Kuuleva silmä

Japanin kielessä on sana, mekiki.

Se viittaa kykyyn löytää kauneus yksinkertaisista asioista. Nähdä ja ymmärtää, mikä taiteessa on kaunista.

Kirjaimellisesti mekiki tarkoittaa “kuulevaa silmää”.

Taas kerran japanilaiset ovat onnistuneet sanoittamaan jotain, jonka olen aina ymmärtänyt, mutta jolle en ole aiemmin tiennyt sanaa.

Kykyä nähdä kauneus. Kuulla se.

Read More
Täydellisen lomakirjan anatomia

Olen tullut siihen tulokseen, että maailman vaikein kirjallisuuden laji taitaa olla viihdyttävä mutta fiksu romaani. Ainakin siitä päätellen, että joka kesä ja jokaisella lomamatkalla etsin aurinkotuoliin tai lentokoneeseen sellaisia luettavaksi, ja se on aina yhtä hankalaa.

Kesällä haluan keventää. En välttämättä lukea jatkosodan aikaan sijoittuvia romaaneja joissa joku hoitaa kuolevaa sukulaistaan. (Tämä sulkeekin heti pois 80 % suomalaisesta kaunokirjallisuudesta.) Toisaalta en myöskään kestä aivotonta chick litiä, jossa ei ole mitään pintaa syvempää.

Read More
KirjatEeva Kolu
Grillattu varhaiskaali ja sinappivinegretti

Elämme kotimaisen varhaiskaalin parasta aikaa.

Varhaiskaali on ihanaa. Kepeää ja raikasta. Sen ehkä jo tiedätkin.

Mutta tiesitkö että kaali ja jopa monet salaatit sopivat erinomaisesti grilliin ja uunissa paahdettavaksi?

Keräkaali, kiinankaali, sydänsalaatti ainakin. (Sydänsalaatti, suosikkini! Liian harvoin tarjolla.)

Tässäpä hyvä ja helppo sesongin herkku: grillattu varhaiskaali sinappivinegretillä.

Read More
Parempia tapoja työpäivään

Kliseistä, mutta niin, niin totta: joskus on mentävä kauas, että voi nähdä lähelle. Olin alkuvuoden jälkeen aika loppu lähtiessäni Italiaan, ja tuntuu että vasta etäisyyden päästä aloin nähdä elämän Helsingissä selkeämmin. Hahmottaa, mikä täällä johtaa siihen, että kaikkeen tulee turhan hektinen tahti vaikka yritänkin hidastaa.

(En yksinkertaisesti suostu uskomaan, että meidän on tarkoitus elää seuranamme jatkuva kiire, hallitsemattomaksi paisuva to do -lista ja riittämättömyyden tunne. Ei, vaikka olisi tavoitteita tai lapsia tai ura tai kunnianhimoa. Hemmetti, ei!)

Read More
Auringonpalvoja

Vietimme perjantaina interrailimme 15-vuotisvuosipäivää. Kyllä, VIISITOISTA - olemme vanh… naisia parhaassa iässä. Muistelimme tietysti trangialla keitettyä pussipastaa ja asemilla ja junissa vietettyjä öitä, mutta ennen kaikkea sitä miten tosissamme otimme auringonoton.

Muistaakseni meillä oli eräälläkin kroatialaisella parvekkeella ajastin, joka kertoi milloin on aika vaihtaa puolta, jotta molemmat puolet paahtuvat tasaisesti.

Read More
The land where lemons grow

“Just imagine the beautiful ocean and entire forests with oranges and lemons, the ground was covered with them… My God, my God! How unfairly we are treated in the north; here, here is Paradise.”

Näin kirjoitti tanskalainen H.C. Andersen vuonna 1833 nähdessään sitruspuita ensimmäistä kertaa Italiassa.

Hei kuules H.C., tiedän täysin mistä puhut.

Read More
Uljas uusi keittiö

Näpersimme viime viikolla keittiön viimeiset pistorasiat ja listat paikoilleen. Remontti on nyt… uskaltaako sitä sanoakaan…

… valmis.

!!!

(Tai no niin valmis kuin mikään asunto nyt koskaan on.)

En ole ihan sisäistänyt asiaa. Että nyt voi vain olla, elää ja nauttia.

Kaikki toimii! Ja näyttää sekä ennen kaikkea tuntuu omalta, kodilta, minulta.

Keittiön kanssa meinasi tosin olla pientä haparointia.

Read More
Kuinka parhaaksi tullaan

Kysyin napolilaisen pizzerian Helsingissä omistavalta tutultani, missä Napolissa kannattaisi syödä pizza, jos aikoo syödä vain yhden. Sain pari eri vaihtoehtoa, ja kun vähän vielä tivasin, jäljelle jäi yksi: Da Michele.

En ollut ainoa, joka oli saanut samaisen vinkin. Saapuessani paikalle koko katu oli tukossa jonottajista. Da Michelellä on ilmeisesti maine paitsi yhtenä Napolin, myös koko maailman parhaista pizzerioista.

Read More
AjatuksiaEeva Kolu
Toukokuun murusia

Toukokuu on ollut vauhdikas. Ehkä se on ollut vain kontrastia Italiassa vietetylle leppoisalle keväälle, tai sitten toukokuun luonteeseen kuuluu olla tällainen, täynnä touhotusta ja nopeita käänteitä.

Odotan jo vähän kesäkuun leppoisampaa tahtia, mutta sitä ennen muutama tärppi kuluneelta kuukaudelta - sekalainen kokoelma asioita, joista tekee mieli vinkata. Siis toisin sanoen, murusten paluu! (Saatatte muistaa konseptin Uuden Muusan säntillisemmin toimitetuilta alkuajoilta.)

Read More
Kesän juhlapöytiin

Rakastan toukokuuta, luultavasti siksi että kaikkein eniten rakastan kesää. Toukokuussa kesä on ihan ovella mutta vasta edessä ja joskus asioiden odottaminen on ihanampaa kuin niiden tapahtuminen. Kesän tapauksessa ei, koska kesää ihanampaa ei voi olla, mutta melkein yhtä ihanaa.

Toukokuu alkaa lähestyä loppuaan, joten on aika miettiä mitä kesällä syödään. Mitä katetaan pöytään kesän juhlissa, isoissa ja pienemmissä. Mökkivieraille ja grillikemuihin, piknik-koreihin ja sen sellaisiin.

Myös keittiössä paras aika on alkamassa.

Read More
Kun aika on

Erityisesti tähän aikaan vuodesta naapuruston puut ja pensaat muuttuvat hyvin tärkeiksi.

Tunnen henkilökohtaisella tasolla jokaisen, jonka ohi kävelen useamman kerran viikossa. Aina ohi kävellessäni tarkkailen tilannetta - missä vaiheessa mennään silmujen, lehtien, nuppujen, kukkien kanssa?

Puiston omenapuista yksi oli jo täydessä kukassa. Hassua kyllä, sen vieressä oleva tismalleen samanlainen puu oli vasta ujoilla nupuilla.

Kaksi puuta, samaa lajia, samalla paikalla, samoissa olosuhteissa. Toinen täydessä kukassa, toinen vasta valmistautui.

Read More
Vihreän himo

Kesän merkkejä:

illalla kotiin kävellessä ilmassa on se tietty tuoksu.

Sadepäivätkin tuntuvat optimistisilta.

Tekee mieli roseeviiniä ja kevyttä kirjallisuutta. Pikku romanssi tuntuu hyvältä idealta.

Hartiat ovat kevyet, sydän kevyempi.

Ja haluan syödä vihreää salaattia, koko ajan. Ja retiisejä.

Vihreä salaatti sellaisenaan simppelin kastikkeen kanssa on maailman kaunein ja hienoin ruoka - olettaen tietysti, että salaatti on hyvää. Maukasta, kirkkaan väristä ja rapsakkaa, mieluiten ainakin muutamaa eri lajiketta.

Read More
Päiväunien yllättävät hyödyt

Olen koko ikäni tuntenut huonoa omaatuntoa päiväunista. Jos torkahdin vahingossa sohvalle tai sänkyyn kesken päivän, podin syyllisyyttä koko loppupäivän.

En edes tiedä miksi, ehkä ajattelin että päiväunet pilaavat yöunet, tai että päikkäreiden nukkuminen on merkki laiskuudesta. Joka tapauksessa mieleeni oli iskostunut ajatus siitä, että päiväunet ovat paha tapa.

Nyt olen lukenut uutta tutkimustietoa päiväunista - ja viettänyt kevään eteläitalialaisessa pikkukaupungissa, jossa siestakulttuuri oli yhä hengissä. Olen alkanut nukkua säännöllisesti päiväunia, enkä enää vain vahingossa.

Read More
Virtaukset liikkeelle

Olen tänä keväänä kärsinyt pitkästä aikaa siitepölyallergioista. Tukkoinen olo koko kehossa on ollut tietysti ankeaa mutta myös siunaus, koska olen tullut aivan poikkeuksellisen tietoiseksi siitä miten tärkeää elämässä on pitää yllä asioiden luontevaa virtausta. Kutsukaa vain huruksi, mutta kyllä se on niin että kehon, mielen ja elämän tukokset tuppaavat kulkemaan käsi kädessä.

Keväällä luonto on täynnä hurjaa eteenpäin puskevaa energiaa ja uutta luovaa voimaa, josta pääsee ihan ilmaiseksi itsekin osalliseksi. Parhaiten silloin, kun kiinnittää hiukan huomiota oman kehonsa ja ympäristönsä virtauksiin.

Read More
Liehuvia harhoja

Toukokuussa 2019 olen epäillyt todellisuudentajuani vielä tavallistakin enemmän. Kun näyteikkunat huutavat SUMMER IS HERE ja tienvarsien mainoksissa naiset syövät bikineissä vesimelonia samalla kun itse kävelee ohi käärien villakangastakkia tiukemmalle, sitä alkaa epäillä kaikenlaista. Kuten että onko olemassa kaksi rinnakkaista todellisuutta ja miten sinne toiseen pääsee? Voin tuoda omat vesimelonit.

Onneksi tänään, vihdoin: aurinko! Olen viikannut toiveikkaana villapaidat talvisäilöön ja sovitellut kotona kesävaatteita. (Tätäkin juttua kirjoitan kaftaanissa.)

Read More
Eeva Kolu