Heikot naiset

 
pyykit (1 of 1).jpg

Tänä aamuna viikatessani pyykkiä mieleeni pulpahti pari vuotta sitten ehkä Hesarista lukemani kolumni, jossa paheksuttiin KonMari-trendiä, koska se kuulemma vie naisten huomion työelämästä takaisin kotiin ja sukkien viikkaamiseen.

Alkoi yhtäkkiä naurattaa ihan kauheasti. Siinä minä juurikin taittelin kansainvälisenä naistenpäivänä pikkuhousujani ja sukkiani uskollisesti KonMari-metodin mukaan, kodissani jonka olen itse ostanut ja remontoinut yhden toisen pikkuhousunviikkaajan kanssa. Enkä nähnyt missään mitään ristiriitaa. (Epäfeminististä sukkapyykkiäni säesti epäkorrektin feministinen Janelle Monáe, if you try to grab my pussy cat, this pussy grab you back — Monáen Dirty Computer on täydellinen naistenpäivän levy. Ja hiton hyvä toki muinakin päivinä.)

Joskus ärsyttää puhe vahvoista naisista. Keitä ovat heikot naiset? En tunne yhtäkään.

Tunnen kyllä naisia, jotka viikkaavat sukkia tai itkevät joskus miesten takia tai ajelevat säärikarvansa tai uskovat kaiken maailman akkojen hömpötyksiin tai arvostavat muita asioita enemmän kuin uraa. Itse asiassa taidan olla itsekin sellainen. Ja olen myös varma, että kuka tahansa meistä selviäisi melkein mistä vain.

On jo selvinnytkin.

“I have never met a woman who isn’t strong. They don’t exist”, sanoo Diane von Furstenberg,

joka muuten kirjoittaa (mainiossa!) elämäkerrassaan myös:

“I wanted to live a man’s life in a woman’s body.”

Ja voi pojat, sen hän myös teki. Korkkarit jalassa.

 
Eeva Kolu