Uramuusa: Hanna Piippo

Floristi Hanna Piippo pääsi heti lukion jälkeen unelmatyöhönsä Dieselille, mutta innostuikin kolmekymppisenä täysin uudesta alasta. Tällä kertaa kysyimme uramuusaltamme muun muassa, miten vaihtaa alaa aikuisena, mitä hän oppi muotialalla ja millaista on kukkataiteilijan työ. 

Mitä olet opiskellut?

Menin suoraan lukiosta valmistuttuani silloiselle unelmieni vaatebrändille Dieselille töihin. Etenin siellä varastotyöntekijästä nopeasti toimiston puolelle myyntiedustajaksi, vaikka kävin lukion jälkeen vain pari avoimen TaiKin kurssia muodin psykologiasta ja väriopista. Pääsin 19-vuotiaana mallistokokousmatkoille ulkomaille ja olin nuorin ympäri maailmaa tulleista kollegoista. Nousujohteisesta urastani huolimatta ystäväni äiti mainitsi vielä vuosia lukion päätyttyä, että ”ai sä pidät vieläkin välivuotta”. Se naurattaa minua edelleen.

35-vuotiaana aloin haaveilla floristin ammatista. En ollut tyytymätön Dieselillä, mutta uusi unelma veti puoleensa niin paljon, ettei ollut muita vaihtoehtoja kuin mennä sitä kohti. Olen kuullut monelta,  kuinka rohkea heidän mielestään olen. Se on tuntunut tosi hassulta, koska itse ajattelin, että olin vain tosi innoissani ja kiinnostunut jostain uudesta.

Opiskelin puolivuotisen floristikoulun Tukholmassa ja sen lisäksi useita lyhyempiä kukkakursseja ulkomailla.

Miltä tuntui palata opintoihin aikuisiällä? Millaista floristien opiskelu on?

Heittäydyin täysin epämukavuusalueelleni, kun aloin opiskella 35-vuotiaana uutta alaa vieraalla kielellä eli ruotsiksi. Osaan ruotsia nykyään kyllä paljon paremmin, mutta silloin vain kuuntelin ja puhuin tunneilla tuskin ollenkaan.

Oli haasteellista opiskella etenkin kukkien nimet sekä biologiaa vieraalla kielellä. Opettaja puhui sinnikäästi minulle vain ruotsia, mutta välillä teoriatunneilla en ymmärtänyt mitään aiheesta, joten keskittymiskykyni herpaantui ja kirjoitin bisnessuunnitelmia ruutuvihkoon. Onneksi koulukaverini Elinor Tilander lainasi minulle muistiinpanojaan, jotta sain selkeämmän kuvan aiheesta, jota kulloinkin käsiteltiin. Luin teoriakirjaa Google Translaten avulla. Kokeita oli joka viikko, joten sain lukea tosi paljon, että pärjäsin niissä hyvin arvosanoin.

Onneksi tekniikat olivat sitten helpompia. Koulu oli omaan makuuni tosi vanhanaikainen ja olin useasti turhautunut, koska meille ei opetettu mitään uudenaikaisia tai vaihtoehtoisia tapoja, enkä saanut toteuttaa haastavampia ideoitani koulussa. Tajusin myös aika pian, etten halua omaa kukkakauppaa vaan studion, joten koin, ettei koulu antanut eväitä tai kannustanut kunnolla tällaiseen työhön. Olenkin iloinen, että opin paljon kukkien hoidosta sekä kukkien nimet, mutta inspiraation tyyliini asetella kukkia ja tekniikan, jolla toteuttaa tyylini opin työtä tekemällä, alan kirjoja lukemalla ja seuraamalla tiiviisti Instagramista idoleitani ulkomailla.

Suurin käänne urallasi?

Motivaationi oli suurempi kuin monella nuoremmalla koulukaverilla tai ainakin tiesin paljon tarkemmin, mitä haluan oppia ja tunsin tyylini. Tiesin myös heti mihin pyrkisin työharjoitteluun, kun taas monille muille tietyllä harjoittelupaikalla ei ollut lainkaan merkitystä. Otin rohkeasti yhteyttä fanittamaani Christoffer´s Blommoriin. Sanoin, etten puhu täydellistä ruotsia ja olen ollut koulussa vasta kolme viikkoa, mutta ihailen tyyliäsi ja olen ahkera ja innokas oppimaan. Christoffer pyysi käymään ja tapaamisen jälkeen otti minut töihin, koska kuulemma minulla oli hienot kengät jalassa. Kolmantena työharjoittelupäivänä sain tehdä kukkakimppuja Acnelle, mikä oli unelmien täyttymys opiskelijalle, joka sattumalta rakasti Acnen vaatteita.  Nykyään Christoffer on suosittellut minua asiakkaille, jos hän ei itse ehdi tekemään keikkaa. Se tuntuu tosi suurelta kohteliaisuudelta joka kerta.

Seuraava harjoittelupaikkani oli Brooklynissa, New Yorkissa. Näin Instagramissa ilmoituksen, että Tin Can Studios -kukkastudio haki työharjoittelijaa. Opettajani vähän pyöritteli silmiään, koska kukaan muu ei ollut aiemmin tehnyt työharjoittelua ulkomailla, mutta suostui silti. Hakijoita oli 150 ja muutaman meilin ja tunnin puhelinpalaverin jälkeen sain paikan. Kuulin myöhemmin, että haastattelija valitsi minut nimenomaan siksi, koska minulla oli jo työkokemusta joltain muulta alalta ja kuulostin siltä, että olin motivoitunut. Studiolla työtahti oli hurja ja pääsin heti tekemään asetelmia ympäri Manhattania muun muassa Facebookin ja Instagramin sekä Möet Groupin tapahtumiin. Minut pistettiin koville ja tein todella pitkää päivää kolme viikkoa, mutta opin valtavasti ja sain arvokasta kokemusta. Jälkeenpäin mietin, että jos en olisi saanut tuota paikkaa, olisi varmasti kestänyt kauemmin päästä uralla siihen pisteeseen, missä olen nyt. Opin siellä kanaverkkotekniikan, joka mahdollistaa tyylini asetella kukkia ja jota käytän vieläkin.  Olen myös opettanut tekniikkaa monille jo muutaman vuoden.

FlowerPower-854x1024.jpg
IMG_5005-819x1024.jpg
Hanna Piippo (vas.) kollegansa ja entisen opiskelukaverinsa Elinor Tilanderin kanssa.

Miten päädyit kirjoittamaan kirjan?

Kun aloin opiskella floristiksi kolme vuotta sitten, tyylini ja makuni erosi valtavasti siitä mitä perinteisessä floristikoulussa opetetaan. Tajusin pian, että olisi ihana opettaa muillekin, miten he voisivat nauttia kukista ja tehdä kauniita asetelmia itse rentoon tyyliin. Aloin pitää kukkaworkshoppeja pari vuotta sitten ja oli antoisaa jakaa osaamista ja nähdä oppilaiden rakkaus kukkia kohtaan. Kirja on luonnollinen jatkumo workshopeille. Tein kirjan samaisen Elinorin kanssa, joka koulussa lainasi minulle muistiinpanojaan. Pidimme yhteyttä koulun jälkeen, loimme toisiimme uskoa ja saimme voimaa toisistamme. Olimme niin alussa kaiken kanssa, että tällainen kannustus ja sparrailu oli tosi tärkeää. Teimme myös yhteistyötä isommissa projekteissa, koska meidän tiimityö toimii niin loistavasti. Kun meiltä kysyttiin haluammeko tehdä kukkakirjan, emme voineet kieltäytyä.

Mikä työssäsi on parasta?

Luonto – sen kauneuden ja tuoksujen ihmettely. On aina yhtä ihmeellistä seurata vaikkapa magnolian oksien nuppujen avautumista taijaloleinikkien eri kerroksia kun ne ajan kuluessa avautuvat. Parasta on myös se ilo, jota saan jakaa sekä omien kukkatöideni että workshoppien kautta. Onni moninkertaistuu jakamalla ja on tosi vaikea kuvailla sitä tunnetta, joka minut valtaa aina workshopeissa. On hienoa nähdä, miten iloiseksi ihmiset tulevat, kun tekevät käsillään töitä upean materiaalin parissa ja luovat jotain omaa, ihanaa ja kaunista. Vitsailen joskus olevani lähetyssaarnaaja siinä mielessä, että välitän kukkien ilosanomaa.

Mikä työssäsi on ärsyttävintä?

Dieselillä totuin siihen, että jos vaan itse tein paljon töitä ja valmisteluja etukäteen, niin asiat hoituivat ja sujuivat. Saatoin hioa tosi pitkään budjetteja ja viilata asiakkaille tarjouksia tai mallailla, mitkä värit näyttävät keskenään hyvältä. Kukkien kanssa sellainen valmistelu on mahdotonta, koska materiaali on kuolevaista. En voi kontrolloida luonnon kappaleita, joten mitä tahansa yllättävää voi käydä ja usein myös käy.

Joskus kukat ovatkin olleet homeessa ja kerran hääkimpun jo sidottuani yhden kukan terälehdestä löytyi valtavan kokoinen mato, joka oli syönyt reikiä terälehtiin. Kerran Hollannin rekka ei päässyt perille sään vuoksi, ja jouduin aikaisin aamulla nopealla aikataululla improvisoimaan workshopin kukkavalikoiman parinkymmenen hengen porukalle.

Jälkikäteen joskus mietin, mistä kaikesta olen selvinnytkään. Haluan vieläkin olla mahdollisimman valmistaunut työpalavereihin ja -keikkoihini, mutta olen oppinut rentoutumaan hieman ja luottamaan, että kaikesta selviää ja kaikki järjestyy. Uskon etten nuorempana olisi ollut valmis yhtä nopeisiin päätöksiin ja vastuuseen, mitä nyt otan oman yritykseni kanssa. Ei riitä että postaa Instagramissa hienoja kukkakuvia vaan minun täytyy myös elättää itseni tällä työllä.

Oletko joutunut oppimaan jotain kantapään kautta?

Otan työni aika vakavasti ja intohimoisesti. Jokaiseen projektiin pistän palasen itsestä ja suunnittelen tosissani. Välillä olen jostain innostuneena vähän liian naiivi ja tätä on käytetty hyväksi. Kerran minulta pyydettiin tarjous ja ehdotelma suuresta installaatiosta, jota suunnittelin pitkään ja tarkasti. Laitoin täydelliset suunnitelmat kukkalajeista, tekniikoista ja väripaletista ennen kuin asiakas oli vahvistanut lopullisen budjetin. Asiakas hyväksytti ehdotelmani bloggarillakin, joka hostasi tilaisuutta ja kertoi, kuinka kaikki ihastuivat ideaani. Lopulta asiakkaan budjetti oli kuitenkin niin pieni ja reilusti alakanttiin, että minun oli pakko kieltäytyä työstä. Tarjosin tilalle pienempiä asetelmia, mutta asiakas kieltäytyi, kiitti kohteliaasti ja sanoi että buukkaa minut joskus toiste, koska olen niin taitava. Vähän tämän jälkeen näin Instagramista kyseisen tapahtuman kuvat, joihin eräs toinen floristi oli tehnyt minun suunnitelmani pohjalta installaation, samoilla kukilla ja värikartalla. Se tuntui tosi pahalta, koska halusin vielä joskus toteuttaa ideani installaatiosta jossain muualla. En voinut kuvitellakaan että näin röyhkeitä ihmisiä löytyy, koska sitä ennen kaikki asiakkaat ja yhteistyökuviot olivat aina sujuneet mutkattomasti. Mutta tämä oli toisaalta myös hyvä oppiläksy, ettei kannata antaa tarkkoja suunnitelmia kirjallisesti ennen kuin budjetit ja buukkaus on varmistettu.

Img7086-683x1024.jpg

Mitä haluaisit saavuttaa seuraavan kymmenen vuoden aikana? 

Olisi upeaa suunnitella jollekin brändille tai vaikkapa hotelliketjulle kukka- tai kasvikonsepti. Eli millasia kukkia ja kasveja heillä tulisi olla minkäkin konseptin tai koon hotellissa, ravintolassa tai myymälässä niin, että se sopisi yrityksen arvoihin ja hintatasoon ja kokonaisuus tukisi mielikuvia yrityksestä. Eli jonkinlaista konseptisuunnittelua kukilla tai kasveilla, jolloin ne olisivat osa kuluttajan elämystä.

Haluaisin myös kunnollisen studion, työtilan, jota voisin käyttää workshop-tilana sekä vaikka jouluna ja ystävänpäivänä pop up -myymälänä. Tällä hetkellä teen töitä paljon kotoa käsin tai asiakkaan luona sekä Tukholmassa että Helsingissä, joten en vielä tiedä kumpaan kaupunkiin haluaisin studion – ehkä molempiin. Tarvitsen pian maljakoille ja muille tarvikkeille lisätilaa.

Unelma-asiakkaani olisi Byredo tai Aesop. Ihailen molempien brändien konsepteja. Olisi myös ihana tehdä Marimekolle vaikka muotinäytöslavan kukitus. Stockmann oli unelma asiakkaani – jo sen takia, että se oli minulle tärkeä asiakas Dieselin aikoina. Olenkin onnekseni saanut toteuttaa heille muutamia installaatiota, workshopin sekä nyt viimeisimpänä kukka-asetelmani olivat mukana tämän kevään kampanjassa. Oli hurjan jännittävää nähdä omista teoksista suurennokset Stockmannin näyteikkunassa. Se oli jotain mistä en edes osannut haaveilla.

Mikä on paras neuvo, jonka olet työelämässä saanut?

Luin teininä lehdestä muotialalla työskentelevien uraneuvoja ja sieltä bongasin vinkin, että parempi aloittaa kahvinkeittäjänä unelmafirmassaan kuin korkealta pallilta yrityksessä, jota et ihaile ja arvosta. Se kolahti.

Tuo lause on oikeastaan ohjannut vielä myöhemminkin eteenpäin. Olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen itselleni ja sille, mitä arvostan tai mitä kohtaan koen intohimoa. En ole ikinä haaveillut titteleistä vaan siitä, että saan työskennellä mielenkiintoisten asioiden ja ihmisten parissa ja toteuttaa itseäni.

Toinen vinkki, jota noudatan on ”Juhli jokaista pientä saavutusta”. Tuo tapa luo ihanan positiivisen kierteen! Vaikka kaikki mahdollisuudet eivät toteutuisikaan, niin olenpahan saanut sen hetken iloita ja haaveilla.

Yritän aina antaa itsestäni piirun verran enemmän kuin minulta odotetaan. Ei saa olla kenenkään tallottavana tai hyväksikäytettynä, mutta vertauskuvallisesti ”se ilmainen suklaa noutokahvin kera". Ihmisten ilahtuttamiseen jää koukkuun ja se tuo myös itselle paljon iloa.

Asetatko itsellesi tavoitteita vai annatko työn viedä?

Minulla on paljon haaveita koskien työtä ja niitä on toteutunut jo valtava määrä. Olen aina puhunut rohkeasti ja avoimesti haaveistani ja juhlinut jokaista pientä askelta, joka on vienyt lähemmäksi tavoitteiden toteutumista. Kerran joku kysyi minulta, miksi niin avoimesti kerron suunnitelmiani tai haaveitani ja enkö pelkää, että joku varastaa ne? Vastasin, että jos joku muu toteuttaa ne niin ehkä ne eivät olleet alunperinkään kovin origenelleja ideoita. Olen myös sitä mieltä että kilpailu virkistää alaa kuin alaa, koska silloin jyvät erottuvat paremmin akanoista.

Millä tavalla pidät huolta jaksamisestasi töissä?

Urheilen säännöllisesti, hoidan kroppaani kiropraktikolla ja hemmottelen hierojalla. Mielen puhdistamiseen parasta on sauna ja avantouinti. Laiskottelen myös ilman huonoa omatuntoa, kun siltä tuntuu ja siihen on aikaa. Yksityisyrittäjänä kiireet menevät aalloissa, mutta kokonaisuudessaan minulla on enemmän vapaa-aikaa kuin ennen, mistä nykyään nautin suuresti. Aluksi tunsin itseni tehottomaksi. Nyt tajuan, että jotta ajatukseni ja ideat virtaavat, on hyvä osata ottaa iisisti välillä.

Kaikkea ei kannata eikä tarvitse tehdä itse. Palkkaan aina apua kun pystyn, ainakin kantamiseen, kukkien tai kasvien toimittamiseen ja kirjanpitoon. Ei kannata rikkoa omaa kroppaansa sen takia, että ahnehtii itselleen enemmän rahaa. Tykkään myös tehdä tiimissä töitä. Olisi kamalan yksinäistä puuhastella vain yksin.

Olen myös opetellut sanomaan ei. Jos työ ei tunnu mieluisalta, korvaus on liian pieni tai aikatauluni liian kiireinen niin kieltäydyn, vaikka se on vieläkin välillä vaikeaa.

IMG_4834-683x1024.jpg

Onko sinulla ollut mentoria ja mitä olet oppinut häneltä?

Suomeen Dieselin perustanut ja silloinen omistaja Olli Wendelin sanoi 19-vuotiaalle minulle “pidä hauskaa, tee paljon töitä ja tanssi pöydillä”, kun olin lähdössä Kaliforniaan työmatkalle ensimmäiseen mallistokokoukseeni. Hän tarkoitti, että verkostoidu ja tutustu ihmisiin, luo kontakteja ja nauti, mutta samalla hoida työt kunnolla. Se oli hyvä ohje, koska ihmisten välillä suurin osa töistä tehdään. Ei auta, että olet maailman paras farkkuasiantuntija, jos et tule ihmisten kanssa toimeen tai pidä lupauksiasi. Hauskaa pitää olla ja työnteosta tulee nauttia. Silloin seuraa poikkeuksetta myös paras lopputulos, kun kaikilla on aidosti ollut kivaa. Monista kollegoista ulkomailta ja Suomesta tulikin minulle tosi tärkeitä ja läheisiä ystäviä.

Minkä vinkin antaisit sille lukijalle, joka haaveilee alanvaihdosta?

Ole rehellinen itsellesi. Mieti minkälaisesta tekemisestä aidosti nautit, älä sitä millainen titteli tai palkka näyttäisi hyvältä. Uskon, että aito tekemisen meininki näkyy ulospäin ja vie aina eteenpäin. Kannustaisin miettimään ja rohkeasti haaveilemaan siitä, mitä haluaa tehdä ja millaisesta arjesta haaveilee.

Kirjaa haaveet ylös (teen itse paljon aarrekarttoja!) ja mieti ja puhu niistä ääneen. Uskon, että tämä jo auttaa hahmottamaan, mitä haluaa ja mikä tekisi onnelliseksi. Tiedosta intohimosi, pyri korostamaan vahvuuksiasi ja selvitä missä voit yhdistää nämä. Intohimo voi viedä pitkälle, mutta taitoa ja vahvuutta tarvitaan, jos työllä haluaa elättää itsensä. Muutoin intohimo voi olla tosi hyvä harrastus.

Sanoisin, että parempi vaihtaa alaa kuin jämähtää. Mikä tahansa muutos on yleensä parempi kuin kyllästyminen. Kannattaa myös miettiä elämää kokonaisuutena eli paranisiko myös työmotivaatio, jos harrastaisi jotain itselleen mielekästä asiaa tai matkustelisi enemmän.Motivaatio voi joskus löytyä myös työn ulkopuolelta. Rohkeutta, luottoa ja usein rahaakin se tietysti vaatii, mutta uskon, että pienellä suunnittelulla ja teoilla kuka tahansa pystyy siihen.

Olen saanut toteuttaa kaksi unelma-ammattiani, enkä missään nimessä kadu, etten aloittanut kukkien parissa aiemmin. Leikittelen myös ajatuksella, että kenties tulevaisuudessa löydän vielä kolmannen unelma-ammattini tai kenties pystyn yhdistämään molemmat aikaisemmat urani jollain tavalla. Olen tyytyväinen tässä ja nyt ja elän unelmaani, mutta tiedostan myös, että nautin siitä, etten tiedä vielä mitä kaikkea huominen tuo.

Teksti: Emmi-Liia Sjöholm Kuvat: Patrick Miller (Hanna Piipon ja Elinor Tilanderin kirjasta

Flower Power: 

konsten att lyckas med blommor och buketter

)

UramuusaEmmi-Liia Sjöholm