Fake it till you make it

Elina Sarén

Voguen päätoimittajan Anna Wintourin kerrotaan sanoneen: ”Vaikka olisin epävarma, teeskentelen tietäväni mistä puhun ja teen päätöksen.” Virgin-brändin takaa löytyvä brittiläinen liikemies ja miljonääri Richard Branson taas on sanonut: ”Jos sinulle tehdään upea tarjous, mutta epäilet kykyjäsi, sano kyllä ja opettele sitten.” Yksi lempi-koomikoistani, Tina Fey on kiteyttänyt asian seuraavasti: ”Itsevarmuus on 10% kovaa työtä ja 90% harhaa.” Näitä kolmea sitaattia yhdistää fake it till you make it -filosofia, eli teeskentele kunnes menestyt.

Emmi-Liia kirjoitti kokemastaan huijarisyndroomasta  eli siitä, miten pelkää jäävänsä kiinni siitä, ettei osaakaan mitään ja että menestys on tullut onnenkantamoisena. Tuon kolikon kääntöpuoli on fake it till you make it, jonka faniksi tunnustaudun itse.

Minut on kasvatettu perisuomalaiseen vaatimattomuuteen, suoraan sanoen itsensä vähättelyyn. Ajatukseen, että tyytyväisyys itseensä ja omien kykyjen korostaminen ovat syntiä, vaikken uskovainen olekaan. Jos olet hyvä jossain niin älä missään nimessä puhu siitä kenellekään – se olisi ylpeyttä, eikä todellakaan hyvä juttu. Mitä vähemmän herätät huomiota, sen parempi. Tästä johtuen olenkin todennut eläväni mielenkiintoisessa ajassa, jossa ylikorostuneesta itseluottamuksesta on yhtäkkiä tullut normi. Meni vuosia ennen kuin otin itsestäni yhtäkään selfietä, vaikka kaikki muut sitä jo tekivät, sillä tunsin oloni tyhmäksi kuvatessani itseäni, vaikuttaessani itsevarmalta.

Vielä ollessani teini-ikäinen vuosituhannen vaihteessa yhteiskunnassamme arvostettiin todistettavaa osaamista, tietoutta ja koulutusta, joita itsekin päätin tavoitella. Meininki oli kuitenkin jo kovaa vauhtia muuttumassa, kiitos Paris Hiltonin ja tosi-tv:n. Mentiin voimakkaasti henkilöpalvonnan suuntaan, ja kaiken kukkuraksi suosiota keräsivät henkilöt, jotka eivät olleet tunnettuja mistään erityisestä kyvystä tai taidosta. Pankin räjäytti Kim Kardashian, alun perin Paris Hiltonin assistentti 2000-luvun alusta. Nainen on taistellut asemastaan jo kymmenisen vuotta ja näyttää onnistuneen julkisuuspelissä käytännössä pelkällä räikeän vahvalla itsevarmuudella (ja hyvällä stailistilla). Kardashiania on vuosia arvosteltu siitä, ettei hän oikeastaan osaa mitään, eikä hänen näin ollen pitäisi olla kuuluisa ja ihailtu. Kardashianilla on kuitenkin erinomainen kyky brändätä itsensä.

Miten tämä yleinen muutos vaikutti minuun? Opiskeluaikoina huomasin järjestelmällisesti vähätteleväni omia kykyjäni, kunnes lopulta päässäni naksahti. Totesin, etten saavuta elämässäni yhtäkään unelmaa ajattelemalla, että vaatimattomuus kaunistaa. Päätin fake it till you make it. Hakeuduin opiskelemaan ruotsinkieliseen oppilaitokseen, joka tarjosi koulutusohjelman unelma-alaani eli muotoiluun, vaikka kielitaitoni oli järkyttävässä ruosteessa. Päätin, että tulevaisuuteni painaa vaakakupissani enemmän kuin kielen tuomat vaikeudet. Nykyään puhun sujuvaa ruotsia, josta on ollut etua niin yksityis- kuin työelämässä, eli I made it.

Olen ottanut vastaan työtehtäviä, joiden takia olen päätynyt reippaasti mukavuusalueeni ulkopuolelle, ja lopulta kuitenkin näyttänyt kynteni – jopa itselleni. Tavallaan fake it till you make it -ajatteluun voi jopa koukuttua, sillä itsetuntoboosti, jonka sillä saa on huumaava. Voittajafiilis hiostavan tilanteen jälkeen on mahtava, enkä tässä tarkoita, että olisin oikeasti valehdellut kyvyistäni. Olen uskonut itseeni tilanteissa, joissa en oikeasti ole uskonut itseeni lainkaan. Olen intuitiivisesti päättänyt selviytyä tilanteesta maaliviivalle menemättä paniikkiin.

Olen joutunut kyseenalaistamaan kasvatuksessa saamani arvot, jotka on siirretty minuun hyväntahtoisesti, mutta ymmärtämättä maailmaa ja olosuhteita, joissa itse tulen niiden arvojen kanssa elämään. Ei ole väärin uskoa itseensä. Itse asiassa mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Teksti ja kuvitukset: Elina Sarén
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.