Fantastinen Sally Rooney

 
IMG_9369.JPG

Tämä kesä on ollut minulle Sally Rooneyn kesä.

Olen innoissani Sally Rooneysta. Kuten noin puoli muutakin maailmaa. En keksi äkkiseltään toista kirjailijaa viime vuosilta, joka olisi ollut samalla tavalla sekä myyntimenestys, median lemmikki että kriitikoiden ja kollegoidensa estoitta suitsuttama.

Sally Rooney on fantastinen. Enkä oikein edes osaa selittää, miksi. Kirjat eivät ole “ihania” eikä niistä tule “ihana” olo, eivätkä ne toisaalta ole dramaattisen riipaisevia tai jännittäviä tai hillittömän hauskoja, mutta jotain syvästi liikuttavaa niissä on.

Olen hiljattain lukenut Rooneyn molemmat romaanit, Conversations With Friends (käännetty suomeksi nimellä Keskusteluja ystävien kesken) ja Normal People.

Debyytti Conversations With Friends oli tosi hyvä, sitä seurannut Normal People vielä paljon parempi.

Rooneyn tapa kirjoittaa on tiivis ja toteava, jopa näennäisesti kevyt ja helppolukuinen. Juuri siihen perustuu tekstin vaikuttavuus - simppeli lause voi sisältää paljon. Kirjoja voi lukea “vain” tarinoina nuorista ihmisistä, mutta niissä on laajempiakin tasoja.

Rooney kirjoittaa vakavasti ja anteeksi pyytelemättä ihmissuhteista - aiheesta, jota on perinteisesti pidetty “kevyenä” vaikka se on suurin ja tärkein asia kenen tahansa elämässä.

Rooneyn molemmissa kirjoissa tutkitaan erityisesti ihmisten välisiä valtasuhteita. Toistuva teema ovat ne olettamukset ja tulkinnat, joita teemme muista ihmisistä ja se, miten suuri vaikutus niillä voi olla. Usein Rooneyn hahmoille tekeekin mieli kiljua, että puhukaa nyt saatana toisillenne! Mutta juuri sellaistahan ihmisten välinen kommunikaatio todellisuudessa useimmiten on - yksi sanoo jotain, toinen tulkitsee sen omien lasiensa läpi, haluaa sanoa jotain, mutta ei sano. Rooneyn hahmot ovat aina älykkäitä ja sivistyneitä, lukeneita jopa rasittavuuteen asti, mutta kuitenkin näissä asioissa jotenkin liikuttavan ja/tai raivostuttavan sokeita.

Rooney on milleniaali ja sukupolvellemme ominaiset teemat ovat läsnä kirjoissa, mutta silti niissä on tietynlaista ajattomuutta. Ne eivät esimerkiksi vilise viittauksia nykyajan ilmiöihin tai teknologiaan. Rehellisesti sanoen olen vähän uupunut tällä hetkellä suosiossa olevaan kirjallisuustyyppiin, jossa pari-kolmekymppiset kaupunkilaiset vatvovat pari-kolmekymppisten kaupunkilaisten elämää, mutta Rooney on jotenkin erilainen. Hän osaa sanoittaa jotain siitä millaista on olla nuori 2010-luvulla ilman että kirjat tuntuvat kuplassa kirjoitetuilta. (Kaverini kertoi juuri eilen, että hänen 90-vuotias isotätinsä oli lukenut Keskusteluja ystävien kesken ja että se oli isotädin mielestä “AIVAN IHANA”!)

Rooneyn kirjat asettuvat täydellisesti osaksi myös sitä keskustelua, jota viime vuosina on käyty klassikkokirjallisuuden miesvaltaisuudesta.

Oman kiinnostavan lisänsä kirjoihin tuo se, että Rooney on irlantilainen ja elinikäinen marxisti. Jollain tasolla sekä uskonto (Irlanti on vahvasti katolinen maa, jossa esimerkiksi abortti oli vielä viime vuonna laiton) että kapitalismi ovatkin teemoina läsnä Rooneyn molemmissa kirjoissa.

Niin, ja Rooney on myös nuori, 28-vuotias. Esikoiskirjansa hän kirjoitti parikymppisenä. Raivostuttava lapsinero, siis.

***

P.S. Rooneyn aiemmin lehdessä julkaistu novelli Mr. Salary on julkaistu nyt myös kirjasena, mutta sen voi edelleen lukea myös Irish Timesin nettisivuilta.

 
KirjatEeva Kolu