Self love

Kuva:    Jacquemus.

Netflixiin ilmestyi viime viikolla uusi kausi Queer Eye -sarjasta. Ensimmäistä jaksoa katsoessani tajusin, että QE on yksi harvoista tv-sarjoista, jota katsoessani minulle tulee hyvä mieli paitsi siinä esiintyvien ihmisten puolesta, myös itsestäni.

(Broad City on toinen, ja RuPaul’s Drag Race. Nyt kun mietin, mikä näitä sarjoja yhdistää niin ehkä se, että niissä ihmiset saavat olla omia häröjä itsejään - eikä sitä pelkästään siedetä, vaan juhlitaan.)

Maailma on onneksi täynnä asioita, joista tulee hyvä mieli. Mutta enpä ole aikaisemmin ajatellut, että niiden lisäksi tarvitaan sellaisia, joista minulle tulee hyvä mieli itsestäni. Jotka saavat minut tuntemaan, että olen tarpeeksi. Enkä vain tarpeeksi, vaan itse asiassa mahtava.

Jooga on yksi, nykyään. (Niin ei suinkaan aina ollut. )

Janelle Monáe. Bruno Mars. Lizzo.

Se, että omistan nykyään oikean työkalupakin. (Se maksoi Clas Ohlsonilla 12,90 ja sellaisen voi ostaa ihan kuka vain, ei tarvitse kuulua mihinkään osaavien ihmisten salaseuraan. Olisinpa tiennyt tästä aikaisemmin.)

Hevoset. Koirat silloin, kun lähellä ei ole tuomitsevia kaikkitietäviä koiranomistajia.

Sellaiset harvinaiset hetket, kun näytän itsestäni jotain mitä en haluaisi muiden näkevän ja tunnen tulevani hyväksytyksi siitä huolimatta. Tällaisia hetkiä on ollut elämässäni ehkä neljä, mutta niitä tulee koko ajan lisää sitä mukaa kun opin itse hyväksymään itseni, sellaisena kuin olen.

Kasvit, kukat ja puut. No ehkä luonnossa oleminen ylipäätään. Pitkät kävelyt kivoissa maisemissa.

Hyvin istuvat vaatteet. (Harvinaisia.)

Hyvät hiuspäivät. (Vielä harvinaisempia.)

Taide, silloin kun oikeasti antaudun sille ja annan sen vaikuttaa enkä vain kuvaile Instagramiin jotain kuvia.

Tilataan: lisää tätä kaikkea. RuPaulin sanoin: if you don’t love yourself, how in the hell you gonna love somebody else?!