Ymmärryksen tiellä

 
kirjahylly (1 of 1).jpg

Löysin kiinalaisen hevospatsaan kirppikseltä. Ystäväni pyöritteli sille päätään (se oli kuulemma “kitsch”), mutta ei pyörittele enää. Koska katsokaa miten upeasti se sopii tuohon, kirjahyllyn vartijaksi.

Luin juuri Tara Westoverin hienon, hienon kirjan Opintiellä. Se on uskomaton tositarina maailmanloppua odottavan, kiihkouskovaisen isän tyttärestä, joka ei päässyt lapsena kouluun mutta väitteli lopulta Cambridgesta tohtoriksi.

kirjahylly2 (1 of 1).jpg

Opintiellä kiteytti kaiken sen, mikä lukemisessa ja kirjallisuudessa on tärkeää: tietenkin tietämyksen kartoittaminen, tietenkin se, että lukemalla voimme siirtyä kaukaisiin paikkoihin ja maailmoihin (tällä kertaa Idahon vuoristoon tai Cambridgen kirjaston kumiseville käytäville). Tietenkin se, että tieto ja mahdollisuus päästä siihen käsiksi on myös vapautta valita.

Mutta ennen kaikkea Opintiellä oli muistutus siitä, mikä on ehkä lukemisen suurin voima: se kasvattaa ymmärrystä ja empatiakykyä muita ihmisiä ja maailmaa kohtaan. Tästä on tutkimuksiakin, että erityisesti kaunokirjallisuuden lukeminen opettaa meitä eläytymään myös muiden tunteisiin ja ajatuksiin. (Se on myös syy sille, miksi monet tutkijat ovat huolissaan lukemisen vähenemisestä.)

Mietin usein, että ehkä jos ihmiset lukisivat enemmän hyvin kirjoitettuja kirjoja erilaisista ihmiskohtaloista, tätä miksi se ei vaan lähde/jätä sitä/ilmoita poliisille/ryhdistäydy -keskustelua ei tarvitsisi vuodesta toiseen käydä. Westoverin kirja on hyvä esimerkki teoksesta, joka avaa uhrin vääristynyttä ajatusmaailmaa hienosti.

Lukeminen on yksi tapa paitsi lisätä tietämystä, myös oppia kuuntelemaan ja ymmärtämään. Minun teki mieli kiljua Westoverille monta kertaa, huutaa että nyt häivyt sieltä etkä palaa ikinä, tyrkyttää neuvojani, alkaa jakaa omia kokemuksiani, mutta en voinut, koska kirjassa ei ole palauteboksia. Jouduin lukemaan Taran tarinan loppuun sellaisena kuin hän sen koki ja halusi kertoa, ja se teki hyvää. Uskon, että meille molemmille.

Joten: kiinalainen sotaratsuni seiskoon nyt sen merkkinä, että tässä talossa pyritään ymmärtämään ja oppimaan, pysymään tiedonjanoisina ja uteliaina aina. Hän vartioikoon nyt tiedon, viisauden ja ymmärryksen kolkkaa kotonani ja käännyttäkööt ahdasmieliset ja kapeakatseiset ajatukset takaisin jo kynnyksellä.

 
Kirjat, KotiEeva Kolu