Jo joutui armas aika

Eeva Kolu

En ole ihminen, joka erityisemmin haikailisi kultaisia lapsuusvuosia. (Edes lapsena lapsuusvuosissa ei mielestäni ollut mitään erityisen kultaista – olisin paljon mieluummin ollut aikuinen, joka saa päättää itse mitä ohjelmia katsoo telkkarista, kenen kanssa leikkii ja milloin ostaa karkkia. Ja olen edelleen.)

Mutta yhtä asiaa kaipaan lapsuudesta: sitä, kun kevätjuhlan päätteeksi kajautettiin Suvivirsi. Sen viimeiseen säkeistöön kulminoitui kaikki: yksi osuus elämästä oli ohi, kunnialla suoritettu, kuten vähän hikisessä kämmenessä rypistynyt todistus todisti. (Miten ihanan selkeeä! Aikuisena melkein mikään ei ole selkeää.)

Jotain uutta ja jännää oli edessä, mutta sitä ennen kahden ja puolen kuukauden kesäloma, suuri tuntematon vapaus. Kevätjuhla oli ansaittu palkinto kuluneesta vuodesta ja samalla ehdoton, kiistaton lupaus siitä, että kesä oli virallisesti alkanut.

Yhä edelleen joka kerta kun kuulen Suvivirren, muistan tasan tarkkaan miltä tuolloin tuntui. Mutta aikuisena tunne ei tietenkään ole aito, vaan muisto tunteesta. Lapsena Suvivirsi sai minut tuntemaan olevani elossa, täynnä intoa ja iloa ja vapautta ja odotusta.

Onkohan aikuisena enää mahdollista tavoittaa samaa tunnetta kuin koulun kevätjuhlissa?

Tänä vuonna aion yrittää. Ensinnäkin, aion pitää kesäloman. (Ei itsestäänselvyys yrittäjälle.)

Ehkä kirjoitan itselleni todistuksen. Annan kiitettäviä niistä asioista, joissa olen kuluneen vuoden aikana kehittynyt. (Kärsivällisyys, itsetuntemus, nukkuminen, vihannesten pilkkominen valmiiksi jääkaappiin.) Mietin, mihin voisin ensi vuonna keskittyä enemmän.

Ehkä minimoin sosiaalisen median käytön kesälomalla. Se olkoon aikuisversio siitä, että lapsenakaan ei tiennyt, mitä kaikille kavereille kesällä kuului. Syksyllä oli hauskaa palata koulun pihalle ja kuulla, mitä kukakin oli tehnyt. (Ja vertailla rusketuksia. Hävisin aina.)

Ennen kaikkea, taidan pitää itselleni kevätjuhlat. Kajautan Suvivirren ja pidän pienen puheen siitä, miten hienosti tämäkin vuosi meni. Ja kuinka nyt on – kaikkien rehtorien lempisanat kaikkialla maailmassa – aika nauttia hyvin ansaitusta kesälomasta.

Tällä viikolla Uudessa Muusassa vietetään kevätjuhlaviikkoa. Luvassa vähän mekkoja, vähän herkkuja, maljoja ja meikkejä. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon.

Teksti ja kuva Eeva Kolu

 

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.