Tuhkakeskiviikko

 
Suitsuke palaa ikkunalaudalla, tuhkakeskiviikkona 2019.

Suitsuke palaa ikkunalaudalla, tuhkakeskiviikkona 2019.

Kalenteri muistutti, että tänään on tuhkakeskiviikko. Piti aamun aloittajaiseksi tarkistaa, mitä se tarkoittaakaan.

Laskiaistiistain tarkoitus on paitsi kinastella hillosta ja mantelimassasta (oma kantani: molemmat), olla karnevaalipäivä, jolloin hyvästellään maalliset ilot (carna-vale) ennen pääsiäistä edeltävää paastoa. Tuhkakeskiviikko puolestaan on paastonajan ensimmäinen päivä, jolloin kristityt ovat perinteisesti tehneet ihoonsa tuhkasta ristin merkiksi katumuksesta.

Katumus, hmm. En usko itsensä rankaisemiseen edes hengellisenä harjoitteena - uskon anteeksiantoon, armoon ja rakkauteen, myös itseä kohtaan. Ja siihen, että jokainen hetki on mahdollisuus valita uudestaan ja paremmin jos on tullut tähän asti sössittyä.

Tuhkassa on onneksi myös toinen symbolinen ulottuvuus - tuhkan keskeltä nousee uusi elämä. Feeniks-lintu, kaskettu maa. Ashes to ashes, dust to dust.

Ravitsemuspuolella moni vannoo säännöllisen paastoamisen nimeen, koska se antaa ruoansulatukselle levähdystauon. Hengellisissä perinteissä paastoon liittyy ajatus hiljentymisestä. Kun jätämme ruumiin nautinnot vähemmälle, jää tilaa hengen ravinnolle.

Ehkä täyteen tupatussa nykyajassa paaston aika on tarpeellisempi kuin koskaan. Ei niinkään katumuksen ja rankaisun näkökulmasta, vaan mahdollisuutena yksinkertaistaa, hiljentyä ja levähtää. Kuulostella omaa sisintään kaiken kirjaimellisen ja kuvaannollisen metelin ja ähkyn keskellä.

Siinä missä muslimien ja juutalaisten perinteessä paasto tarkoittaa konkreettista ruoasta kieltäytymistä, kristillisessä perinteessä on ennemminkin syöty simppelimmin ja kieltäydytty tietyistä asioista - perinteisimmin herkuista, alkoholista ja lihasta.

Ajattelen, että täyttääkseen syvällisimmän tehtävänsä paaston ei oikeastaan tarvitse edes liittyä ruokaan. Se voi olla taukoa mistä tahansa, mikä häiritsee elämässä olennaiseen keskittymistä tai tekee hallaa. Shoppailu, some, alkoholi, muiden tai itsensä kritisoiminen, juoruilu, tupakka, klikkijuttujen lukeminen… Ekopaasto-kampanjassa puolestaan kannustetaan tekemään paastonajaksi lupaus ympäristöystävällisemmistä elämäntavoista.

Päätin osallistua tänä vuonna suureen paastoon (se kestää tuhkakeskiviikosta pääsiäissunnuntaihin, eli 46 päivää). Keksin montakin asiaa joista luopuminen tekisi minulle hyvää, mutta tällä kertaa päätin luopua sokerista ja oikeastaan muistakin hiilihydraateista. Ei rangaistuksena, vaan rakkaudesta itseäni kohtaan. Olen nimittäin taas remontin keskellä jäänyt kamalaan sokerikoukkuun, tukeutunut pullaan ja sipseihin sen sijaan, että oikeasti käsittelisin stressiä ja muita negatiivisia fiiliksiä. Nautinnollisella herkuttelulla ja tunnesyömisellä on vissi ero - toinen on kivaa, toinen pelkästään vahingollista.

Sen lisäksi, että osallistun omalla tavallani suureen paastoon, aion aloittaa tänään myös toisen oman tuhkakeskiviikkoperinteeni. Illalla kirjoitan lapulle kaikki asiat, jotka olen valmis jättämään taakseni ja sen jälkeen poltan lapun tuhkaksi.

Tuhkasta nousee Feeniks, ja niin edelleen…