Mitä lärvistä voi päätellä?

Jenna Kämäräinen

Tämä juttu on keikkunut idealistallamme pitkään otsikolla: “Upgreidasin ulkonäköni”. Tiedän, että se saattaa kuulostaa joidenkin korvissa pahalta. Eihän omaa ulkonäköä pidä haluta parannella, muuttaa! Omaa naamaa ja kehoaan pitää rakastaa just sellaisina kuin ne ovat, mutta mieluiten luomuna.

Minä olen ollut tuon luomuajattelun äänekkäimpiä puolestapuhujia. Olen kirjoittanut naistenlehtien kauneusosioihin lukuisia juttuja siitä, miten en meikkaa enkä värjää hiuksiani.

Kun olen puhunut tai kirjoittanut meikittömästä ihostani, lakkaamattomista kynsistäni tai ainoastaan auringon vaalentamasta tukastani, olen huomannut, että yksi asia tapahtuu väistämättä: ääneeni ilmestyy sankarillinen sävy. Osittain tiedostamatta olen kokenut, että siinä, etten laittaudu, on jotain moraalisesti ylevää.

Seurustelin pitkään lestadiolaisperheen pojan kanssa. Yhdessä rakensimme maailmankuvan, jossa taidetta, tietoa ja lähimmäisen rakkautta ylistettiin, mutta pinnallisuutta, rikkauden tavoittelu ja ulkonäköön keskittymistä paheksuttiin. Kun nyt kymmenisen vuotta myöhemmin ajattelen asiaa, tajuan, että oma ajatustapamme oli itse asiassa todella pinnallinen.

Ajattelimme, että jos mies on todella bodattu, hän ei todennäköisesti ole ehtinyt käydä konserteissa kaikelta painonnostoltaan. Tai että jos naisella on tarkasti tehty silmämeikki tai kunnollinen kampaus, hän ei todennäköisesti ole ehtinyt lukea aamun lehteä. Melkoista paskaa, sanon nyt. Ihmisen ulkonäöstä ei tietenkään voi päätellä hänen arvojaan tai älykkyysosamääräänsä.

Tänä keväänä olen haudannut lopullisesti mustavalkoisen ajatusmallini laittautumisesta. Sillä tänä keväänä minusta on tullut todella laitettu nainen.

Tein Trendi-lehteen juttua, jossa testasin kaikki mahdolliset uudet kauneushoidot ja kosmetiikkainnovaatiot. Parissa viikossa ripseni, ihoni, kulmakarvani, hiukseni, reiteni ja kynteni oli tuunattu kuosiin. Hoitojen ansiosta näytän heti herättyäni siltä, että olisin laittanut itseäni vähintään vartin.

Se on tietysti kivaa. Kuka muka ei haluaisi herätä hehkeänä? Silti uusi, ehostettu ulkonäköni on vaatinut vähän identiteettityötä ja itsehillintää. Kun huomaan jonkun katselevan tekokynsiäni, meinaan aina alkaa selitellä: ”Testaan näitä työkseni. Enhän minä nyt itse tällaisia olisi ottanut!”

Koitan silti pitää selitykset sisälläni. Kynteni, ihoni ja hiukseni saavat olla yksinkertaisesti KAUNIIT: puhtaat, kiiltävät, hyvännäköiset. Niiden ei tarvitse ilmaista kaikkia mahdollisia minulle tärkeitä arvoja. Niiden julistamiseen minulla on onneksi muitakin välineitä kuin ulkonäköni.

Teksti: Jenna Kämäräinen
 Kuva: Eeva Kolu
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.