Uusi Muusa kylässä: kukkiva kimppakämppä

Uusi Muusa toimitus

Valoisa ja aistikas, mittasuhteiltaan majesteettinen mutta hengeltään lungi kaksio sympaattisella keittiöllä. Suunnilleen nuo sanat kirjoittaisimme myynti-ilmoitukseen, jos kauppaisimme Juha Kivistön ja hänen ystävänsä Satu Niemen kotia Helsingin Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla.

Molemmat asukkaat ovat kolmekymppisiä arkkitehtejä ja justiinsa sellaisia välittömiä tyyppejä, jotka avaavat ovensa, antavat pitkän halauksen – jopa puolipukeissa – ja tarjoavat viskiä viikonlopun kunniaksi.

Olemme istuneet tämän kodin keittiössä seesteisillä illallisilla ja skoolanneet makkareiden sängyillä kymmenien ihmisten riemuitessa ympärillä. Onpa tilaisuus sitten intiimi tai ilakoiva, tunnelma on aina erityinen: hengittävä ja vapaa, harvinaisen ongelmaton.

Siksi tuppauduimme kameroinemme kylään ja halusimme tietää: Miten luodaan levollinen ja huoleton, kahden itsenäisen aikuisen yhteinen koti?

Juha: ”Ensinnäkin olen aina kotona kalsareissa. Siitä tulee rentoutunut olo. Heti kun tulen kotiin, vedän housut kinttuihin.”

Satu: ”Se on hirveän miellyttävä näkymä. Siitä tulee kotoisa olo. Juha usein treenaakin tuossa lattialla kalsareissaan. Saatan tehdä vieressä ruokaa ystävän kanssa, täysissä pukeissa, eikä kukaan meistä häiriinny.”

Juha: ”Kun muutimme yhteen, olimme ystäviä mutta emme bestiksiä. Se oli hyvä, sillä ei ollut sellaista latausta tai odotuksia, joita parhaan ystävän kanssa asumiseen olisi voinut liittyä. Olen oppinut hiljalleen aistimaan Sadun tunnetiloja, sitä milloin hän haluaa olla rauhassa. Mutta vaikka Satu on vetäytynyt huoneeseensa, saatan koputella oveen ja huudella sen läpi juoruja.”

Satu: ”Olemme molemmat helppoja tyyppejä ja elämäntyylimme sopii yhteen. Emme ole kolmen vuoden aikana riidelleet juuri mistään. Syynä on varmaan se, että meillä on hyvä balanssi oman yksityisyyden ja yhdessä olemisen välillä. Aiemmissa kimppakämpissä on ollut vaikeampaa rajata omaa tilaa. Siksi tätä asuntoa etsiessämme päätimme, että molemmilla pitää olla omat huoneet, joiden ovet saa kiinni ja lisäksi erillinen keittiö.”

Satu: ”Tämä on kahden erillisen talouden koti, emmekä esimerkiksi vietä arki-iltoja yhdessä kokkaillen. Juomme usein kahdestaan perjantaiviskit tai tiistaiviskit, mutta toisinaan emme näe toisiamme päiväkausiin, sillä meillä on erilaiset arkiruutinit.

Kun olen kotona, katson itsekseni telkkaria, luen kirjoja tai maalaan. Juha tykkää kutsua vieraita kotiin. Minä käyn ystävien kanssa melomassa ja saunomassa kodin ulkopuolella. Olemme silti läheisiä. Innostumme samoista asioista ja järjestämme joka vuosi yhdessä perinteiset joulujuhlat, joita suunnittelemme hyvissä ajoissa ennakkoon. Viime vuonna teimme jopa juhlille oman Pinterest-kansion.”


Juha: ”Satu ei pingota. Itse olen vähän kireämpi, ehkä vähän kontrollifriikkikin. Ahdistun, jos kotona on likaista tai sotkuista. Siksi siivoan kerran viikossa ja järjestelen vähän koko ajan. Saan tyydytystä, kun kuulen murusten äänen imurin putkessa tai kun hinkkaan keittiön tason täysin puhtaaksi. Siitä tulee levollinen olo.”

Satu: ”Minulla ei ole samanlaista siivoustarvetta. Siksi Juha on vastuussa yhteisten tilojen siisteydestä. Minun huoneessani on rennompi meininki: vaatteita lojuu siellä täällä, eivätkä asiat ole paikoillaan. Joskus repäisen ja kuuraan ikkunat. Kukkien ostaminen on myös minun vastuullani. Rakastan hörsyviä ja herkkiä leikkokukkia, jotka muistuttavat kedon kukkasia. Pionit ja jaloleinikit ovat parhaita. Ruokapöydällämme on aina jokin kukka tai vähintään joulurisu. Juhan vastuulla on ikkunalautojen asetelmat ja viherkasvien hoito.”

Juha: “Olen aina puhunut mummon kanssa kukista ja istuttanut isäni kanssa puita. Kun olin pieni, meillä oli iso kasvimaa, jota hoidin mamman kanssa. Viljelimme juureksia, yrttejä ja salaatteja. Teini-ikäisenä aloin istuttaa pioneita. Puutarhan hoito on terapeuttista, ja täällä kotona viherkasvit rauhoittavat minua. Kasveja tulee koko ajan lisää. Monsterimainen peikonlehti ja vikkelään kasvuun räjähtävä avokado ovat suosikkejani. Jaan kasveista pistokkaita ystävilleni ja annan tarvittaessa kasvatusvinkkejä Facebookissa.”
Juha: ”On kiva asua kollegan kanssa, koska jos töiden jälkeen jokin asia mietityttää, toinen osaa samaistua. Emme kuitenkaan puhu jatkuvasti työasioista tai tee kotona töitä. On kiva rauhoittaa koti muulle elämälle. Tykkäämme molemmat makoilla omissa sängyissämme. Satu katsoo läppäriltä HBO:n The Handmaid’s Talea ja minun telkkarissani pyörii jokailtainen Sinkkuelämää.”

Satu: ”Juha on vähän niin kuin Carrie: hänellä on kiharat hiukset ja sellaista vaivatonta eleganssia, mutta välillä taipumus tehdä asioista vähän turhan vaikeita itselleen.”

Juha: “Satu taas on ihanan rento. Hän laulaa koko ajan, varsinkin kokatessaan ja erityisesti musikaalikappaleita ja Adelea. Tässä kodissa ei tarvitse koskaan jäädä pohtimaan, että mitähän toinen ajattelee. Satu ei koskaan tuomitse.”

Satu: ”Olemme lähentyneet luontevasti. Nyt Juha on minulle kuin veli. Kun asuu yhdessä, ei voi teeskennellä. Jos jokin on vialla, toinen kyllä huomaa sen. Siinä oppii olemaan avoin ja ottamaan toisen tuen vastaan.”Jatka kyläilyä! Lue myös tämä juttu tyylikkään pariskunnan kodista, josta viini ja sipsit eivät lopu koskaan kesken.

Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuvat: Eeva Kolu

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.