The land where lemons grow

 
Appelsiinipuita Caprilla, huhtikuussa 2019.

Appelsiinipuita Caprilla, huhtikuussa 2019.

“Just imagine the beautiful ocean and entire forests with oranges and lemons, the ground was covered with them… My God, my God! How unfairly we are treated in the north; here, here is Paradise.”

Näin kirjoitti tanskalainen H.C. Andersen vuonna 1833 nähdessään sitruspuita ensimmäistä kertaa Italiassa.

Hei kuules H.C., tiedän täysin mistä puhut.

Caprilla, huhtikuussa 2019.

Caprilla, huhtikuussa 2019.

Luin vähän aikaa sitten Helena Attleen kirjan The Land Where Lemons Grow: The Story of Italy and Its Citrus Fruit. Se vie lukijansa läpi Italian ja vuosisatojen, sitruslehtojen, puutarhojen, ruoka-annosten ja juomien. Kirja kertoo sitrusten ja samalla Italian historiasta (sitruksilla oli esimerkiksi näppinsä pelissä mafian syntymisellä.)

Kirja on upeasti kirjoitettu ja kiinnostava, mutta ennen kaikkea rakastin sitä, koska tuntui että vihdoin joku ymmärsi! Attlee on englantilainen, joten hän kirjoittaa sitruksista pohjoisemmassa kasvaneen ihastuksella ja ihmetyksellä. (Tosin Italiassa huomasin ilokseni, että myöskään italialaiset eivät ota sitruspuitaan itsestäänselvyytenä.)

En osaa selittää miksi sitruspuut ovat niin tärkeitä, tiedän vain että ne ovat. Kun näen sitruspuita, minut valtaa lapsellinen ilo, riemu ja ihmetys. Kukkien tuoksusta menen suorastaan sekaisin. En usko, että appelsiinipuun alla voi olla onneton.

Sitruunakulho omassa keittiössä, tänä aamuna.

Sitruunakulho omassa keittiössä, tänä aamuna.

Tulen onnelliseksi aina, kun näen sitruksia missä tahansa muodossa. Appelsiinipuita Espanjassa, kulhollinen mandariineja oman keittiön pöydällä. Sitruunaviipale vesilasissa.

Yksi suurimmista unelmistani on oma sitruspuutarha. Istuisin puiden alla aamukahvilla ja iltapäiväroseella. Tarjoilisin vieraille aamiaisella croissanteja ja appelsiinimarmeladia. Illallisen päätteeksi kantaisin pöytään pullollisen itsetehtyä limoncelloa. Kukkien sijaan veisin kaikkialle tuliaisiksi appelsiineja ja kokkailun lomassa piipahtaisin paljain jaloin puutarhaan poimimaan pari sitruunaa.

Ja joisin citron pressétä. Opin juomaan sitä aikoinaan Ranskassa. Se on täydellinen juoma aurinkoisiin kesäpäiviin, tällaisiin, joista saamme nyt Suomessakin nauttia.

Iltapäivätauko Pugliassa, toukokuussa 2019.

Iltapäivätauko Pugliassa, toukokuussa 2019.

Citron pressé

Purista lasin pohjalle reilusti tuoretta sitruunamehua. Perinteiseen reseptiin käytetään loraus sokerisiirappia, mutta myös vaahterasiirappi tai vaikka stevia käy - ja itse juon tätä mielelläni myös ilman makeuttajaa.

Täytä lasi kuplavedellä ja halutessasi jäillä.