Tarjoilija, viinilasissani on nahkaa ja savua

Uusi Muusa toimitus

Myönnä pois: onko tämä sinunkin käsityksesi viininmaistelusta?

Oletko joskus miettinyt, että miten ja miksi sitä viiniä oikein pitää pyöritellä, haistella ja ryystää? Niin on meidän Jennakin. Jenna on viininoviisi, jonka kotikunnassa on tupattu ajatella, että maito on erinomainen ruokajuoma ja viinitasting ylimielisten egoilua. Eevan kotona puolestaan on aina arvostettu viiniä, ja sittemmin viinisieppo harrastelija on päätynyt kahden eri viiniklubin jäseneksi, kymmenille viinitiloille, viinilehteen töihin ja ennen kaikkea kumoamaan tuhansia lasillisia.

Muusan toimitus kokoontui pöydän ja lasien ääreen. Wannabe-sommelierimme Eeva vinkkaa nyt Kämäräiselle ja muillekin kiinnostuneille, miten viinien maistelussa pääsee alkuun.

J: Miksi viiniä maistellaan? Kuka on kehittänyt tämän ylevän taiteen laijn?

E: En tiedä, kuka viinin maistelun on kehittänyt, ei ainakaan kukaan tosi janoinen. Mutta viinin maistelun ei tosiaankaan tarvitse olla ylevää! Kun viinejä maistelee eikä vain kittaa, niistä saa enemmän iloa. Maistelu on hauskaa, se opettaa viineistä ja antaa arvoa sille työlle ja ajalle, jonka jokainen pullo vaatii. Olisi tylsää, jos kaikki viinit maistuisivat samalta, ja ehkä siksi niiden erilaisuutta tykätään korostaa maistelemalla. Ajattele vaikka irtokarkkipussia – siinäkin on ideana se, että kaikki maut ovat erilaisia.

J: Miten viiniä konkreettisesti maistellaan? Jos haluaa näyttää uskottavalta maistelijalta, miten pitää pyöritellä, haistella ja maistella?

E: Viinissä kiinnitetään huomiota väriin, tuoksuun ja makuun. Väristä voi päätellä yllättävän paljon – esimerkiksi iäkäs, hyvin sokeripitoinen tai tuhdisti tammitettu valkkari tuppaa olemaan tummaa. Punaviini taas näyttää usein sitä violetimmalta, mitä nuorempi se on, ja sitä ruskeammalta, mitä vanhempi se on, mutta viinin väriin vaikuttavat toki myös lajike, maaperä ja valmistustapa.

Viiniä pyöritellään lasissa, jotta viini saa hieman ilmaa, mikä vapauttaa aromit. Pyörittely saa siis oikeasti viinin maistumaan paremmalta.  Kuohuviiniä ei tarvitse eikä kannata pyöritellä, koska kuplat kuljettavat aromit kohti kuonoa ihan itsekseenkin.

Seuraavaksi viiniä haistetaan. Nokan saa tunkea ihan rohkeasti lasiin ja kiskaista kunnon hönkäisyt. Tässä lajissa iso nenä on pelkkää plussaa! Ideana on etsiä tuoksusta erilaisia vivahteita, tai sitten ihan vain nauttia siitä – esimerkiksi monet aromaattiset valkoviinit tuoksuvat ihan parfyymilta! O la la! Tuoksuttelu myös valmistaa meitä makuun – makuhan on itse asiassa suurimmaksi osaksi tuoksua. Siksi flunssassa ei maista mitään, kun nenä on tukossa.

Sitten hörps! Suuhun hörpätään viinin lisäksi hieman ilmaa ja viiniä pyöritellään hetki suussa, jotta mausta erotetaan muutakin kuin ensimaku. Maistamisessa on kyse myös siitä, miltä viini tuntuu suussa. Esimerkiksi nuoren ja iäkkään kuohuviinin kuplat tuntuvat suussa erilaisilta.

Näkö, tuoksu, tuntu, maku – viini on itse asiassa kaikilla viidellä aistilla nautittava juoma, jos mukaan laskee sen ihanan äänen, joka lähtee aukeavasta pullonkorkista. (Itselläni on tosin myös kuudes aisti – se kertoo aina, kun jossain sadan metrin säteellä on avattu samppanjapullo.)

J: Mitkä maut on helpointa tunnistaa? Mistä ne tunnistaa?

E: Hapot oppii tunnistamaan melko helposti. Viini, jossa on “hyvät hapot” tuntuu suussa raikkaalta ja ryhdikkäältä mutta ei pistävältä. Hapokkuus ja makeus eivät sulje toisiaan pois – hyvin makeassakin viinissä voi olla hapokkuutta.

Valkoviineissä sitrusaromit sekä erityisesti sauvignon blanceissa maistuva herukkaisuus ovat useille aloittelijoillekin helppoja tunnistaa. Makeus saattaa alussa sekoittua hedelmäisyyteen – rutikuivakin viini voi nimittäin olla mehukkaan hedelmäinen ja kukkainen.

Tummista roseeviineistä löytää helposti marjaisia – mansikkaisia ja vadelmaisia – makuja.

Punaviinissä olevat tanniinit tuntee suussa fyysisenä tuntemuksena. Runsaat tanniinit tuntuvat suun limakalvoilla kuivattavilta ja supistavilta, toisinaan epämiellyttävyyteen asti. Tätä voi testailla maistamalla rinnakkain runsas- ja vähätanniinista punaviiniä.

Edullisissa cavoissa ja muissakin kuohuviineissä sitruunaisuus on hyvin tyypillinen aromi. Proseccossa maistaa helposti päärynää. Kehittyneemmistä kuohuviineistä voi etsiä paahteisuutta. Se maistuu vähän samalta kuin kunnolla paahtuneen paahtoleivän kuori. Usein kuohuviinin tumma väri viittaa myös paahteisuuteen maussa.

Tärkeintä on muistaa, että ei ole oikeaa tapaa haistaa tai maistaa, eikä vääriä sanoja kuvailla viiniä. Me kaikki maistamme ja haistamme hieman eri tavalla, ja osa hauskuutta on juuri puhua ja vertailla sitä, miten kukin kokee viinin. Jos viini maistuu sinusta maksalaatikolta tai vie mielesi Aurajoen rantaan festareiden jatkoille, ne ovat aivan hyviä tapoja luonnehtia viiniä. Viininmaistelun puolivirallista termistöä ei todellakaan tarvitse osata, että voi maistella tai puhua viineistä! Jos joku tuhahtelee ivallisesti kuvailuillesi tai kysymyksillesi, hänellä on – tämä lienee virallinen termi – paskaa päässä.

J: Kun juomme samppanjaa, puhut tosi usein voimaisuudesta. Siis häh? Miten samppanja voi maistua voilta?

E: Se tulee usein esiin, koska paahteiset, voimaiset samppanjat ovat suosikkejani, joten juomme niitä usein. Viini voi maistua vaikka miltä: pippurilta, kirsikalta, lakritsalta, petroolilta, nahalta, savulta…

Nuorissa kuohuviineissä vallalla ovat sitrusaromit, erityisesti sitruuna. Pidempään kypsytettyihin samppanjoihin alkaa kehittyä muunlaisia aromeja – voimaisuutta, paahtoleipää, briossia, jopa sienimäisyyttä. Voimaisuus on siis vain yksi vivahde, joka kuohuviinissä voi olla.

J: Jos haluaa järjestää ystävien kanssa aloittelijoiden viinimaistelun, mistä viinistä kannattaa aloittaa? Kuinka monta viiniä suu jaksaa maistella kerralla? Hajuvesissä nenäni sietokyky menee neljässä tuoksussa.

E: Aloittelijalle hyvä määrä on esimerkiksi 4-5 viiniä. Viinit kannattaa valita jonkin teeman ympäriltä – esimerkiksi sama alue, sama rypäle tai jonkin tietyn ruoan kanssa suositellut viinit. Näin vertailu on helpompaa. Toki voit maistella myös tarkoituksella hyvin erilaisia viinejä – kuivia ja makeita valkoviinejä tai täyteläisiä, kevyitä ja keskitäyteläisiä punaviinejä. Olennaista on maistella useampaa viiniä rinnakkain, jotta alat huomata, että kaikki viinit eivät todellakaan maistu samalta.

Aloittelijalle hyviä viinejä maisteltavaksi ovat esimerkiksi sauvignon blancit, koska niille ominainen herukkaisuus ja rapsakkuus on helppo oppia tunnistamaan. Muita hyviä ovat vaikkapa rieslingit ja gewürztraminerit, koska ne ovat hyvin aromikkaita. Oman kokemukseni mukaan valkoviineistä on alkuun helpompaa oppia erottamaan erilaisia makuja ja tuoksuja kuin punaviineistä.

J: Onko viinilasin muodolla oikeasti vaikutusta viinin makuun?

On! Paras viinilasi on tulppaanin muotoinen, eli pyöreähkö, mutta suuaukko kapenee ylöspäin. Silloin aromit eivät pääse karkaamaan. Levenevä suuaukko on viinilasissa huono, siksi kuohuviinejäkin kannattaa maistella mieluummin tavallisista valkoviinilaseista kuin niistä Ikean Y:n muotoisista kuoharilaseista, joita löytyy jokaisensta kodista. Hifistelijät saattavat käyttää joka rypäleelle eri lasia, mutta tavikselle riittää, kun lasi on suunnilleen klassisen viinilasin muotoinen.

J: Mitä kannattaa syödä samalla kun maistelee?

Viininmaistajaiset on kivaa yhdistää tiettyyn ruokaan, esimerkiksi maistella yhdessä viinejä ja juustoja. Silloin toki täytyy jo ymmärtää viinin ja ruoan yhdistelystä vähän jotain. Viinin kanssa hankalia makuja ovat kaikenlaiset etikkaiset vihannekset ja todella makeat herkut, joten ne kannattaa jättää viininmaistelupöydästä pois. Viininmaistajaisissa on hyvä olla jotain syötävää, koska on hauskaa nähdä, miten viini reagoi erilaisten ruokien kanssa. Joskus juusto tai kinkkupala voi esimerkiksi tuoda viinistä aivan uusia ulottuvuuksia esiin (tai lässäyttää sen kokonaan).

Jos tarkoituksena on maistaa pelkästään viinejä, on hyvä olla tarjolla vaaleaa leipää tai kurkkua. Niillä voi neutraloida suun viinien välissä.

Oukkidoukki, toivottavasti opitte jotain uutta! Eiköhän kaadeta vielä yhdet lasit.

Iittalan Senta-viinilasit saatu osana vuosiyhteistyötä.

Teksti ja kuvat: Jenna Kämäräinen ja Eeva Kolu
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.