Bon appétit ja amen

ruoka.jpg

Pari vuotta sitten ollessani Santiago de Compostelan vaelluksella päädyin samaan majataloon nelihenkisen amerikkalaisseurueen kanssa. Illalla kokkasimme keittiössä samaan aikaan illallisiamme ja istuimme samaan pöytään. 

Kun tuli aika aloittaa ruokailu, minä olin jo haarukka kädessä valmiina hotkimaan, mutta amerikkalaiset painoivatkin tottuneesti katseensa alas, sulkivat silmänsä, ja yksi miehistä kajautti ilmoille spontaanin mutta sulavasti virtaavan ruokarukouksen. 

Whoa! Olin toki nähnyt jotain vastaavaa amerikkalaisissa tv-sarjoissa, mutta en koskaan oikeassa elämässä. Seuraavana aamuna aamupalalla sama toistui uudestaan. 

Alkuhämmennyksen jälkeen tajusin, että ruokarukous on itse asiassa upea rituaali. Ajatelkaapa: se palauttaa meidät tähän hetkeen ja muistuttaa arvostamaan sitä, mitä edessämme on. Ja jos jotain olen oppinut niin sen, että läsnäolo ja kiitollisuus ovat ne kaksi taianomaista asiaa, jotka parantavat elämänlaatua enemmän kuin mikään muu.

Nykyään puhutaan paljon mindful eatingista, tietoisesta syömisestä. Ruokarukous on yksi tapa olla syödessä tietoisesti läsnä. Kun syön tietoisesti, osaan kuunnella kehoni viestejä, en ahmi liikaa tai syö asioita, joista minulle tulee huono olo.

Tavattuani amerikkalaiset olen ottanut tavakseni lausua jonkinlaisen ruokarukouksen ennen jokaista ateriaa. Joskus inspiroidun kailottamaan ääneen pitkän litanian, välillä vain huikkaan ääneti mielessäni kiitos! Mutta pyrin aina edes sekunniksi pysähtymään ennen jokaista ateriaa.

Tämä rituaali sopii kaikille eikä sillä tarvitse olla mitään tekemistä uskonnon kanssa. (Amerikkalaiset eivät oikeastaan edes kutsu ruokarukousta rukoukseksi, vaan sanalla grace.) Jos Jumala-hommat eivät inspiroi, kiittää voi vaikka viljelijää, joka on kasvattanut ruoan tai kokkia, joka on valmistanut sen. Tai yksinkertaisesti vain omaa hyvää onneaan, että saa istua pöydän ääreen, edessään lautasellinen ruokaa, parhaassa tapauksessa vielä hyvässä seurassa.

Oikeastaan seuralaisille ennen aloittamista lausuttu "hyvää ruokahalua!" on eräänlainen ruokarukous sekin, jos sen tekee tietoisesti eikä autopilotilla.

Ja tiedättekö, mikä on yksi suosikkiruokarukouksistani?

Kippis!