Näin olet odotettu vieras

Remontti jatkuu edelleen. Elettävässä kunnossa ovat vasta makuuhuone ja kylppäri. Puoleen vuoteen en ole voinut valmistaa itse ainoatakaan ruoka-annosta. Puoleen vuoteen en ole voinut kutsua ketään kylään. Siksi minusta on tullut kokenut kyläilijä.

Luulen, että olen aika hyvä vieras. Mietin paljon, joskus liikaakin sitä, miltä muista tuntuu. “Onko kaikilla kaikki hyvin?”, oli pitkään tunnuslauseeni. Kyläilyssä herkkyydestä on hyötyä. Oman analyysini mukaan hyvä vieras tekee monia asioita – ja jättää jotakin tekemättä. Saanko esitellä, täydellinen vieras, jonka kutsu ei koskaan eksy postissa:

Odotettu vieras tuo tuliaisia. Ystäväni muistelevat edelleen sitä aikaa, kun toin mukanani pullon Aesopin käsisaippuaa. Myönnän, viime aikoina tuliaiseni ovat olleet vaatimattomampia. Kukkia, viiniä, suklaalevyjä, joskus jopa avattu teepaketti. Mutta varsinkin silloin, kun osallistun illalliselle tai vierailen jonkun luona ensimmäistä kertaa, panostan tuliaisiin. Ylellinen tuoksukynttilä tai harvinainen sipsimaku tekee yleensä vaikutuksen.

Hyvä vieras ei sotke. Eikä siivoa. Jos kodin asukkaat ovat asetelleet takit ja kengät siististi riviin, pidän huolta, että omanikin ovat ojennuksessa. Varsinkin yökylässä siisteys on tärkeää. Omia kamoja ei voi jättää lojumaan toisen kodissa sinne tänne. Yövieraan on kohteliasta osallistua pöydän kattamiseen ja keittiön siivoamiseen. Mutta illallisvieraan rooliin siivoaminen ei kuulu. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin vieras, joka alkaa omatoimisesti vähän järkkäillä paikkoja: ojennella mattojen hapsuja, järjestellä sohvapöydän kirjoja tai tyhjentää astiakaappia.

Joustava vieras ei elvistele allergioillaan. Jep, kaikki eivät syö kaikkea. Muuta siitä ei tarvitse tehdä numeroa. Ennen pienen porukan illalliskutsuja kannattaa tietenkin kertoa rajoitteistaan ja tarjoutua ehkä tekemään jotain itselleen sopivaa lisuketta. Jos tiedossa on ison porukan illanvietto, on kätevintä ottaa itse mukaan jotain, mitä voi syödä.

Vieraankin tehtävä on viihdyttää. Hyvä vieras ei ainoastaan tule viihtymään, vaan on myös itse viihdyttävä. Illanvietossa kaikilla on sosiaalinen vastuu tunnelmasta ja keskustelusta. Aina ei tietenkään ole puhelias, energinen olo. Jos olen todella allapäin, saatan kirjoittaa ystävilleni ennakkoon ja kysyä, onko ok, että tulen paikalle, mutta lähinnä kuuntelen ja lillun ystävien energioissa.

Jos elämässä on tapahtunut jotain todella dramaattista (niin kuin elämässä valitettavasti välillä on), ilmoitan siitä ystävilleni ennen illanviettoa. Näin kaikki tietävät, missä mennään, eikä oma ikävä uutiseni nouse yllättäen illan pääasiaksi. (No okei. Kerran kävi kylläkin niin, että tajusin vasta illallisella, kuinka lopen uupunut olen. Istuin pöydän päässä ja huutoitkin puolituntia putkeen. Sekin oli yllättävän ok. Nykyään viittaamme tapaukseen termillä Jennan totuuden hetki. Se oli tärkeä hetki se.)

Illan tunnelmaan voi vaikuttaa muillakin tavoilla kuin keskustelemalla. Jos sinulla on aivan killeri soittolista, pistä se soimaan. Puheliain vieras ei aina ole paras vieras. (Joskus homma on päinvastoin.) Tärkeintä on, että kaikki pyrkivät olemaan avoimia ja läsnä. Siksi jätän kännykän yleensä ulkotakin taskuun. En koskaan ota muiden kotona kuvia Instagramiin kysymättä. Tietenkään.

Odotettu vieras tulee harvoin odottamatta. Tiedän! Jotkut rakastavat sitä, kun ystävä seisoo yllärinä oven takana. Onhan se ihanan ysäriä (ainakin omassa lapsuudenkodissani varattiin aina tarpeeksi leivonnaisia  yllätysvieraille.) Mutta vuonna 2017 en yksinkertaisesti osaa arvostaa yllätysvieraita. Sosiaalisessa mediassa silmien eteen ilmestyy päivän aikana yllätys jos toinenkin. Reaalimaailmassa haluan voida rajata sosiaalisten kohtaamisten määrää ja laatua.

Siksi tunnustan pahoittelen: jos ovipuhelimeni soi yllättäen, en välttämättä vastaa. (Kuten sanottu: olen hyvä vieras. En välttämättä ole hyvä emäntä.)

Teksti: Jenna Kämäräinen
 Kuva: Eeva Kolu

 

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.