Hengitellen

 
Rauhaa Etelä-Savossa, joulukuussa 2018.

Rauhaa Etelä-Savossa, joulukuussa 2018.

Olen käynyt tällä viikolla sekä hammaslääkärissä että verikokeissa - molemmat tilanteita, jotka olivat ennen melko hirveitä. (Kun ala-asteella minulle varattiin koulun hammaslääkäriin aika maitohampaiden poistamista varten, revin kotona hampaat itse irti ihan vain, jotta ei tarvitsisi mennä.)

Mutta enää en hermoile neuloja tai hammaslääkäreitä, koska tiedän että minulla on aina mukanani työkalu, jota en voi unohtaa kotiin.

Fakta: se mitä mielessä tapahtuu, vaikuttaa kehoon. Tästä ovat yhtä mieltä nykyään kaikki hipeistä valtavirran lääkäreihin, ei tarvitse enää olla “vaihtoehtoihminen”.

Homma toimii myös toisin päin: aktivoimalla tiettyjä kehollisia juttuja voimme vaikuttaa suoraan myös mieleen.

Hermostuttavissa, epämukavissa ja kivuliaissa tilanteissa ensimmäinen reaktio on yleensä purra hampaat yhteen, jännittää lihakset ja pidättää hengitystä. Olen opetellut tekemään juuri päinvastoin. Alkuun se tuntuu luonnonvastaiselta, pienen harjoittelun jälkeen se tapahtuu jo luonnostaan.

Aina kun on kiperä paikka, hengitä. Syvään, vatsaan.

Aina kun homma meinaa niin sanotusti eskaloitua, hengitä. Syvään, vatsaan.

Kun menee sekoiluksi ja häsellykseksi, hengitä. Syvään, vatsaan.

Kun toivot, että jokin olisi mahdollisimman nopeasti ohi, hengitä. Syvään, vatsaan.

Kun sattuu, nolottaa, jännittää, pelottaa, kun on kiire… tiedät mitä tehdä.

Syvä hengitys aktivoi lähes välittömästi parasympaattisen hermoston ja näin rauhoittaa sekä kehon että mielen. Usein se saa myös fyysisen kivun tuntumaan vähemmän.

Kun aloin ymmärtää, miten voimakas työkalu hengittäminen on, aloin pelätä kaikkea vähemmän. Lakkasin välttelemästä epämukavia asioita. Tiedän, että voin hengittää niiden läpi.

Kas, on niin ihmeellistä olla ihminen! Mikä koneisto meihin onkaan rakennettu. Miten paljon sujuvammin elämä rullaakaan, kun sitä opettelee käyttämään.

 
Hyvinvointi, AjatuksiaEeva Kolu