Vakaa mutta kevyt

 
  Alkusyksyn kauneutta äidin puutarhasta. 

Alkusyksyn kauneutta äidin puutarhasta. 

On siis  virallisesti kesän viimeinen päivä.

Pakkasin tänään hellemekot ja sandaalit odottamaan ensi vuotta. Vaihdan korikassin nahkalaukkuun.

Ajattelin, etten olisi vielä valmis luopumaan kaikkien aikojen kesästä, mutta olo on levollinen, ehkä vähän helpottunutkin. Huomaan kaipaavani maadoitusta, juurtumista, rauhoittumista.

Oppia olemaan vakaa mutta silti kevyt - kas siinä taito, jonka haluan oppia. Olla enemmän kuin puu, jonka latva huojuu ja taipuu tuulen mukana. Ei ikinä kivi eikä enää ilmapallo. Rauhassa, muttei raskas.

Siispä tervetuloa, syksy! Ole raikas, ole kaunis. Ravitse sielua, kehoa ja mieltä. Näytä, että kepeys voi jatkua kesänkin jälkeen. 

 
AjatuksiaEeva Kolu