Rakas Muusa: Miten saan ystäviä ulkomailla?

Uusi Muusa toimitus

Haluaisin muuttaa pois Suomesta, mutta en tunne ketään unelmieni asuinkaupungista. Miten ulkomailla rakennetaan tyhjästä uusi ystäväpiiri?

Päätimme kysyä asiaa kolmelta ihmiseltä, jotka ovat tehneet juuri niin.

Rauli Ratasvuori, asunut vuoden Shanghaissa ja nyt vuoden Pekingissä perheensä kanssa: “En ollut käynyt Saksaa pidemmällä ja muutenkin matkustellut hyvin vähän. Yhtäkkiä asuimme 20 miljoonan ihmisen kaupungissa.”

Outi Hildén, asunut kolme vuotta Los Angelesissa perheensä kanssa: “Olen haaveillut Losista yläasteikäisestä asti. Löysin jopa lapsuudenkotini kaappeja siivotessani kuviksen tunnilla piirretyn työn, jossa piti piirtää itsensä 10 vuoden kuluttua. Seison siinä hymyilevänä kaupunkimaiseman keskellä, ja takana kohoavat Hollywoodin kukkulat.”

Saara Helkala, asunut yksin reilut kaksi vuotta Lissabonissa: “Hain Lissaboniin opiskelemaan kaksivuotiseen Design and Visual Culture maisteriohjelmaan, mutta oikeasti se oli ihan tekosyy. Olin halunnut vuosikausia muuttaa pois Suomesta ja yksi kesälomareissu Lissaboniin antoi viimeisen sysäyksen, nyt tai ei koskaan -tyylisesti.”

Uuden ystäväpiirin löytäminen käy työstä

Tästä kaikki ovat samaa mieltä: tärkeintä on oma aktiivisuus. Kannattaa varautua siihen, että uuden ystäväpiirin löytäminen voi viedä pitkään ja olla välillä raskastakin.

Rauli: “Suomessa en jaksa nähdä yhtä paljon vaivaa sen eteen, että tapaisin uusia ihmisiä. Täällä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin keskittyä ystävystymiseen. Se vaatii näin aikuisena paljon energiaa. Yritän aina antaa itsestäni, silloin on suuri mahdollisuus saada jotain takaisin.”

Saara: “On oltava itse tosi aktiivinen. Se vaan on välillä ihan kamalan rankkaa. Omalla kohdallani on käynyt myös niin, että olen kuvitellut löytäneeni kavereita, mutta ne ovatkin olleet ihan vaan “olosuhdekavereita”. Siihenkin pitää varautua. Olisi naivia ajatella että heti ekalla viikolla tapaamista ihmisistä tulisi välttämättä sydänystäviä.”

Rauli: “Kannattaa rohkeasti kysyä ihmisiä lounaalle tai järjestää jotain erityistä. Ostin kesällä kuusi lippua jalkapallo-otteluun ja vasta sitten kyselin ihmisten kiinnostusta lähteä mukaan peliin. Liput menivät hetkessä, vaikka muutama osallistuja ei edes erityisemmin pidä jalkapallosta. Aina ei ole kyse siitä mitä tehdään, kunhan tehdään yhdessä. Usein tulee myös myöhemmin itse kutsutuksi, kun on nähnyt ensin vähän vaivaa muiden eteen.”

Muista ekspateista löytää helpommin ystäviä

Kaikkien mielestä muihin ekspateihin – eli toisiin samassa maassa asuviin ulkomaalaisiin – on helpompi tutustua kuin paikallisiin. Usein ystäväpiirin rakentaminen aloitetaankin juuri heistä. Ekspateilla on yleensä hyvät verkostot esimerkiksi Facebookissa, joissa keskustellaan ja sovitaan tapaamisia erilaisissa ryhmissä.

Rauli: “Muihin ekspatteihin on helppo tutustua, koska hekin tarvitsevat kavereita. Se, että oleskelulla on aikaraja, saattaa vaikuttaa ystävyyssuhteisiin paikallisten kanssa. He asuvat täällä, me olemme vain piipahtamassa väliaikaisesti.”

Outi: “Paras ystäväni täällä on suomalainen, ja kyllähän suomalaisuus yhdistää ihan valtavasti. On ihanaa kun kaikkia asioita ei tarvitse selittää ihan alusta asti. Niin kuin vaikka miltä tuntuu, kun fiilistelee etänä vappua, tai miten paljon hetkittäin kaipaa sitä, että voisi kävellä paikkoihin.”

Jokainen tilanne on mahdollisuus tutustua

Uusien ystävien löytäminen ei ole välttämättä sen helpompaa tai vaikeampaa olipa sinkku, parisuhteessa tai perheellinen. Lasten kautta on helppo tutustua myös muiden lasten vanhempiin, mutta toisaalta sinkku löytää helposti uusia kontakteja esimerkiksi deittisovelluksista. Tärkeintä on nähdä mahdollisuuksia kaikenlaisissa ihmisissä ja tilanteissa.

Rauli: “Vaikkei Suomessa olisi tapana tutustua lasten kautta, täällä ulkomailla vanhemmuus on aika hyvä tutustumiseen ajava voima. Sain sisältöä päiviin, kun aloimme järjestää leikkitreffejä muiden ekspatti-isien kanssa. Aloin myös opettaa Suomi-koulussa ja osallistuin myös johtokunnan toimiin.”

Saara: “Olen löytänyt ystäviä instagramista, tutun tuttujen ja erilaisten tapahtumien kautta. Olen päässyt aika hyvin irti  liiallisesta vatvomisesta: pyydän suvereenisti instakavereita kahville tai bileistä jotain kaverin kaverin kaveria lounaalle. Aina näistä tapaamisista ei tule mitään ja usein ne eivät myöskään tapahdu – portugalilaiset ovat kovia perumaan jo sovittuja juttuja – mutta joskus niistä syntyykin uusia kaverisuhteita.”

Outi: “Kannattaa ehdottaa rohkeasti uusillekin tuttavuuksille treffejä. Amerikkalaiset ovat niin sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita, että eivät kummastele ehdotusta lähteä drinkille, kahville tai vaikka haikkaamaan.”

Älä ole ihan niin suomalainen

Rauli: “Kiinaan muutettuani päätin alkaa harjoitella keskustelun avaamista. Se helpotti huomattavasti uusien ystävyyksien solmimista. En pysty muuttamaan itseäni kokonaan, mutta olen uskaltautunut puhumaan enemmän. Jos haluaa tutustua ihmiseen, niin kannattaa itse avata keskustelu. Toistakin varmasti jännittää yhtä paljon.”

Saara: “Olen oppinut, että suomalaisena menen aina suoraan asiaan, niin tosielämässä kuin viestitteyssä. Nykyisin osaan jo kirjoittaa ne Hi, how are you doingit ja hope you had a nice weekendit ennen kuin menen asiaan. Ennen tämän asian tajuamista lähettelin pitkään muiden silmissä varmasti aika töykeitä viestejä.”

Outi: “Täällä on pitänyt nostaa sosiaalisuutta vähän korkeampiin sfääreihin. Parasta on se, että ventovieraat ihmiset suhtautuvat toisiinsa lämpimästi ja avoimesti. Ihmiset hymyilevät toisilleen, toivottavat aamulenkillä hyvää huomenta, antavat pieniä ja kivoja kohteliaisuuksia ja ylipäätään suhtautuvat positiivisesti toisiinsa. Täällä pääsee aika kivaan positiivisuuden flow’hun.”

Saara: “Olen oppinut myös epäsuomalaisen tavan miksata ystäväpiirejä keskenään. Täällä on tapana esimerkiksi pyytää biitsille puolituttuja mukaan mitä erilaisimpiin kokoonpanoihin. Eli jos joku komea mies pyytää biitsille mukaansa, varaudu siihen, että siellä voi olla mukana vaikka miehen äiti, eikä se ole mitenkään outoa.”

Yksinäisyys on vääjäämätöntä – mutta ei aina pahasta

On tärkeää hyväksyä se, että elämä ulkomailla ei ole samanlaista kuin lomalla. Unelmien puitteista huolimatta koti-ikävä ja yksinäisyys iskevät todennäköisesti silloin tällöin – tai yllättävän usein.

Saara: “On jotenkin hassua, että juuri se asia, josta nautin uudessa elämässäni tosi paljon – se että ympäri vuoden tarkenee istua katukahviloissa ulkosalla lukemassa – saa minut yleensä myös eniten tuntemaan itseni yksinäiseksi. Ulkomaille muutettuani olen alkanut ajatella yksinäisyydestä eri tavalla. Mielestäni yksinäisyyttä on kahta eri tyyppiä: ylellistä yksinäisyyttä ja musertavaa yksinäisyyttä. Kannattaa varautua molempiin. Ylellinen yksinäisyys on ihanaa: täällä kukaan ei tunne minua, voin tehdä mitä vaan välittämättä muista ihmisistä ja olla ihan uudella tavalla rohkea. Yksinäisyydestä saa myös voimaa ja itsevarmuutta: olen yksin ja pärjään helvetin hyvin. Sitten on myös se toinen puoli: musertava yksinäisyys ja sellainen olo, että on ulkopuolinen eikä kuulu mihinkään. Ei tänne eikä sitten entisessä kotimaassa vieraillessaan enää sinnekään.”

Outi: “Yksinäisyys tarkoittaa minulle nykyään eri asiaa kuin ennen. Aluksi koin voimakkaampaa koti-ikävän ja yksinäisyydensekaista tunnetta, erityisesti tärkeinä päivinä, kuten juhannuksena tai joulunan. Miten paljon olisin antanut, jos olisin päässyt Etelä-Pohjanmaalle sukulaisten luo savusaunaan ja valoisia kesäiltoja viettämään… Ja se yksinäisyys siitä, että kukaan amerikkalainen ystäväni ei edes tiedä mikä juhannus on. Mutta yksinäisyyden ja koti-ikävän hetket ovat muuttaneet ajan kuluessa muotoaan. Nyt ikävä ei ole niin voimakasta, koska siihen sekoittuu niin paljon kiitollisuutta. Minulla on kaksi kotimaata, molemmissa omat ainutlaatuiset juttunsa ja koen olevani onnekas, että saan kutsua kahta maata kodikseni.

Akuutin koti-ikävän iskiessä Ikeaa ja irtokarkkeja

Rauli: “Pahimman ikävän iskiessä teemme perheen kesken jotain tuttua ruokaa tai menemme Ikeaan, joka on täysin samanlainen kuin Suomessa, jopa vessat löytyvät tutusta paikasta.”

Saara: “Paras apu yksinäisyyteen ja koti-ikävään on suomen puhuminen. Jopa lyhyt Whatsapp-puhelu voi palauttaa mielialan plussan puolelle. Myös muiden ekspattikavereiden kanssa ikävän asteen vertailut auttaa ja usein myös huvittaa. Ihmiset kun ikävöivät kotimaistaan niin hulluja asioita.”

Outi: “Kun minulla on kova ikävä Suomeen, menen West Hollywoodin 3rd Streetin Sockerbittiin ja ostan pussillisen suomalaisia ja ruotsalaisia irtokarkkeja ja katson Yle Areenasta pari jaksoa vanhoja 90-luvun Kotikatuja! Se tunnarimusiikki yhdistettynä tuttuihin Ullanlinnan katuihin saa välillä kyyneleet silmiin. Koti-ikävän iskiessä on myös ihanaa mennä rannalle ja ihailla maisemia, ikävän puuskat menevät aina ohi, koska viihdyn täällä niin hyvin.”

Voit lähettää Muusalle mieltäsi askarruttavia kysymyksiä sähköpostitse info@uusimuusa.fi, Facebook-sivullamme tai Instagramissa @uusimuusa.fi.

Teksti: Eeva Kolu & Emmi-Liia Sjöholm
Kuvitus: Elina Sarén
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.