Olemme perillä

Jenna Kämäräinen

Minä muutun sillä hetkellä, kun riisun lempisandaalit, farkut, silkkipaidan ja rintaliivit.

Asettelen ne jykevään puiseen kaappiin, hitaasti ja harkiten, niin kuin suorittaisin pyhää rituaalia. Kumarrun. Otan kaapista pari kokoa liian isot kumpparit, matkalaukusta puuvillaisia pikkareita ja pellava-aamutakin. Elän niiissä seuraavat päivät ja yöt, joskus jopa viikon, jos maito ja leipä eivät lopu kesken eikä vieraita kurvaa pihaan.

Mökillä minä muutun ihmiseksi, jonka kehon- ja mielenliikkeistä en saa ihan kiinni tässä läppärin ääressä. Mutta tiedän, että sekin tyyppi olen minä: mökkiminä, luontominä, alkuminä – se, joka olen kaiken normaalin tekemiseni ja olemiseni alla.

Se on odottanut tätä vuodenaikaa, tuota päivää, jolloin se riisutaan esiin, hetkeä, jolloin on vihdoin sen vuoro.

Ensin se laskeutuu lammen rantaan. Kastaa varpaan, nilkan, karvaiset pohkeet, aamutakin helman. Sitten se kulkee pitkin tuttua metsäpolkua. Katiska, vene, huussi, lähde ja puuhun rakennettu maja, kaikki oikeilla paikoillaan.

Kaupunkiminä keittäisi seuraavaksi kahvit, alkaisi suunnitella tulevia päiviä.

Mökkiminä ei suunnittele mitään. Ei edes aamuverkkoja tai muurinpohjalettujen paistoa, ei yöllistä illallista eikä sitä, milloin sauna lämmitetään. Ne kaikki tapahtuvat kyllä, kun niiden aika on, määrähetkellä.

Tuotantokoneisto on pysähtynyt. Lammen pinta on tyyni.

Tänä aamuna varpaani ja mieleni ovat vielä kaukana lammen pinnasta.

Monien suomalaisten tavoin Uuden Muusan toimitus lomailee heinäkuussa. Odotamme lomaamme intohimoisesti, tietenkin. Mutta koska sitku-elämä ja lomaa edeltävät kitumisviikot eivät kuulu periaatteisiimme, päätimme heittäytyä rennoiksi jo nyt. Juuri nyt, kun puoli Suomea kiristelee leukaperiään ja venyttää viimeisiä voimavarojaan, on sopiva hetki ottaa takakeno ja hengittää pari kertaa liioitellun pitkään.

Tällä viikolle olemme päättäneet rentoutua, vaikka vähän väkisin, ja olla niin boheemeita kuin vain tehokkailta tuottajaluonteiltamme pystymme. Pitkitämme lounastaukoja, riisumme rintsikat, valmistamme jääteetä. Avaamme kaikki ikkunat ja olemme paljain varpain puistossa ja puhelinpalavereissa.

Nautimme siitä, että kesä ei ole enää matkalla vaan vihdoin saapunut. Se ja me olemme jo perillä.

Boheemiviikon kunniaksi julistamme romanttisten röyhelöiden ilosanomaa ja tartumme meikkeihin, jotka voi lätkiä naamaan sormin vaikka ilman peiliä. Kuuntelemme letkeää musiikkia ja vierailemme kimppakämpässä, jossa juodaan viskiä, lauletaan täpöllä Adelea ja kasvatetaan avokadoja, pelkissä boxereissa.

Ou jes, rento viikko, olet mitä tervetullein!

Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuva: Eeva Kolu
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.