Soittolistaan piilotettu päiväkirja

Emmi-Liia Sjöholm

Selasin hiljattain Spotifyhin luomiani soittolistoja. Niitä olikin aika liuta, enemmän kuin muistin. Vanhimmat niistä oli tehty joskus kahdeksan vuotta sitten. Klikkasin niitä yksi toisensa jälkeen soimaan ja muistot tulvivat päähäni. En ole koskaan kirjoittanut päiväkirjaa, mutta musiikkiin olen turvautunut niin ilon kuin surun hetkinä.

They heard me singing and they told me to stop,
Quit these pretentious things and just punch the clock,
These days, my life, I feel it has no purpose,
But late at night the feelings swim to the surface.
– –
I need the darkness someone please cut the lights.

Tuo päivä oli kirpeä. Niitä ensimmäisiä lokakuun aamuja, jolloin hengitys höyrysi, vaikka aurinko paistoi kirkkaasti. Kävelin Töölönlahdella ja minun oli tarkoitus hypätä ratikkaan ja suunnata kohti Pasilaa ja luentoa. Kun ratikka näkyi horisontissa, päätin vaihtaa pysäkin puolta ja ajella sittenkin keskustaan kahville. Olisi varmaan pitänyt pitäytyä suunnitelmassa. Valmistumiseni venähti jälleen kerran ja lopulta sain paperit ulos vasta neljä vuotta myöhemmin.

I wanna hurry home to you
Put on a slow, dumb show for you and crack you up
So you can put a blue ribbon on my brain
God, I’m very, very frightened, I’ll overdo it

Istuin pimeällä parvekkeella ja katselin merelle. Selkäni takana seinän toisella puolen olohuone, jossa oli juuri käyty suuri erokeskustelu. Olisi varmaan kuulunut tuntea surua, mutta olin ainoastaan helpottunut. Mietin, että jonain päivänä haluaisin vielä kiirehtiä kotiin jonkun luo – mutta sinä yönä halusin kiirehtiä sinne yksin.

I pushed the bed against the window today
So there’d only be one side
Well, it’s a little less lonely that way
But I’m still dying inside

Yksi soittolistoista nauratti. Siinä oli vain neljä surullista biisiä ja sen nimi oli “Every Little Bit Hurts”.

Suuri osa soittolistoista tuntui niin henkilökohtaisilta, etten soisi kenenkään ulkopuolisen näkevän niitä – aivan kuten en haluaisi kenenkään urkkivan päiväkirjaani. Näihin biiseihin palaan aika ajoin, mutta juuri nyt tärkeintä on kerätä uutta listaa. Sitä, jonka soidessa tulen muistamaan tämän syksyn: kun ihan kaikki tuntui ihanalta.

Tänä kylmänä aamuna
solmin hiukses nauhalla
jolla lapset leikki
– –
Voi kunpa muistaisin

Sanoa tän uuseemmin
Ois kai helpompaa
Tietäisit paremmin
Rakastan sua aina
Ole juuri niin kuin oot

Tällä viikolla muistelemme Uudessa Muusassa menneitä. Paljastamme rakkaimmat ysärijulkkiksemme ja oi kyllä – biletoppi tekee paluun! Jos et ole tehnyt itse soittolistoja, kokeile Spotifyn Aikakapselia ja virittäydy kanssamme throwback-tunnelmaan.

Teksti: Emmi-Liia Sjöholm
Kuva: Pikku-Niku
Lyriikat: Arcade Fire, Sprawl II (Mountains Beyond Mountains);The National, Slow Show; The Eels, On My Feet; Jukka Ässä, Ole juuri niin kuin oot

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.