Kevättalven leffatärpit (ja upea uusi Maxim)

Yhteistyössä Finnkino Maxim

Minulla on yksi takuuvarma mindfulness-kikka. Sen voi toteuttaa kuka tahansa, joka asuu vähänkään suuremmassa kaupungissa.

Mene elokuvateatterin tiskille, osta leffalippu, pistä kännykkä äänettömälle ja vietä pari tuntia tavoittamattomissa.

Kuinka moni nykyään saa kotona katsottua leffan ilman että käsi hakeutuu kännykälle? (Jos malttaa pysyä poissa Instagramista, on vähintäänkin pakko googlata jotain juttua, joka leffassa mainitaan.) Salissa kännykkä on pidettävä äänettömällä eikä penkistä nousta hössöttämään kesken leffan. Sitä paitsi salin ihana pimeys ja mukava penkki saavat helposti unohtamaan kaiken, mitä oven ulkopuolella tapahtuu. Miniloma omasta elämästä!

Olen tänä talvena katsonut enemmän elokuvia kuin pitkään pitkään aikaan. (Emmi-Liia kirjoitti vähän aikaa sitten siitä, miten aikuisena kirjojen lukemisesta on tullut vaikeaa - minulle on entisenä intohimoisena leffafriikkinä käynyt elokuvien suhteen vähän samalla lailla.)

maxim12.jpg
maxim1-1.jpg
maxim3.jpg

Yksi syy on varmasti se, että olen ylipäätään halunnut taas alkaa tehdä enemmän kaikkea, mistä nautin - keramiikkaa, kokkailua, taidetta ja niin edelleen. Toinen on se, että tällä hetkellä teattereissa pyörii enemmän kiinnostavia leffoja kuin ehtii katsoa. Tiedättekö kun joskus tekisi mieli mennä elokuviin, mutta mikään ohjelmistossa ei kiinnosta? Tällä hetkellä ongelma on päinvastainen. Ja epäilemättä yksi syyllinen on myös se, että Helsingin vanhin ja kaunein elokuvateatteri, vanha suosikkini leffafriikkivuosiltani, on taas avattu uudestaan remontin jälkeen. Kun yli satavuotiaan (!) Kluuvikadun Maximinsulkemisesta kerrottiin joitain vuosia sitten, kaupunkilaiset olivat kauhuissaan. Eikä syyttä, eipä näitä vanhoja elokuvateattereita ole Suomessa kovin montaa jäljellä. Onneksi Maxim pelastettiin ja lopullisen sulkemisen sijaan ratkaisuna olikin remontti ja konseptin muutos.Uusi vanha Maxim avattiin muutama viikko sitten ja se on nyt mielestäni vielä paljon entistä ihanampi. Penkit ovat vaihtuneet isoihin muhkeisiin nojatuoleihin ja jokaisella on oma pieni pöytä, johon voi tilata pelkän popparin sijaan viiniä ja ruokaa. (Viiniä leffassa. Rukoukseni on kuultu! Ei enää koskaan sitä tuskaa, kun katsot Sidewaysin ilman punaviinilasillista.) Remontti on tehty vanhan teatterin henkeä kunnioittaen - suosikkiyksityiskohtani ovat alakerran kakkossalin koristeelliset seinät.

Maximin ohjelmisto on kuratoidumpi kuin muissa Finnkinon teattereissa - ohjelmistoon valitaan blockbustereiden sijaan enemmän esimerkiksi indie-leffoja ja kansainvälisiä helmiä. Minusta on kivaa, että jo pelkästään esityspaikka on elokuvalle tietynlaisen laadun tai tyylin tae.

leffat2.jpg
leffat1.jpg
disaster.jpg
leffat5.jpg
leffat4.jpg

Noh, kuten sanoin... leffoja on tullut katsottua. Tässä suosituksiani kevättalven ohjelmistoon! Call Me By Your Name. Ra-kas-tan Luca Guadagninon elokuvia. Poden aina pari päivää masennusta sellaisen katsottuani, koska en haluaisi palata omaan elämääni. Haluaisin asua ikuisesti Guadagninon elokuvan sisällä, Italian auringon alla, pöydän ääressä mielenkiintoisten ihmisten kanssa keskustellen. Call Me By Your Name on takuulla vuoden ihanin elokuva, pakahduttava ja riipaisevakin tarina ensimmäisestä rakkaudesta, joka sijoittuu Pohjois-Italian herkullisiin maisemiin. Pääosan Timothée Chalamet on lahjakkuus, joita tulee vastaan korkeintaan pari per näyttelijäsukupolvi. Mieletön suoritus.Lady Bird.JES! Pitkästä aikaa freesi kasvutarina. Lady Bird on aiemmin näyttelijänä tunnetun Greta Gerwigin (esim. Frances Ha) ohjaama ja käsikirjoittama elokuva katolisen tyttökoulun kasvatista, joka haaveilee pääsevänsä pois kalifornialaisesta kotikaupungistaan. Se on myös poikkeuksellisen onnistunut kuvaus äidin ja tyttären suhteesta. Hauska, samastuttava, liikkis. (Timothée Chalamet on muuten pienessä roolissa tässäkin leffassa - melkoinen Oscar-magneetti se poika.)The Disaster Artist. Okei, olen kyllä ihminen, joka eläytyy aina vahvasti näkemäänsä ja kuulemaansa, mutta The Disaster Artistia katsoessani  kiljuin muutamaan otteeseen. En siksi, että kyseessä olisi kauhuleffa, vaan siksi, että elokuva ja sen henkilöt ovat vaan niin uskomattomia. James Francon ohjaama ja tähdittämä leffa on tositarina ö-luokan kulttiklassikkoleffa The Roomin kuvauksista. Kun salaperäinen Tommy Wiseau ja hänen ystävänsä Greg eivät löydä menestystä Hollywoodissa, he päättävät tehdä oman leffan Tommyn rahoilla (mistä ne ovat peräisin - kukaan ei tiedä). Leffa voisi olla ilkeä, mutta se onkin kaikessa hulluudessaan sympaattinen ylistys ystävyydelle ja ihmisten outoudelle. Fantastique!I, Tonya. Muistan lapsuudestani etäisesti Tonya Hardingin ja Nancy Kerriganin tapauksen (jos sinä et muista: taitoluistelija Hardingin ex-miehen palkkaama kätyri pisti Kerriganilta harjoituksissa polven mäsäksi, jotta Hardingilla olisi paremmat mahdollisuudet päästä olympiajoukkueeseen). I, Tonya kertoo tarinan Hardingin näkökulmasta. Yllätyin siitä, miten mehevät ja monitahoiset henkilöhahmot elokuva onnistuu rakentamaan parissa tunnissa, ja kuinka paljon ajatuksia se herätti. Erinomainen leffa. The Shape of Water.Tähän. kehuttuun leffaan minulla on liput huomiselle. Guillermo del Toron leffan visualisuutta on suitsutettu, joten uskoisin tämän olevan yksi niistä leffoista jotka on ehdottomasti nähtävä isolta kankaalta. The Shape of Water on (kuulemma) rakkaustarina ja satu, joka sijoittuu kylmän sodan aikaiseen Pohjois-Amerikkaan.

Nämä aion vielä katsoa:Fantastinen nainen, The Florida Project, Solsidan.

Hyviä leffahetkiä!

Teksti: Eeva Kolu Kuvat: Eeva Kolu, Finnkino, elokuvayhtiöt