Akne opetti, että aina ei ole pakko kärvistellä

Eeva Kolu

Minulla on aina ollut suhteellisen hyvä iho. Kunnes sitten eräänä aamuna ei ollutkaan.

Sopivasti kolmenkympin kynnyksellä naamani räjähti. Eikä nyt puhuta muutamasta pikkunäppylästä, vaan valtavista, punaisista, tykyttävistä, märkivistä, kuumottavista molluskoista (pahoittelut yksityiskohtaisuudesta, mutta se on tarinan vaikuttavuuden kannalta tärkeää. Jos teitä ällöttää lukea niistä, kuvitelkaa millaista on elää niiden kanssa päivästä toiseen).

Puoli vuotta luin netin keskustelupalstoja ja artikkeleita. Hieroin naamaani milloin kookosöljyä, milloin sitruunamehua, milloin 20-prosenttista hedelmähappoliuosta. Sain kaikkialla samat kysymykset: onko elämässäsi tapahtunut radikaaleja muutoksia? (Ei.) Oletko poikkeuksellisen stressaantunut? (En.) Luin hormonidieetistä ja saatuani jatkuvasti neuvon vältellä viljoja ja maitotuotteita lopetin nekin, vaikkakaan en keksinyt miksi ihoni olisi 30 vuotta sietänyt viljaa ja maitotuotteita ja yhtenä yönä päättänyt kehittää niiden takia aknen. Keittiöni näytti rohdoskaapilta, sillä söin niin monia erilaisia kapseleita, pillereitä ja jauheita joiden luvattiin auttavan ongelmaan.

Kukaan ei kehottanut minua menemään ihotautilääkärille, päinvastoin. Itse asiassa olin aistivinani jopa syyllistämistä niitä kohtaan, jotka hoitavat aknea lääkkeillä – tiedostavan ihmisen kun pitäisi selvitä kaikesta meditaatiolla ja viherjauheella. Ehkä syyllistäminen oli osasyy siihen, etten mennyt aikaisemmin lääkäriin. Isompi syy oli varmasti kuitenkin se, että olin koko ikäni oppinut ajattelemaan, että kaikesta on selvittävä omin neuvoin, yksin, ITSE.

Osa nikseistä auttoikin, hetkeksi. Mutta tuntui, että kun jokin uusi kikka sai ihon hetkeksi rauhoittumaan, viikon päästä akne iski takaisin entistä kovemmin asein. Kun olin tarpeeksi epätoivoinen, löysin lopulta itseni ihotautilääkärin vastaanotolta, kourassani resepti kolmen kuukauden antibioottikuuriin. Se tuntui jo ajatuksena aivan hullulta, mutta desperate times call for desperate measures. Söin kuuliaisesti tabletin kaksi kertaa päivässä ja jo viikossa tilanne alkoi rauhoittua silmissä. Tunsin oloni hölmistyneeksi. Näin helppoako se olikin?

Liiallinen antibioottikuurien käyttö alkaa olla maailmanlaajuinen ongelma bakteerien muuttuessa resistenteiksi antibiooteille. Ihmiset hakevat pilleripurkista helppoja ratkaisuja ongelmiin sen sijaan että ehkäisisivät ongelmia muuttamalla elämäntapojaan. Vaihtoehtoisissa hoitomuodoissa ymmärretään paremmin hoitaa oireen sijasta oireen aiheuttajaa, toisin kuin usein länsimaisessa lääketieteessä. Varsin usein luonnolliset keinot tehoavat, jopa paremmin kuin lääkkeet. Olen edelleen tätä mieltä – mutta näin ajatellessani olin unohtanut, että joskus lääkekuuri on ihan perusteltu ja paikallaan. Esimerkiksi silloin, kun naama on täynnä tulehtuneita paiseita joita on jo puoli vuotta yrittänyt hoitaa kaikin muin keinoin.

Lääkekuurista on kulunut nyt kaksi vuotta ja akne on pysynyt hallinnassa hellällä mutta tehokkaalla ihonhoidolla. Silloin tällöin naamani intoutuu yhä vähän kukkimaan, ja nykyään löydänkin usein syyn näppylöille elintavoistani – stressistä ja itseni laiminlyömisestä. Mutta en olisi koskaan päässyt tähän pisteeseen, jos en olisi saanut hurjinta vaihetta aluksi lääkkeillä kuriin.

Nyt jälkeenpäin en voi olla miettimättä, että ehkä akne tuli elämääni (ja lärviini) yllättäen ja ilman ilmeistä syytä juuri siksi, että minun oli vihdoin aika oppia valitsemaan taisteluni. Luopumaan perfektionismista ja siitä ajatuksesta, että yksin kärvistelemisessä olisi jotain jaloa. Nämä ovat nimittäin olleet kantavia teemoja elämässäni viimeiset kaksi vuotta.

Maailma on täynnä ongelmia, joita ei voi ratkaista pilleriä nappaamalla – usein aknekin on yksi niistä. Mutta pari kertaa elämässä eteen tulee sellainen ongelma, jonka voi. Silloin ei kannata kärvistellä turhaan vaan ottaa apu vastaan.

Säästellä energiaansa niihin tilanteisiin, joista on oikeasti selvittävä ihan itse. Niitä nimittäin on tässä elämässä ihan riittämiin.

Tällä viikolla vietämme Uudessa Muusassa ihoviikkoa. Tervetuloa iholle!

Lue myös: oikeasti toimivat luomumeikkivoiteet – myös akneiholle.
Entä miksi liikakiloistakin voi olla kiitollinen? 

Teksti: Eeva Kolu
Kuva: Emmi-Liia Sjöholm
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.