Tutti bene

 
Aamurutiini.

Aamurutiini.

Jokainen ihminen, jonka olen tavannut Italiassa, on kysynyt miksi olen täällä.

Aluksi en itsekään muistanut. Vastaukseni olivat jotain epämääräistä hölinää auringonpaisteesta ja sitruunapuista ja maisemanvaihdoksesta. No, nekin ovat kaikki tietenkin totta, mutta eilen muistin oikean syyn.

Leikatessani tomaatteja tuntui yhtäkkiä kuin koko olemukseni olisi naksahtanut paikoilleen. Vähän kuin värisevän matkatelevision kuva, joka yhtäkkiä sujahtaa takaisin ääriviivojensa sisälle.

The simple life.

Terävä veitsi, tukeva leikkuulauta, kypsä tomaatti. Kauheasti muuta ei hyvään elämään tarvita. Ehkä suolaa ja pippuria, ja niitäkin löytyy.

Minulla on täällä muutama lautanen ja yksi viinilasi. Tiskaan ne käsin. Kahdet housut ja pari paitaa, yksi mekko jolle sää on liian kylmä. Caffè Alvino, jonka tiskillä juon joka aamu reilun euron maksavan cappuccinon. Toissapäivänä löysin kukkakauppiaan, toivottavasti huomenna löydän jostain maljakon.

Siinäpä se, kokonainen elämä.

Otan koko ajan kuvia ajatuksena postailla niitä johonkin myöhemmin, vain huomatakseni että myöhemmin ei enää huvita miettiä asioita, jotka ovat jo tapahtuneet. Elän täydellisessä uutispimennossa. En vatvo mitään, en kehittele monimutkaisia teorioita tai analyysejä. En mieti, miten tässä kaikessa vielä käy. Kun tulee tilaisuus, tartun siihen.

Täällä en ole työni tai saavutukseni tai niiden puute. Olen vain nainen joka leikkaa tomaatteja ja nauraa paljon. You are an incredible woman, sanoi eräs enkä protestoinut, täällä en.

5D0299EA-465F-4693-9584-024A25789DCA.JPG

En tiedä, miksi aina muistan kaiken täällä ja miksi unohdan sen kotona. Mistä johtuu se että elämä yleensä on niin meluista, mieli tukossa roskapostista, miksi kaikkeen liittyy niin paljon jossittelua. Miksi välitän niin monista asioista, joilla ei ole mitään väliä. Miksi uuvutan itseni jahdatessani jotain, mitä, onnea? Jotain, mikä juoksee karkuun sitä kovempaa mitä enemmän sen eteen raataa.

Kun voisi: avata ikkunan ja huomata kirkon tornin ympärillä parveilevat linnut, haistaa ilmassa naapurin pyykinpesuaineen tuoksun.

Näin on hyvä, juuri näin on hyvä.

Tutti bene.

 
Eeva Kolu