Tammikuussa

Vuosi 2018 ei alkanut ihan niin ylväästi kuin olin suunnitellut. Mielikuvissani heräisin uuteen vuoteen levänneenä ja tyytyväisenä, valmiina ryhtymään hommiin ja kirjaamaan tulevan vuoden tavoitteita. Uudenvuodenlupaukseni olisi kirkkaana mielessäni ja katseeni terävä, hartiani kevyet. No, uudenvuodenyönä koirani nielaisi sukan. Siis kokonaisen sukan, pureskelematta. Vuoden ensimmäiset päivät kuluivat kakkaa odotellessa. Unelmakarttojen rakentelun sijaan valvoin yöt koiran vointia tarkkaillen ja odotin kakkaa. Odotin kakkaa. Tutkin kakkaa. Valaisin kakkaa (taskulampulla, jotta saatoin tammikuisen aamuyön pimeydessä nähdä, oliko sen seassa sukka). Ystäväni ja äitini tiedustelivat säännollisin väliajoin tekstarilla kakkatilannetta. Tällaistakin voi koiranomistajan elämä olla: pelkkää kakkaa.

Kun akuutein suolitukoksen vaara oli ohi, nukuin pitkät yöunet ja päätin ryhtyä tohinalla hommiin. Kuvasin hulluna kuvia Uuden Muusan tulevia juttuja varten - huomatakseni, että muistikorttini oli rikki, ja kaikki kuvat katosivat - puff!- bittiavaruuteen.

tammikuu8.jpg

Takaraivossani alkoi nakuttaa kello. Vuodenvaihteen taika kuluu etkä sinä ole tehnyt vielä mitään! Et suunnitelmia, et muutoksia, et edes uudenvuodenlupauksia! No, universumi välitti CHILL BITCH! -tyyppisen viestin sosiaalisen median kautta, sillä ystäväni oli jakanut tämän sitaatin:

"For what it’s worth: it’s never too late or, in my case, too early to be whoever you want to be. There’s no time limit, stop whenever you want. You can change or stay the same, there are no rules to this thing."

Sitaatti kulkee virheellisesti F. Scott Fitzgeraldin nimissä ympäri nettiä, mutta on oikeasti leffasta Benjamin Button (joka perustuu Fitzgeraldin novelliin). Oli sen alkuperä mikä tahansa, se osui maaliin. Tajusin, että eihän tässä ole mikään kiire. Ei tammikuun ensimmäinen päivä ole ainoa päivä, jolloin ihminen voi kääriä hihat ja aloittaa alusta.

tammikuu7.jpg

Päätin, että on ihan fine ottaa uuteen vuoteen pehmeä lasku. Ehkä aloitan uuden vuoden vasta ensi viikolla. Tai sitä seuraavalla, ehkä vasta helmikuussa. En nimittäin ihan tarkalleen edes vielä tiedä, mihin haluan tänä vuonna keskittyä. Sen sijaan tiedän kyllä, mihin haluan keskittyä tammikuussa.Tammikuussa...

... syön sitrushedelmiä. Pomelot ovat suosikkejani. Kuorimisessa on kamala homma, mutta se on sen arvoista: jättihedelmän sisällä on ihanasti rapsahtava liha, lihaisampi kuin muissa sitruksissa, hieman greippiä makeampi. Thaimaassa pomeloa syödään usein sokeri-suola-chiliseoksen kanssa. Veriappelsiinitkin ovat taas täällä - mistään ei tule parempi mehu kuin tuoreista veriappelsiineista.

... unelmoin ja inspiroidun. Kävin juuri kioskilla ostamassa lempilehtieni tammikuun numerot, ja lisäksi kaivoin kirjahyllystäni vanhat tutut suosikit, ne joista jaksan inspiroitua vuosi toisensa jälkeen. Pari uuttakin kirjaa olen hankkinut - Remodelistan The Organized Hometulevaa remonttia silmälläpitäen, sekä Garance Dorén kirjan Love Style Life.

tammikuu3.jpg
tammikuu5.jpg

Lempipuuhaani juuri nyt on levitellä kirjat ja lehdet lattialle - tai sänkyyn - keittää iso kuppi kahvia ja käyttää iltapäivä lukien, miten muut ihmiset elävät, ajattelevat, työskentelevät, pukeutuvat, syövät. Ja katsella kuvia. Niiden kautta voin matkustaa mihin vain, vaikka Matissen työhuoneelle tai Soho Housen uima-altaalle (jonne en koskaan oikeasti pääsisi, hemmetin members only - mutta Soho Housen sisustusta, ruokaa ja filosofiaa esittelevä kirja Eat Drink Nap on silti ihana).... teen tilaa uudelle. Hyvästelin nuupahtaneet joulukukat ja kranssit ja toin tilalle tulppaaneja. Ne ovat kukista raikkaimpia. Täsmälääkkeeni kaikenlaisiin tukoksiin (no, paitsi siihen sukkaan koirani suolistossa): kaappien raivaus. Se auttaa aina, kun olen jotenkin jumissa: kun tarvitsen selkeyttä, energiaa, ideoita... Älkäätten koskaan aliarvioiko järjestelyn merkitystä. Eikä sen tarvitse aina olla valtava operaatio, jossa käydään jokainen kodin tavara läpi. Yksi sukkalaatikkokin riittää.

tammikuu6.jpg

Hyviä täsmäkohteita helpottavaan pikaraivaukseen: jääkaappi, käsilaukku (ne kuitit ja roskat!), lompakko (ne kuitit ja roskat!), kylppärin kosmetiikkakaappi, Oi, ja keittiön kuiva-ainekaappi - haastan itseni tekemään seuraavat päivät safkaa kaikista pussinpohjista sen sijaan, että kävisin ruokakaupassa.... käyn läpi vaatekaappia. Alennusmyynnit ovat hyvä aika sijoittaa vaatekaapin klassikoihin - joskin ne ovat myös otollinen aika kaikenlaiselle sekoilulle. Siksi kävin kaappini läpi ja tein listan asioista, joita minun kannattaisi etsiä aleista (ajattomat villakangashousut, kynähame, kivat mutta käytännölliset nilkkurit). Ja listan niistä asioista, joiden ostaminen minun täytyy kertakaikkiaan lopettaa (kaikenlainen kuosihulluttelu, edulliset kasmirneuleet jotka tuntuvat kaupassa ihanan pehmeiltä mutta kulahtavat heti keittiörättien näköisiksi).

Seuraavaksi ajattelin lankata kaikki kengät ja poistaa neuleista tahrat ja nypyt. Niin, ja tyhjentää ne kuitit, roskat ja huulirasvat käsilaukkujen pohjilta. Saada vanhat kamani näyttämään taas uusilta.

Tiedättekö, luulen, että juuri tämän haahuilun seasta se visio alkaa hissuksiin muotoutua. Ehkä sukka-kakka-episodi ja teknologiakosahdus olivat just sitä mitä tässä tarvittiin - kenties ilman sitä olisin taas sännännyt suin päin tekemään suureellisia tavoitteita ja lupaamaan asioita, joilla ei ole oikeasti mitään väliä.

Jos tavoitteet ovat hieman hukassa sinullakin, suosittelen tekemään tämän mahtavan harjoituksen niiden kirkastamiseksi. Minäkin aion. Ehkä ensi viikolla.

Teksti ja kuvat: Eeva Kolu