Posts in Elokuvat & tv & taide
Kuuleva silmä

Japanin kielessä on sana, mekiki.

Se viittaa kykyyn löytää kauneus yksinkertaisista asioista. Nähdä ja ymmärtää, mikä taiteessa on kaunista.

Kirjaimellisesti mekiki tarkoittaa “kuulevaa silmää”.

Taas kerran japanilaiset ovat onnistuneet sanoittamaan jotain, jonka olen aina ymmärtänyt, mutta jolle en ole aiemmin tiennyt sanaa.

Kykyä nähdä kauneus. Kuulla se.

Read More
Toukokuun murusia

Toukokuu on ollut vauhdikas. Ehkä se on ollut vain kontrastia Italiassa vietetylle leppoisalle keväälle, tai sitten toukokuun luonteeseen kuuluu olla tällainen, täynnä touhotusta ja nopeita käänteitä.

Odotan jo vähän kesäkuun leppoisampaa tahtia, mutta sitä ennen muutama tärppi kuluneelta kuukaudelta - sekalainen kokoelma asioita, joista tekee mieli vinkata. Siis toisin sanoen, murusten paluu! (Saatatte muistaa konseptin Uuden Muusan säntillisemmin toimitetuilta alkuajoilta.)

Read More
Self love

Netflixiin ilmestyi viime viikolla uusi kausi Queer Eye -sarjasta. Ensimmäistä jaksoa katsoessani tajusin, että QE on yksi harvoista tv-sarjoista, jota katsoessani minulle tulee hyvä mieli paitsi siinä esiintyvien ihmisten puolesta, myös itsestäni.

(Broad City on toinen, ja RuPaul’s Drag Race. Nyt kun mietin, mikä näitä sarjoja yhdistää niin ehkä se, että niissä ihmiset saavat olla omia häröjä itsejään - eikä sitä pelkästään siedetä, vaan juhlitaan.)

Read More
Rokokoon kutsu

Kävin pari viikkoa sitten katsomassa Galerie Forsblomilla Heikki Marilan maalauksia (näyttely on muuten nyt viimeistä viikonloppua esillä, joten menkää hyvät ihmiset, menkää!). Aivan ensimmäinen ajatukseni maalauksista oli: Marie Antoinetten sohva. Vaikka Marilan maalaukset ovat täysin abstrakteja, värimaailma on kuin suoraan rokokooajan kankaasta. Sellaisesta, jolla olisi voitu verhoilla Marie Antoinetten sohva.

Mieleeni palasivat muutamaa kuukautta aiemmin näkemäni Emma Helteen keramiikkaveistokset, joista menin pikkuisen sekaisin. Niissäkin oli minusta selviä viittauksia rokokoohon.

Read More
Yhden naisen tulppaanimania

Amsterdamin tulppaanimaniaa pidetään usein historian ensimmäisenä esimerkkinä kuumentuneesta talouskuplasta. 1600-luvulla hollantilaiset sekosivat uudenlaisesta, voimakkaan värikkäästä kukasta niin toden teolla, että yksittäinen tulppaanin kukkasipuli saattoi maksaa työläisen kymmenen vuoden palkan. Villeimpien tarinoiden mukaan himotuimpien lajikkeiden sipuleita vaihdettiin isoihin maa-alueisiin ja taloihin. Tulppaanimarkkinoilla saattoi rikastua tai menettää kaiken yhdessä päivässä.

Myös ottomaanien imperiumissa, josta tulppaanit Hollantiin saapuivat, tulppaani oli yltäkylläisyyden ja rikkauden symboli. Siksi minusta onkin erityisen ihanaa, että nykyään tulppaani on “kaikkien kukka”

Read More
Slow burn

Matkalla lounaalle ohitin Eiranpuiston ruusut. Niiden terälehdet olivat kuihtuneet ruskeiksi jo aikaa sitten ja päällä uhmasi painovoimaa monen sentin kasa lunta.

Lumen alle hautautunut ruusu, ei lainkaan surullinen näky. Inspiroiva.

Mitäpä luulette, onko ruusu huolissaan siitä, tuleeko sen aika koskaan?

Read More
The Rider

Kuuntelin koko joulun John Denverin Rocky Mountain Christmas -levyä, ja varmaan sen tunnelmissa päädyin käymään joululomalla katsomassa modernin cowboy-elokuvan The Rider. Onneksi. Se oli nimittäin hienoin, jonka olen hetkeen nähnyt.

Rodeo on aina vaikuttanut minusta typerältä, mutta preerian kutsun olen aina kuullut sieluni syvimmissä sopukoissa. Olen luultavasti ollut jossain entisessä elämässä cowboy. (Toivottavasti enemmän sellainen, joka ratsastaa tuulessa kohti tuntematonta ja vähemmän pyssysankari.)

Read More
My shell to live in

Tänään on taiteilija Georgia O’Keeffen syntymäpäivä. Jos hän olisi elossa, hän täyttäisi 131 vuotta.

O’Keeffe on yksi niistä hahmoista, joihin en kyllästy koskaan. Löydän hänestä aina jonkin uuden puolen, joka puhuttelee, joko taiteilijana tai ihmisenä.

Read More
Without a song or a dance, what are we?

Kävin katsomassa Mamma Mia kakkosen ja rakastin sitä. Itse asiassa, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän rakastan Abbaa. Luulen tietäväni, mistä se johtuu.

Nimittäin vuosi vuodelta huomaan, että minulla on yhä vähemmän aikaa cooliudelle. Asioille ja ihmisille, jotka ovat turhan tietoisia imagostaan.

Read More
Keltaisen kaipuu

Mimosat ja lumisade, pääsiäinen 2018. Joka ikinen kevät se tapahtuu - ihmisen on saatava ympäröidä itsensä keltaisella. Mitä pidempään lämpö antaa itseään odottaa ja mitä turhauttavampi takatalvi, sitä suurempi on himo, ei vaan tarve, keltaiselle.

Read More