Freesit ysärinaamat

Eeva Kolu

Embed from Getty Images

Selailin yhtenä päivänä Gettyn kuva-arkistoja ja uppouduin tunneiksi ihanien, ihanien ysärijulkkisten maailmaan. 2010-luvun meikkitrendien, Photoshopin ja Insta-filttereiden sekä huippuunsa treenattujen kroppien keskellä vanhat kuvat ovat kuin raikas tuulahdus jostain viattomammasta ajasta.

Siinä missä Taylor Swift ja Gigi Hadid käyttävät stailistia ja kampaajaa kävelläkseen autosta kuntosalille, ysäritähtöset saattoivat painella punaiselle matolle ilman meikkiä ja tukka ponnarilla (tai Drew Barrymoren tapauksessa päivänkakkaroita päässään). Julkkikset 90-luvulla olivat hurmaavan arvaamattomia.

Embed from Getty Images

Liv Tylerkin
muisteli aikaa Into The Glossin haastattelussa pienellä haikeudella:

“I remember Gwyneth [Paltrow] came to the premiere for Armageddon and danced with me at the after-party and she had no makeup on, this little slip dress and no bra, and maybe flip-flops. It was just a different time. (…) Think about seeing Julia Roberts on the red carpet in the late 80s and early 90s in a suit with no makeup on, and that was OK. I sort of miss those days a little bit.”

Ihania tyyppejä oli paljon. Rakastan varsinkin kuvia, joissa vilahtavat nuoret supermallit ja tyttöbändiläiset, Liv Tyler, Winona Ryder, Drew Barrymore, Alicia Silverstone, Kirsten Dunst, Cameron Diaz, Julia Roberts… ja tietenkin Gwyneth.

Embed from Getty Images

Jäin pitkäksi aikaa jumiin kuvaan, jossa nuori Gwyneth on lähtenyt ulos tukka ponnarilla, ilman meikkiä ja isossa villapaidassa, joka on ehkä lainattu Brad Pittin kaapista. Muistatteko vielä 90-luvun Gwynethin? Ennen Goopin hullutuksia Gwyneth oli todellinen 90-luvun cool girl, joka tunsi kaikki, särki sydämiä ympäri Hollywoodia ja pukeutui lumoavalla sekoituksella poikamaista huolettomuutta ja 90-luvun seksikästä minimalismia. Ah. Rakastin sitä Gwynethiä silloin ja rakastan häntä yhä.

Meikittömien kasvojen ja huolettomamman tyylin lisäksi tuntuu uskomattomalta, että niin moni tähti heiluu bilekuvissa tupakka suussa. Se ei menisi tänä päivänä läpi. Älkää ymmärtäkö väärin – en kaipaa ravintolatupakointia tippaakaan, mutta ehkä kaipaan vähän aikaa ennen someraivoa, yleistä kaikesta loukkaantumista ja sitä, että julkkiksiltakaan ei vaadittu täydellistä puhtoisuutta ja kunnollisuutta.

Itse asiassa kaipaan bileitä. Kamerakännykät, some ja Snapchat ovat tehneet juhlista vähän tylsempiä ja vieraista jotenkin liian itsetietoisia.

Embed from Getty Images

Ehkä 90-luvun julkkikset olivat niin kiehtovia juuri siksi, että emme tienneet heistä ja heidän puuhistaan kaikkea. Somea ei oltu keksitty ja nettikin oli nykyiseen verrattuna lapsen kengissä. Se kietoi heidät salaperäisyyden verhoon, jota raottaakseen oli luettava uskonnollisesti jokainen Suosikin numero ja opeteltava englantia, että saattoi ostaa Tikkurilan Prismasta Blissiä, BIGiä ja Sugaria.

Mielikuvitukseni lähtee yhä laukkaamaan, kun mietin mitä kaikkea Lontoon, New Yorkin ja Los Angelesin klubien ja ravintoloiden seinät ovatkaan 90-luvulla nähneet ja kuulleet. Emme vieläkään tiedä, miksi Gwyneth ja Winona lakkasivat olemasta bestiksiä tai mihin Gwynethin ja Bradin unelmasuhde oikeasti päättyi. (Minulla on kyllä teoria molemmista. Voisikohan jossain tehdä gradun 90-luvun julkkisjuoruista?)

Innostuimme fiilistelemään ihania ysärityyppejä koko toimituksen voimin. Pyysin vielä Emmi-Liiaa ja Elinaa kertomaan, ketä he muistelevat 90-luvulta.

Embed from Getty Images

“En ole koskaan erityisesti rakastanut supermalleja, mutta Kate Moss on poikkeus. Nuori fresh faced ysäri-Kate on niin ihana, että uppoudun tasaisin väliajoin katselemaan hänen kuviaan Pinterestiin. Lemppareita ovat myös yhteiskuvat Katesta ja Johnny Deppistä. Rakastan Katen sen ajan tyyliä: pörröistä tukkaa, meikitöntä naamaa. Sitten on vielä yksi kuva, johon palaan yhä uudelleen. Siinä seison Katen vierellä hölmistyneen onnellinen virne naamallani. (Kuvan voit vilkaista Instagramistamme.)

Pääsin haastattelemaan Katea Lontoossa viisi vuotta sitten ja hän oli juuri niin ihana kuin olin aina kuvitellut. Ääni oli heleä, kikatteleva. Tilaisuus oli ryhmähaastattelu ja kaikki mehukkaat kysymykset oli kielletty, mutta pääsin ainoana toimittajana istumaan häneen viereensä. Nauhoitin haastattelun ja vaalin edelleen klippiä, vaikka saimme jutella vain Katen kynsilakkakokoelmasta. Mutta siellä haastattelun välissä hän yhtäkkiä kysyi tatuoinnista ranteessani ja soi minulle kahdenkeskisen hetken. Kiitos Kate.” – Emmi-Liia

Embed from Getty Images

“Brandon, Brenda, Donna, Dylan
ja Kelly. Alkoiko tunnari jo soida päässäsi ja vaaleansininen farkku vilistä silmissä? Kasvoin teini-ikäiseksi kyseisten tyyppien kanssa, vähän salaa ja tajuamatta itse asiaa. En tajunnut myöskään sitä, että sarjassa käsiteltiin todella rankkoja aiheita sen kymmenen vuoden aikana, jota sarjaa tehtiin: itsemurhia, raiskausta, homojen oikeuksia ja antisemitismia, muutaman mainitakseni.

Sille paralle, joka ei nyt tiedä mistä puhun kerrottakoon: Beverly Hills 90210 oli teineille suunnattu sarja, jota esitettiin 1990-2000. Keskeisimmät henkilöt olivat enemmän tai vähemmän rikkaita Beverly Hillsin teinejä, joiden elämää seurattiin high schoolista yliopistoon. Ja heidän elämässään tapahtui hengästyttävän paljon, paljon enemmän kuin pienen Elinan elämässä Turun saaristossa (sinänsä ihan hyvä, tapahtumat huomioon ottaen).

Tämän päivän televisioon verraten sarja oli tavallaan kuitenkin kesy. Kelly kehui pilottijaksossa hankkineensa “nose jobin”, mutta todellisuudessa nämä teinit näyttivät normiteineiltä: oli etuheittoa ja liikaa meikkiä, mutta siihen se jäi. Ei botoxia tai muodottomiksi pumpattuja ruumiinosia. Kalifornialainen mentaliteetti ei edustanut minulle todellisuutta, mutta se ei myöskään vääristänyt omaa todellisuuttani.” -Elina

Teksti: Uusi Muusa toimitus
Kuvat: Getty Images
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.