin senkin rituaaliksi. Nopean wash-and-go -tyylin sijaan hieron hitaasti kasvoille hyväntuoksuista puhdistusöljyä ja pyyhin sen pois kuumaan veteen kastellulla kasvopyyhkeellä. Kasvoveden ostan aina sumutepullossa – suihkiminen tuntuu ylelliseltä ja on näin ollen tärkeä osa puhdistusrituaaliani.

Pidän siitä, että viinilasin kanssa tarjoillaan kotonakin pieni kulho sipsejä tai muutama oliivi. Yhdessä ne ovat enemmän kuin osiensa summa.

Kirjoitan joka ilta sivun kiitollisuuspäiväkirjaa. Sekä kirja että kynä ovat hienoimmat omistamani.

Illalla keitän aina kupin jotain rauhoittavaa teetä, usein kamomillaa tai piparminttua. Kun vedenkeitin napsahtaa päälle, sekä mieleni että ruumiini tietävät, että päivän työt on tehty ja pohdinnat pohdittu. Nyt ei enää rehkitä eikä sekoilla. Nyt on aika hidastaa, relata ja päästää irti.

Tämä viikko Uudessa Muusassa on omistettu rituaaleille ja muille arjen sulostuttajille.

Teksti ja kuva: Eeva Kolu

 

Laita hyvä kiertämään:
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.