Ruususen unta

 
PA110734.jpg

Kun luin ensimmäisen kerran Ottessa Moshfeghista, arvelin, että on kaksi mahdollisuutta: joko hänen kirjansa ovat teennäisintä bullshittiä mitä olen lukenut tai sitten minusta tulee fani.

Luin juuri Moshfeghin romaanin My Year of Rest and Relaxation, ja nyt olen fani.

Amerikkalainen Moshfegh on tämän hetken literary sensation - haastatteluissa hätkähdyttävän suorapuheinen 37-vuotias nainen, jota voi pitää joko raikkaana tai röyhkeänä. (Eräässä haastattelussa Moshfegh kertoi kirjoittaneensa debyyttiromaaninsa Eileenin näyttääkseen kuinka helppoa on kirjoittaa bestseller-romaani, “kuten kaikki muutkin ääliöt”.)

My Year of Rest and Relaxation kertoo nuoresta naisesta, joka päättää nukkua kokonaisen vuoden. Toteuttaakseen suunnitelmansa hän löytää puhelinluettelosta kyseenalaisen psykiatrin, joka ei epäröi kirjoittaa potilailleen reseptiä toisen perään.

Päähenkilö on monin tavoin etuoikeutettu - kaunis, rikas ja koulutettu newyorkilainen. Ensin ajattelin, että äh, ei taas tätä rikkaiden ennuita. Pian aloin kuitenkin ymmärtää päähenkilöä, jolla ei ole mitään eikä ketään aitoa elämässään, ei kykyä ottaa mistään kiinni.

Vaikka kirja sijoittuu vuoteen 2000, jolloin maailma oli monellakin tavalla erilainen, kirja ei voisi olla juuri nyt ajankohtaisempi. Tuntuu nimittäin siltä, että juuri tässä ajassa on jotain sellaista, joka koettelee yhteyttämme muihin ihmisiin ja itseemme. Että enemmän kuin koskaan aiemmin meidän on uudestaan ja uudestaan tietoisesti valittava vaalia sitä. Vaikka Moshfeghin romaanin päähenkilö turvautuu äärimmäiseen ratkaisuun, ei se loppujen lopuksi ole niin kaukana siitä, mitä ympärillämme tapahtuu koko ajan. Kirjan päähenkilö turruttaa tunteensa nukkumalla ja lääkkeillä, joku muu juomalla, shoppailemalla tai skrollailemalla puhelimen ruutua tauotta.

(“He struck me as a reptilian, small-hearted being, someone placed on the planet to strike a chord with similar people, people who distracted themselves with money and conversation rather than sink their hands and teeth into the world around them.”)

Luin kirjan parissa päivässä siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä remonttikaaoksen takia kaikkeen lukemiseen keskittyminen on tuntunut lähestulkoon mahdottomalta. Iskevän aiheen lisäksi Moshfeghin teksti on nimittäin myös nokkelaa, hauskaa ja havainnoiltaan terävää. Vahva suositus!

 
KirjatEeva Kolu