Milloin lukemisesta tuli näin vaikeaa?

Ostin miehelleni syntymäpäivälahjaksi Miki LiukkosenO-kirjan. Se on melkoinen järkäle. Siinä on 859 sivua. Vitsailemme päivittäin, että minä saan varmaan yhtä aikaa luetuksi Minna RytisalonLempin. Siinä on 234 sivua. Aloitin kirjan ensimmäisen kerran elokuussa ja toisen kerran lokakuussa. Olen sivulla 34.

Miellän itseni edelleen kovaksi lukijaksi, vaikkei se ole enää vuosikausiin pitänyt paikkaansa. Opin lukemaan 4-vuotiaana. Ala-asteen loppupuolella kehuskelin, että olin lukenut yli sata Neiti Etsivää. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä nopeampi lukija minusta tuli. Kirja päivässä ei ollut temppu eikä mikään. Aikuisena saatoin lomalla lukea ensimmäisen kirjan loppuun jo lentokoneessa matkalla kohteeseen.

On vaikea myöntää, etten enää lue kirjoja. Se nolottaa minua. Pidän yllä lukutoukan identiteettiä pinoamalla lisää luettavaa yöpöydälle ja ostelemalla iPadille ekirjoja. Maksoin BookBeatia pari kuukautta, kunnes huomasin, etten saa edes kuunneltua kirjoja. Mikä minua vaivaa!

Kyse on sekä laiskuudesta että keskittymisvaikeuksista. Käteni hakeutuvat älypuhelimelle joka käänteessä. Illalla on helpompaa katsoa pari jaksoa jotain koukuttavaa sarjaa kuin keskittyä hektisen päivän jälkeen lukemiseen. Suoraan sanottuna keskittymiskykyni on ihan paska.

Minun on siis opeteltava uudelleen lukemaan. 

Ehkä lukeminen helpottuu, kun voin luvan kanssa samalla vähän näprätä puhelintani. Siihen on saatavilla lukuisia sovelluksia, joiden avulla voi opetella lukemaan enemmän. Lataan neljä ensimmäistä, jotka löydän.

kirja-app.jpg

Knowl lienee niistä yksinkertaisin. Asetan päivätavoitteeksi 30 minuuttia lukuaikaa. (Jos totta puhutaan, vartti kuulostaisi paremmalta, mutta puolituntia on lyhin valittavissa oleva aika.) Ajastin klikataan päälle lukemisen ajaksi ja tavoite on pitää pieni pöllö hengissä. Noh, ensimmäinen tavoitteeni on kyllä saada se ylipäätään kuoriutumaan. Epäonnistun heti – seuraavana aamuna pöllö on jo kuollut. Tässä appissa on nollatoleranssi lusmuilulle!

Eeva suositteli minulle "habit building" appeja. Hän itse käyttää Productivea, mutta en innostunut sen ulkoasusta. Sen sijaan latasin Done-sovelluksen, johon voi listata mitä tahansa asioita, jotka haluaa ottaa tavaksi. Se sopii myös pahan tavan kitkemiseen. Esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen ja liikunnan lisääminen toimisivat molemmat samassa sovelluksessa. Tupakkaa en polta ja liikkumistani seuraan jo kuntosalin omalla sovelluksella, joten toistaiseksi asetan tavoitteeksi vain lukemisen.

Goodreadson myös Eevan suositus. Se on ikään kuin lukijoiden oma sosiaalinen media, jossa voi seurata mitä muut lukevat, arvostella kirjoja, pitää listaa kirjoista joita haluaa lukea ja asettaa itselleen lukutavoitteen kuluvalle vuodelle. Merkitsin itselleni tavoitteeksi kymmenen kirjaa. Sovelluksesta on myös helppo etsiä lukusuosituksia, ja kavereita voi lisätä esimerkiksi helposti omalta Facebookin kaverilistalta. Itse kaipaan nyt enemmän kannustusta ylipäätään lukemiseen (lukulistalla on kyllä jo vino pino kirjoja) mutta jätän sovelluksen silti vielä puhelimeeni.

Hieman samaan tapaan toimii myös Bookout. Merkitsen Lempin keskeneräiseksi. Lukiessa voi kirjata ylös ajatuksia ja ottaa ylös lainauksia joko tekstinä tai valokuvana. Ihan hauska idea etenkin, jos lukee tietokirjaa. Ajastimen suljettuaan voi merkitä, mille sivulle on päässyt.

Tavoitteeni on siis selkeä: 10 kirjaa vuoden loppuun mennessä ja ainakin nyt aluksi 30min lukuaikaa päivässä.

Haastan mukaan kaikki lukutoukat – olitpa sellainen jo nyt tai vasta haaveissasi. Jos haluat puolestasi kannustaa minua lukemaan, lähetä kirjavinkkejä tai muita tsemppejä Instagramissa tägäämällä #muusalukee

Antoisia lukuhetkiä! Yritän pitää pöllön elossa.

Teksti ja kuvat: Emmi-Liia Sjöholm