Älä purista

Pugliassa ei voi välttyä näkemästä näitä tällaisia mötiköitä, joista tulee etäisesti mieleen Asterix. Kyseessä on pumo portafortuna - perinteinen puglialainen keramiikkaesine, joka on yhden teorian mukaan saanut muotonsa puhkeamaisillaan olevasta ruusunnupusta, toisen mukaan kananmunasta. Kumpikin symboloi uusia alkuja ja siksi pumo annetaan usein lahjaksi häissä tai tupaantuliaisissa. Sen uskotaan tuovan onnea, kun jokin uusi on alkamassa.

Nyt pumo nököttää ikkunalaudallani Helsingissä. Toin sen Leccestä mukanani muistuttamaan, että alkamassa on jokin uusi eikä paluu vanhaan. Ainakin niin toivon. Voi että miten paljon toivonkin niin!

Read More
Eeva Kolu
Anna tulvia

Olen kävelemässä hotellille illalliselta, taas yhdeltä sellaiselta jolla kaikki hiersi koska en ollut neljän hengen seurue vaan yhden hengen nainen. Päivä on ollut intensiivinen, raskaskin, olen herännyt viideltä aamulla, matkustanut ensin kuusi tuntia Napoliin ja sitten tunnin Napolin sisällä päästäkseni näkemään Caravaggion Flagellazionen. Viettänyt sen seurassa intensiiviset kaksi tuntia ja sen jälkeen joutunut osaksi absurdia farssia yrittäessäni päästä takaisin keskustaan.

Juuri ennen hotellia päätän vielä pysähtyä digestiiville läheiseen baariin. Tilaan Avernan. Olen hyvällä tuulella. Saan päähänpiston että haluankin juoda sen terassilla, koska on vielä lämmintä.

Read More
AjatuksiaEeva Kolu
Caffè leccese

Olen ravistellut aamurutiiniani. Olen siirtynyt Caffè Alvinon baaritiskiltä piazzan toiselle puolelle, Caffè Tentazionen terassille. Tentazionen tarjoilija ei jaksaisi minua ja sössönsöö-italiaani ollenkaan enkä minäkään totta puhuen häntä, mutta heillä on jotain mitä kellään muulla kaupungissa ei: kaksi terassipöytää aamuauringossa.

En ole missään muualla Italiassa nähnyt ihmisten juovan jääkahvia, mutta täällä Leccessä olen usein kiinnittänyt huomiota pieniin laseihin, joissa on jäitä ja vähän kahvia pohjalla.

Kyseessä on paikallinen erikoisuus, caffè leccese.

Read More
Puhu sydämellä

Sain kutsun paikallisen perheen luokse viettämään pääsiäistä.

Olin alkuun hieman huolissani siitä, mitä päivästä tulisi - ihmiset täällä eivät juurikaan puhu englantia enkä minä italiaa. Mutta päätin, että koska en osaa puhua kielellä, pitää puhua sydämellä.

Matkalla juhliin päätin että en stressaa siitä etten osaa keskustella kenenkään kanssa, ja sen sijaan keskityn iloitsemaan siitä että saan tavata nämä ihmiset ja olla osa heidän juhlaansa. Sellainen välittyy. Jokainen ihminen osaa tietoisesti tai tiedostamattaan lukea toisen ihmisen energiaa - ja toisin kuin sanat, energia ei valehtele.

Read More
Ajatuksia, MatkatEeva Kolu
Tylsyyden ylistys

Olen Napolissa ja Caprilla viettänyt merkittävän osan valveillaoloajastani erilaisissa jonoissa seisten. Se on tarjonnut mitä parhaimman tilaisuuden harjoittaa tylsistymisen jaloa ja unohdettua taitoa. Täällä olen nimittäin sekä tietoisesti että käytännön syistä (rajallinen mobiilidata) lopettanut älypuhelimen refleksinomaisen vilkuilun.

Eilen suuntasin napoilaiseen leipomoon, joka tunnetaan kaupungin parhaista sfogliatelle-leivonnaisista. Jos jokin tunnetaan kaupungin parhaasta mistä tahansa, Napolissa se tarkoittaa aina pitkää jonoa. Niin nytkin.

Read More
Hän siellä viheltäin ja laulain

On ällistyttävää että jokin paikka voi todella olla juuri sellainen kuin on mielessään kuvitellut. Napoli on. Epäilen, onko tämä todellista elämää vai olenko joutunut johonkin turismisimulaattoriin, joka esittää minulle peräjälkeen jokaisen Napoli-kliseen.

Kyllä, kadut ovat kapeita ja skootterit puikkelehtivat ihmispaljouden keskellä. Meinasin jäädä tööttäävän skootterin alle ensimmäisen kerran siinä vaiheessa kun olin ollut kaupungissa puoli tuntia.

Pyykki kuivuu talojen ikkunoista ripustettujen narujen päällä. Tungosta, huutoa, tienvarteen unohtuneita roskasäkkejä.

Read More
Matkat, AjatuksiaEeva Kolu
Pöytä yhdelle ja bikinit

Mistä tunnistaa suomalaisen Italiassa?

Kun paikalliset ovat pukeutuneet kevyttoppatakkeihin, suomalainen flaneeraa sandaaleissa ja t-paidassa.

(En ole muuten missään nähnyt yhtä paljon kevyttoppatakkeja kuin Italiassa. Epäilen, että jokainen italialainen saa syntyessään nimen, kansalaisuuden ja kevyttoppatakin.)

Ja kun italialainen vihdoin tohtii riisua kevyttoppatakkinsa, suomalainen hilluu jo bikineissä kattoterassilla.

Read More
Ajatuksia, MatkatEeva Kolu
La grande bellezza

Huomaan käyttäväni täällä jatkuvasti sanaa beautiful.

Kerron maistaneeni paikallisesta rypäleestä tehtyä roseeta ja se oli beautiful.

Maistuiko ruoka? Oh it was beautiful, thank you. Ja mitä piditte viinistä? Beautiful!

Duomo ilta-auringossa: beautiful, ja katsopa, ihmisiä virtaa sisään… pääsiäiskonsertti on alkamassa. Jään kuuntelemaan. Millaista musiikki oli? Oh it was beautiful!

Read More
Ajatuksia, MatkatEeva Kolu
Älä pelkää pääsiäiskaritsaa

Pääsiäisateria, yksi suosikeista.

Alkaa vihdoin olla aika ensimmäisille kevätvihanneksille (hei vaan, parsa!). On suuntaviivoja - lammasta, minttua, pashaa, mämmiä, keltaisia asioita - mutta ei tiukkoja kahlitsevia perinteitä.

Ystävien kesken, perheen parissa, kaksin, yksin? Kaikki käy.

Read More
Ruoka & juomaEeva Kolu
Tutti bene

Jokainen ihminen, jonka olen tavannut Italiassa, on kysynyt miksi olen täällä.

Aluksi en itsekään muistanut. Vastaukseni olivat jotain epämääräistä hölinää auringonpaisteesta ja sitruunapuista ja maisemanvaihdoksesta. No, nekin ovat kaikki tietenkin totta, mutta eilen muistin oikean syyn.

Leikatessani tomaatteja tuntui yhtäkkiä kuin koko olemukseni olisi naksahtanut paikoilleen. Vähän kuin värisevän matkatelevision kuva, joka yhtäkkiä sujahtaa takaisin ääriviivojensa sisälle.

Read More
Ajatuksia, MatkatEeva Kolu
Reset

Lähdin reiluksi kuukaudeksi Italiaan. Tarkoituksena kirjoittaa ja valokuvata, mutta ennen kaikkea kauhoa elämää kaksin käsin. Painaa reset-nappulaa. Kamelin selkä katkesi ja on aika löytää uusi tapa olla. Tiedän kokemuksesta, että se löytyy täältä.

Matka Etelä-Italiaan oli pitkä, täynnä kaikenlaista epäonnekasta sattumaa ja läheltä piti -tilanteita erinäisillä lentokentillä.

Lopulta, monen mutkan kautta, päästyän lopulta turvatarkastuksen läpi, lentokentän kajareista pärähti soimaan Simon Webben männävuosien hitti, juuri se kohta jossa lauletaan

Read More
Ajatuksia, MatkatEeva Kolu
Suoraan suoneen

Mä oon sellanen ihan kuiviin nuupahtanut viherkasvi joka pitäis viedä suihkuun ja istuttaa uuteen ruukkuun.

Joo tiedän tasan tarkkaan. Olispa ihmisille sellanen kovalevyn resetointi. Tai et asennettais kokonaan uus kovalevy. Menisin siihen heti.

Otteita pari päivää sitten kaverin kanssa käydystä keskustelusta. Huoh, kyllä vain - taas takapakkia burnoutrintamalla, koska en näköjään ikinä opi. Tai no, onhan tässä opittu. Ei vaan vielä kaikkea.

Read More
Terveisiä maustekaapilta

Olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät ensin ottaa teorian haltuun. Kun alan opetella mitä tahansa uutta taitoa tai ryhdyn uuteen projektiin, etsin aina ensimmäiseksi kaiken tiedon aiheesta jonka saan käsiini. Teorian tasolla osaan esimerkiksi surffata, vaihtaa kylpyhuoneen pesualtaan ja pelata tennistä. (Käytäntö on sitten hieman eri juttu - mitään näistä en ole oikeasti koskaan vielä kokeillut.)

Tällä tavalla olen alkujaan oppinut myös käyttämään mausteita - taito joka osoittautuu vahvuudeksi kerta toisensa ja vuosi toisensa jälkeen. Luin nuorempana todella paljon keittokirjoja ja reseptejä, ja aloin hahmottaa mitkä mausteet kuuluvat minkäkin maailmankolkan keittiöön, mitkä yhdistetään usein mihinkin raaka-aineisiin ja niin edelleen.

Read More
Eeva Kolu
Kukkujasta nukkujaksi

Niin kauan kuin muistan, ihan lapsesta asti, olen kärsinyt univaikeuksista. Nyt kun olen viime aikoina tehnyt palautumisesta prioriteetin, minulle on selvinnyt eräs kiusallinen tosiasia: en ole kärsinyt unettomuudesta, vaan asenneongelmasta.

Tiedättekö nimittäin mitä? Ne vanhat tylsät vinkit ihan oikeasti toimivat. Mutta ainoastaan, jos niitä noudattaa. Se on vaatinut hieman epämukavaakin työtä itsensä kanssa - raadollisen rehellistä omien elämäntapojen tarkastelua, hieman itsekuria ja jopa tietyistä oman identiteetin palasista luopumista.

Read More
Eeva Kolu
Kimppu ja drinkki

Siitäkin huolimatta, että olen ollut freelancer tai yrittäjä melkein koko aikuisikäni ja teen melkein aina viikonloppuisinkin töitä, perjantai ei ole koskaan menettänyt hohtoaan silmissäni. Perjantaina ilmassa on eri tuntu, aina vain. Jotain taikaa.

Minulla on muutaman vuoden ollut perjantaitraditio nimeltä kimppu ja drinkki. Se on muotoutunut vuosien saatossa itsestään, perjantaihuumassa. Perjantaisinhan tekee usein mieli tehdä jotain vähän erityistä ja ehkä palkitakin itsensä kuluneesta viikosta.

Read More
Koti, Ruoka & juomaEeva Kolu