Kesäkuun murusia

Eeva Kolu

Sekalainen joukko asioita, jotka ovat ilahduttaneet kuluvan kesäkuun aikana…

Valkoiset farkut. Tiedättekö mitä? En ole koskaan elämässäni aikaisemmin pukenut jalkaani valkoisia farkkuja. Olen joskus 9-vuotiaana lukenut. MeKaks-lehdestä tai Suosikista tai jostain että valkoiset farkut lihottavat ja sopivat vain supermalleille. Täysin pureskelematta olen niellyt tämän mielipiteen totuutena ja jopa itsekin toistellut sitä vuodesta toiseen, ah joo näyttää kivalta mut mä en voi kyl käyttää valkosia farkkuja. Pari viikkoa sitten näin COS:lla tosi kivat luonnonvalkoiset, leveälahkeiset farkut ja… vedin ne jalkaani. Niin yksinkertaista se on, ei saakeli. Ajatelkaapa kuinka paljon muita asioita on, joita “en voi” tehdä, ja sitten kuitenkin….

Valkoisten farkkujen hienous on siinä, että ne ovat, no, farkut, mutta ne saavat minkä tahansa asun näyttämään vähän hienostuneemmalta kuin perusfarkut. Valkoisten farkkujen huonous on siinä että ne ovat valkoiset. Jos innostut hankkimaan sellaiset, panosta samalla tahranpoistoaineeseen. (Sappisaippua on paras.)Svenskt Tenn -näyttely Didrichsenin taidemuseossa. Todella inspiroiva! Enpä ikinä ajatellut, että voisin innostua rottingista ja kuosi-väri-ilottelusta. Näyttelystä saa sekä sisustusideoita (etenkin kesähuvilaan, jonka omistan jo unelmissani) mutta myös elämänasenteeseen ja kaikkeen. Svenskt Tennin perustaja Estrid Ericson ja merkittävin suunnittelija Josef Frank olivat makeita tyyppejä.

Hot tip: kesälauantaisin Didrichsenin museoon menee kauppatorilta myös vesibussi! Teimme ystävän kanssa vesibussilla täydellisen kesäretken: ihan Didrichsenin vieressä on myös ihastuttava Villa Gyllenberg, jossa on tällä hetkellä tosi hyvä Wäinö Aaltosen näyttely sekä näytillä ennen näkemätön Helene Schjerfbeckin maalaus.Katsoin viime viikolla Netflixistä huippumielenkiintoisen dokumenttisarjan Wild Wild Country. Dokkari kertoo intialaisen, nykyään Oshona tunnetun gurun saapumisesta seuraajineen Oregoniin, johon he alkavat perustaa omille arvoilleen rakentuvaa kaupunkia. Paikalliset asukkaat eivät tästä ilahdu. Tapahtumaketju on aivan uskomaton ja muuttuu jakso jaksolta yhä hullummaksi. Olen kuullut Osho-meditaatiosta ja toki nähnyt miehen kirjoittamia kirjoja usein kirjakaupoissa, mutta enpä todella tiennyt, että taustalla on jotain tällaista! Dokkari onnistuu harvinaisen hyvin esittämään tapahtumat molempien osapuolien näkökulmasta.

Ja nyt kun Netflix tuli puheeksi – olettehan huomanneet, että pari päivää sitten julkaistiin Sillä silmällä (Queer Eye) kakkoskausi?! (Olen kirjoittanut täällä siitä, miksi sarja on niin ihana.)

Olen saanut paljon somen kautta viestejä, että milloin arvioin tämän kesän kausiroseet. Ilahduin ihan hirveästi siitä, että luotatte mielipiteeseeni. Mutta tiedättekö mitä? Olen aika pettynyt Alkon tämän vuoden roseevalikoimaan. Roseen kuuluisi olla rehellisesti helppo ja halpa kesäviini enkä halua maksaa siitä juuri kymppiä enempää kuin ihan poikkeustapauksissa. Olen pyöritellyt silmiäni nähdessäni Alkon tämän vuoden ylihintaisen valikoiman, jonka hinnat taitavat perustua pääosin kivannäköisiin pulloihin ja siihen, että rosee on muodissa. (Ja toki kauniista pullosta tai kivasta stoorista voikin maksaa joskus ekstraa, mutta kyllä monopolissa kuuluisi olla vaihtoehtoja.) Olen siis pitäytynyt viimevuotisessa suosikissa – italialaisessa Bertani Bertarosessa, joka on täysin kuiva, raikas, ei liian marjainen, kauniin värinen ja maksaa siedettävät 11 e. Tylsää, että intohimoinen kesäroseeromanssi jäi tänä vuonna kokematta, mutta onhan sekin vallan mukavaa viettää kesää vanhan ystävän seurassa.

 

 

Teksti: Eeva Kolu
Kuvat: Eeva Kolu, Netflix, Didrichsenin taidemuseo

 

 

 

 

Copyright © 2018 2018. All rights reserved.
Proudly powered by 2018. Theme 2018 made by FitWP.