Perjantaiaamuna

Kävelin aamulla kotoa työhuoneelle. Kadulla ohitin isän ja pojan, ehkä noin kuusivuotiaan. "Mennäänkö piirtämään Helsingin kartta ulkomuistista, ja sitten seurataan sitä karttaa ja katsotaan mihin päädytään?" kysyi isä, ja poika hihkui JOO! JOO! JOO!

Liikutuin tästä ohimennen kuulemastani keskustelusta niin, että kävelin loppumatkan lämmin lätäkkö rinnassani. (Kuvaannollinen, kahvimukissani on tiukka kansi.)

Viime päivinä maailman tila on voinut näyttää synkältä ja pelottavalta. Mutta jos tulevaisuuden toivojen isät opettavat heitä kokemaan maailman noin - seikkailuna, avoimin mielin - ehkä meillä ei ole syytä huoleen.

Teksti: Eeva Kolu
Kuvitus: Jenna Kämäräinen
AjatuksiaEeva Kolu