Tunteita ja tuoksuja

Uusi Muusa toimitus

Kaupallinen yhteistyö, Aisti ja Asennemedia

”Oli järjettömän kuuma. Olimme kävelleet jo hyvän tovin pöllyävällä hiekalla, kiertäneet isoja ja pieniä kiviä, kiivenneet kalliota ylös ja sitten laskeutuneet sitä alas. Miksi muuten alaspäin tuntuu aina vaarallisemmalta kulkea? Aivan kuin maa voisi koska tahansa luisua kenkien alta ja syöstä rotkoon. Olimme unohtaneet vesipullon autoon ja kummankin suuta kuivasi. Kuinka saakelin pitkä matka luolalle oikein oli?

Sitten turkoosi vesimassa pilkotti kallion välistä. Se oli niin kirkas, että pohjan kivenlohkareet erottuivat selvästi, vaikka syvyyttä oli varmaan lähemmäs kymmenen metriä. Joku poika teki voltin veteen. Minä pidin nenästä kiinni ja loikkasin metrin matkan silmät kiinni.

Rakastan merta. Sen rauhoittavaa hyräilyä, vaaleita vaahtopäitä. Meriveden kosteuttamaa ilmaa ja ihoa. Sitä tuoksua, kun suola sekoittuu hikeen ja aurinkorasvaan. Käytän itse asiassa aika harvoin suihkusaippuoita, mutta rantapäivien jälkeen pesen niillä vartaloni aina. Se tuntuu yhtä aikaa ihanalta ja haikealta. Huuhtoa päivä iholta, mutta toisaalta tehdä tilaa seuraavalle.”  – Emmi-Liia“Miehelläni on tapana tehdä rituaalinomainen ”putsaus” kahdesti viikossa. Mitä tarkoittaa putsaus, kysyt? Prosessi kestää vajaan tunnin ja siihen sisältyy parranajon lisäksi perusteellinen ihonpuhdistus, kynsien leikkaus ja mitä näitä nyt on (suoraan sanoen hän ei halua tästä pyhästä hetkestä liiemmin kertoa, ilmeisesti asia ei minulle kuulu). Putsauksen aikana kylppäristä kuuluu aina etäisiä kaikuja jostain mielenkiintoisesta dokkarista, joka samalla pyörii tabletilla viihdykkeenä.

Kun olimme vasta tavanneet ihmettelin tätä tiistaisin ja perjantaisin toistuvaa putsausta. Nykyään olen siitä vähän kateellinen. Tapa selvästikin rytmittää miekkosen viikkoa ja on hänelle jopa tärkeä; hän ei ole reilun kolmen vuoden aikana skipannut kuin ehkä yhden putsauksen. Parempi ihonhoitaja kuin minä siis, itsehän skippaisin edelleen jopa meikinpoiston vähintään kerran viikossa ellen kuulisi olkapäälläni istuvan paholaisen supattavan korvaani jotain liasta ja tukkeutuvista ihohuokosista.

Putsauksen jälkeen mies astuu kylppäristä raikkaana, hyväntuoksuisena ja iloisella mielellä; ilmeisesti samalla on jotenkin maagisesti putsautunut myös miehen mieli.” – Elina“80-luku, itävantaalainen kerrostalolähiö ja saunavuoro joka lauantai. Muoviseen koriin pakattiin shampoot ja pesuaineet, pari olutta ja lapsille jaffaa. Kylpytakit päällä ajettiin hissillä kellarikerrokseen. Minä istuin aina alimmalla lauteella, mikä nauratti kaikkia. Tulee saunaan palelemaan. Saunan jälkeen paistettiin saunalenkki – makkaraan tehtiin viiltoja ja niihin laitettiin ketsuppia ja valkosipulia.

Telkkarista tuli aina saunan jälkeen jokin koko kansan viihdeohjelma. Sen pyöriessä taustalla minä makoilin pyyhkeen päällä olohuoneen lattialla ja äiti rasvasi minut kantapäistä korvannipukoihin. Se ei ollut mikään hätäinen operaatio – minulla oli lapsena atooppinen iho, ja rasva oli paksua. Se haisi sairaalalle. Inhosin itse rasvaa, mutta rasvaamista rakastin, ja sitä kuinka lopuksi äiti kampasi tukan ja rapsutteli sormenpäillä päänahkaa. Luulen, että tästä lapsuuden rutiinista periytyy rakkauteni spa-elämään: kampaajalla käymiseen, hierontoihin, kuorintoihin. Siihen, kun joku hoitaa.

Vaikka on ihaninta maailmassa heittäytyä toisen hoidettavaksi, vielä tärkeämåpää on opetella hoitamaan itse itseään. Minulle parasta itsehoitoa on hyväntuoksuinen kylpy, kuppi teetä ja koko kropan öljyäminen. Saunalenkin jätin 80-luvulle. ” – EevaKotimainen vartalonhoitotuotesarja Aisti haastoi meidät pohtimaan miten aistimme elämän – syntyi kolme tarinaa tuoksujen herättämistä muistoista. Uusista suihkugeeleistä löytyy kolme tuoksua;  piristävä kehäkukka, virkistävä poimulehti sekä raikastava lumme.

Teksti: Uusi Muusa toimitus
Kuvat: Eeva Kolu
Tyyli: Elina Sarén
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.