Caffè leccese

 
Caffè leccese ja cornetto alla crema. Aamulukemisena tässä Saku Tuomisen Juu ei, siitä kenties lisää myöhemmin.

Caffè leccese ja cornetto alla crema. Aamulukemisena tässä Saku Tuomisen Juu ei, siitä kenties lisää myöhemmin.

Olen ravistellut aamurutiiniani siirtymällä Caffè Alvinon baaritiskiltä piazzan toiselle puolelle, Caffè Tentazionen terassille. Tentazionen tarjoilija ei jaksaisi minua ja sössönsöö-italiaani ollenkaan enkä minäkään totta puhuen häntä, mutta heillä on jotain mitä kellään muulla kaupungissa ei: kaksi terassipöytää aamuauringossa.

En ole missään muualla Italiassa nähnyt ihmisten juovan jääkahvia, mutta täällä Leccessä etenkin iltapäivisin kahviloiden pöydät täyttyvät pienistä laseista täynnä jäitä ja tummaa kahvia.

Kyseessä on paikallinen erikoisuus, caffè leccese. Se valmistetaan laittamalla lasiin paljon jäitä ja loraus (sokerilla makeutettua) mantelimaitoa. Lopuksi päälle kaadetaan shotti vahvaa espressoa. Mantelimaitoa laitetaan niin vähän, että kahvi näyttää edelleen melkein mustalta mutta saa ihanan marsipaanisen maun. Ei mikään latte - leccese on lyhyt ja tymäkkä kuten kahvi Italiassa tuppaa olemaan.

Caffè leccese maistuu parhaalta iltapäivän auringossa, terassilla juotuna, maailman menoa katsellen.

IMG_6916.JPG

Tänään alkoi toiseksi viimeinen päiväni Pugliassa - paluulentoni on Roomasta, jossa vietän vielä muutaman päivän. Ajatus hyvästeistä ei huvita. Olen täällä oppinut niin makean elämän makuun, että ajatus sopeutumisesta takaisin kalliiseen ja kylmään Helsinkiin tuntuu hiukkasen vaikealta.

Aamucappuccino ja uunituore croissant aurinkoisella terassilla. Ruokaostokset marketissa, jossa vihannekset ovat maailman parasta priimaa ja burrata tihkuu tuoreutta. Kotiin kukkakaupan kautta, jonka valikoima huimaa päätä. Jos ei jaksa käydä ruokakaupassa, ei tarvitse kuin valita ostaisiko mieluummin täydellisen pizzan alakerran napolilaisilta (2€) vai täydellisen melanzane parmigianan sisilialaisilta (4€).

Päiväunet aurinkotuolissa parvekkeella, jonka ovi on aina auki, jotta voin kulkea sisältä ulos milloin vain tarvitsematta laittaa edes kenkiä jalkaan (elämä paljain jaloin on parasta elämää). Kaupungin kymmenet terassit joille voi hetken mielijohteesta istahtaa, jos aurinko lämmittää juuri oikeassa kulmassa tai jos piazzalla sattuu olemaan poikkeuksellisen hyvä katusoittaja.

Kauniit, hiljaiset kirkot, joihin voi poiketa aina kun haluaa vetää henkeä. Auringon laskiessa kailottavat kirkonkellot, niiden ympärillä lentelevät pääskyset ja iltakävelyt, joille osallistuu koko kaupunki. Oliivit ja naposteltavat, jotka tarjoillaan aina viinilasin kyljessä.

Ja caffè leccese.

Aion muistaa reseptin tulevaa kesää varten. Toivottavasti muistan kaiken muunkin.

 
Eeva Kolu