Minkälainen homma

IMG_5888.JPG

Kun jokin asia tai ihminen osuu tutkaani kerran tai kaksi, saatan laittaa sen merkille, mutta en miettiä sitä sen enempää. Sen sijaan kolmas kerta saa minut jo ajattelemaan, että universumi yrittää kääntää huomioni johonkin. Viime aikoina olen saanut todella paljon kyselyitä siitä, mitä nykyään teen ja mikäs toi Uuden Muusan tilanne on. Joten ehkä on aika selventää asiaa sekä itselleni että teille lukijoille.

Kun perustimme saitin kohta pari vuotta sitten, se oli jotain aika muuta kuin nyt. Useamman tekijän päivittäin päivittyvä media, joka halusi olla enemmän kuin päiväkirjamainen blogi. Sitten tuli yllätyksiä, kuten elämässä tuppaa tulemaan. Jäin yllättäen saitin kanssa yksin, ja vaikka löysinkin useamman upean vieraskirjoittajan, on ollut hankala löytää juuri oikeita tyyppejä, jotka pystyisivät sitoutumaan saitin pyörittämiseen ja kehittämiseen päivittäisellä tasolla.

Tässä vaiheessa näyttämölle astuu tyypillinen ihmiskäytös: minun pitää tietää ja määritellä! Pitää olla tavoitteita ja selkeä suunta! Aika pitkään ajattelin, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko sulkea saitti, tai pyrkiä sinnikkäästi palauttamaan se alkuperäiseen visiooni. Olen pähkäillyt ja jahkaillut, kunnes tajusin... juuri nyt en oikeastaan halua tehdä kumpaakaan. Joten miksi pitäisi? Minun arjestani kertovaa blogia tästä ei tule jatkossakaan, mutta on mukavaa, että jossain on paikka, johon voin kirjoittaa kaikkea mitä huvittaa tai julkaista muiden juttuja, kenenkään sanelematta aihetta tai merkkimääriä. Miksei se siis voisi olla vain sellainen paikka. Miksei se voisi olla juuri sitä, mitä se milloinkin on.

Olen viime aikoina alkanut ajatella, että ehkä ei ole koko ajan pakko tietää, mitä on tekemässä tai mihin suuntaan haluaa kulkea. Että on täysin ok antaa asioiden olla ja katsoa, mihin suuntaan ne luonnostaan kulkevat. Pakottamatta. Huolehtimatta tulevasta.

Olen etsinyt paikkaani maailmassa niin kauan ja niin hirveällä vimmalla. En jaksa enää etsiä sitä, nyt haluan vain luoda sen.

Haluan tietää, voiko elämää elää niin kuin todella tuntuu oikealta. Aion kokeilla.

Kun lopetin edellisen blogini, moni piti minua ihan hulluna. Sillä oli valtavasti lukijoita ja loistava kaupallinen potentiaali. Jokin kuitenkin oli tuntunut jo pitkään väärältä. Olen kiitollinen jokaisesta päivästäni bloggaajana ja se on tuonut elämääni valtavasti hyvää, mutta on selvä homma, että jos jakaa arkensa päivittäin kymmenien tuhansien ihmisten kanssa ja kuulee jatkuvasti mielipiteitä itsestään ja elämästään (vaikka ne olisivat positiivisiakin!), sillä on oma vaikutuksensa. Sitä kadottaa itsensä, alkaa ihan itseltään huomaamattaankin ajatella, että minun pitäisi olla tällainen ja tuollainen. Nyt jälkeenpäin tiedän, että blogi oli yksi syy siihen, että sairastuin masennukseen.

Tiedän kuitenkin myös, että minun lahjani tässä elämässä liittyy jotenkin kirjoittamiseen, kokemusten sanoittamiseen. Haluan löytää tavan tehdä sitä ilman, että se alkaa syödä minua itseäni.

Olen viime aikoina miettinyt paljon aikaa. Sitä, kuinka aika on itse asiassa ainoa asia, jota ei voi saada lisää. Vaikka menettäisi kaikki rahansa ja koko omaisuutensa, niitä voi aina saada lisää. Jopa julkisesti itsensä häpäissyt tyyppi voi tehdä comebackin ja palata kunnian kentille. Ainoa, mitä kukaan ei tietääkseni voi koskaan saada takaisin, on aika. Aika on kaikkein arvokkain resurssimme. Silti jakelemme sitä ympäriinsä kuin sillä ei olisi mitään merkitystä. Uhraamme ensimmäisenä sen tavoitellessamme muita asioita: muiden hyväksyntää, rahaa, mainetta...

Olen alkanut todella miettiä, mihin haluan käyttää rajallisen aikani tällä maapallolla. Juuri nyt minua ei esimerkiksi kiinnosta Instagram-analytiikan seuraaminen, lukijamäärien kasvattaminen tai kaupallisen potentiaalin maksimoiminen - kaikki asioita, joita "täytyy" tehdä, jos haluaa pyörittää nettisaittia. Niissä asioissa ei ole mitään pahaa, mutta... nääh. (Sen sijaan just nyt kiinnostaa: kirjoittaminen, taidehistoria, keramiikka, lukeminen, Italia, maalaaminen, kaikki mikä liittyy kasveihin, sitrukset, luonnonvesissä uiminen, Arctic Monkeysin uusi levy, fenkoli ja jykeväleukaiset miehet.)

Ennen kaikkea juuri nyt minua kiinnostaa, voiko elämää elää niin, että tekee vain oikealta tuntuvia asioita. Haluaisin uskoa, että voi. Ja että kaikki järjestyy. Että jossain joku haluaa jatkossakin maksaa siitä, mitä teen sydämestäni. Ja että vaikka yleisöni tai ystäväpiirini pienenisi, ne ihmiset, jotka jäävät tai löytävät luokseni, ovat kiinnostuneita aidosta minusta.

Joten, mitä teen juuri nyt? Vähän kaikkea, mikä kiinnostaa. Katsotaan, mihin se johtaa. Ja mitenkäs tämä Uusi Muusa? Juuri nyt se on hyvä näin. Katsotaan, mihin se kulkee.

Netissä pyörii ahkerasti lainaus, jota pidetään Laotsen sanomana, mutta sitä ei löydy Tao Te Chingistä. Olipa sen alkuperäinen sanoja kuka tahansa, se on varsin hieno:

Life is a series of natural and spontaneous changes. Don't resist them - that only creates sorrow. Let reality be reality. Let things flow naturally forward in whatever way they like.

Teksti ja kuvat: Eeva Kolu
AjatuksiaEeva Kolu