Kuinka parhaaksi tullaan

Kysyin napolilaisen pizzerian Helsingissä omistavalta tutultani, missä Napolissa kannattaisi syödä pizza, jos aikoo syödä vain yhden. Sain pari eri vaihtoehtoa, ja kun vähän vielä tivasin, jäljelle jäi yksi: Da Michele.

En ollut ainoa, joka oli saanut samaisen vinkin. Saapuessani paikalle koko katu oli tukossa jonottajista. Da Michelellä on ilmeisesti maine paitsi yhtenä Napolin, myös koko maailman parhaista pizzerioista.

Read More
AjatuksiaEeva Kolu
Toukokuun murusia

Toukokuu on ollut vauhdikas. Ehkä se on ollut vain kontrastia Italiassa vietetylle leppoisalle keväälle, tai sitten toukokuun luonteeseen kuuluu olla tällainen, täynnä touhotusta ja nopeita käänteitä.

Odotan jo vähän kesäkuun leppoisampaa tahtia, mutta sitä ennen muutama tärppi kuluneelta kuukaudelta - sekalainen kokoelma asioita, joista tekee mieli vinkata. Siis toisin sanoen, murusten paluu! (Saatatte muistaa konseptin Uuden Muusan säntillisemmin toimitetuilta alkuajoilta.)

Read More
Kesän juhlapöytiin

Rakastan toukokuuta, luultavasti siksi että kaikkein eniten rakastan kesää. Toukokuussa kesä on ihan ovella mutta vasta edessä ja joskus asioiden odottaminen on ihanampaa kuin niiden tapahtuminen. Kesän tapauksessa ei, koska kesää ihanampaa ei voi olla, mutta melkein yhtä ihanaa.

Toukokuu alkaa lähestyä loppuaan, joten on aika miettiä mitä kesällä syödään. Mitä katetaan pöytään kesän juhlissa, isoissa ja pienemmissä. Mökkivieraille ja grillikemuihin, piknik-koreihin ja sen sellaisiin.

Myös keittiössä paras aika on alkamassa.

Read More
Kun aika on

Erityisesti tähän aikaan vuodesta naapuruston puut ja pensaat muuttuvat hyvin tärkeiksi.

Tunnen henkilökohtaisella tasolla jokaisen, jonka ohi kävelen useamman kerran viikossa. Aina ohi kävellessäni tarkkailen tilannetta - missä vaiheessa mennään silmujen, lehtien, nuppujen, kukkien kanssa?

Puiston omenapuista yksi oli jo täydessä kukassa. Hassua kyllä, sen vieressä oleva tismalleen samanlainen puu oli vasta ujoilla nupuilla.

Kaksi puuta, samaa lajia, samalla paikalla, samoissa olosuhteissa. Toinen täydessä kukassa, toinen vasta valmistautui.

Read More
Vihreän himo

Kesän merkkejä:

illalla kotiin kävellessä ilmassa on se tietty tuoksu.

Sadepäivätkin tuntuvat optimistisilta.

Tekee mieli roseeviiniä ja kevyttä kirjallisuutta. Pikku romanssi tuntuu hyvältä idealta.

Hartiat ovat kevyet, sydän kevyempi.

Ja haluan syödä vihreää salaattia, koko ajan. Ja retiisejä.

Vihreä salaatti sellaisenaan simppelin kastikkeen kanssa on maailman kaunein ja hienoin ruoka - olettaen tietysti, että salaatti on hyvää. Maukasta, kirkkaan väristä ja rapsakkaa, mieluiten ainakin muutamaa eri lajiketta.

Read More
Päiväunien yllättävät hyödyt

Olen koko ikäni tuntenut huonoa omaatuntoa päiväunista. Jos torkahdin vahingossa sohvalle tai sänkyyn kesken päivän, podin syyllisyyttä koko loppupäivän.

En edes tiedä miksi, ehkä ajattelin että päiväunet pilaavat yöunet, tai että päikkäreiden nukkuminen on merkki laiskuudesta. Joka tapauksessa mieleeni oli iskostunut ajatus siitä, että päiväunet ovat paha tapa.

Nyt olen lukenut uutta tutkimustietoa päiväunista - ja viettänyt kevään eteläitalialaisessa pikkukaupungissa, jossa siestakulttuuri oli yhä hengissä. Olen alkanut nukkua säännöllisesti päiväunia, enkä enää vain vahingossa.

Read More
Virtaukset liikkeelle

Olen tänä keväänä kärsinyt pitkästä aikaa siitepölyallergioista. Tukkoinen olo koko kehossa on ollut tietysti ankeaa mutta myös siunaus, koska olen tullut aivan poikkeuksellisen tietoiseksi siitä miten tärkeää elämässä on pitää yllä asioiden luontevaa virtausta. Kutsukaa vain huruksi, mutta kyllä se on niin että kehon, mielen ja elämän tukokset tuppaavat kulkemaan käsi kädessä.

Keväällä luonto on täynnä hurjaa eteenpäin puskevaa energiaa ja uutta luovaa voimaa, josta pääsee ihan ilmaiseksi itsekin osalliseksi. Parhaiten silloin, kun kiinnittää hiukan huomiota oman kehonsa ja ympäristönsä virtauksiin.

Read More
Liehuvia harhoja

Toukokuussa 2019 olen epäillyt todellisuudentajuani vielä tavallistakin enemmän. Kun näyteikkunat huutavat SUMMER IS HERE ja tienvarsien mainoksissa naiset syövät bikineissä vesimelonia samalla kun itse kävelee ohi käärien villakangastakkia tiukemmalle, sitä alkaa epäillä kaikenlaista. Kuten että onko olemassa kaksi rinnakkaista todellisuutta ja miten sinne toiseen pääsee? Voin tuoda omat vesimelonit.

Onneksi tänään, vihdoin: aurinko! Olen viikannut toiveikkaana villapaidat talvisäilöön ja sovitellut kotona kesävaatteita. (Tätäkin juttua kirjoitan kaftaanissa.)

Read More
Eeva Kolu
Raami elämälle

Vaikka olen esteetikko ja kauneuden rakastaja, viime vuosina olen alkanut tehdä valintoja enemmän sen perusteella, miltä asiat tuntuvat, sen sijaan miltä ne näyttävät.

Nykyaika on ylikorostuneen visuaalista ja yhä useammin huomaan miettiväni, onko kauniiden kuvien takana oikeastaan mitään. Vaatteet, sisustustavarat ja jopa kirjat tehdään näyttämään hyviltä tuotekuvissa ja Instagramissa, mutta mitä seuraa, kun kuva on otettu? Kestävätkö esineet aikaa ja ennen kaikkea antavatko ne meille oikeasti mitään?

Kun näin ensimmäiset kuvat Iittalan uudesta, Jasper Morrisonin suunnittelemasta Raami-astiasarjasta, en ollut mitenkään ooh ja vau. Ai, tommonen? Onpa tavallinen. Ja juuri siksi oikeastaan uteliaisuuteni heräsi. Voisiko olla, että jos visuaalinen design on näin simppeli, sarjassa onkin jotain… enemmän?

Read More
KotiEeva Kolu
Huhtikuussa luettua

Tänä keväänä olen lukenut, lukenut ja lukenut, vielä tavallistakin enemmän, intensiivisemmin ja nautinnollisemmin.

Olen viime aikoina yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että en lukisi pelkästään uutuuskirjoja ja kulloisenkin sesongin “hypekirjoja”. Niitäkin toki, mutta myös muuta, vanhempia teoksia ja kaikenlaista satunnaista mitä tulee yllättäen vastaan kirjastossa tai kirppiksellä.

Tässä muutamia viime aikoina lukemiani romaaneja, jotka tuntuvat syystä tai toisesta maininnan arvoisilta.

Read More
KirjatEeva Kolu
Älä purista

Pugliassa ei voi välttyä näkemästä näitä tällaisia mötiköitä, joista tulee etäisesti mieleen Asterix. Kyseessä on pumo portafortuna - perinteinen puglialainen keramiikkaesine, joka on yhden teorian mukaan saanut muotonsa puhkeamaisillaan olevasta ruusunnupusta, toisen mukaan kananmunasta. Kumpikin symboloi uusia alkuja ja siksi pumo annetaan usein lahjaksi häissä tai tupaantuliaisissa. Sen uskotaan tuovan onnea, kun jokin uusi on alkamassa.

Nyt pumo nököttää ikkunalaudallani Helsingissä. Toin sen Leccestä mukanani muistuttamaan, että alkamassa on jokin uusi eikä paluu vanhaan. Ainakin niin toivon. Voi että miten paljon toivonkin niin!

Read More
Eeva Kolu
Anna tulvia

Olen kävelemässä hotellille illalliselta, taas yhdeltä sellaiselta jolla kaikki hiersi koska en ollut neljän hengen seurue vaan yhden hengen nainen. Päivä on ollut intensiivinen, raskaskin, olen herännyt viideltä aamulla, matkustanut ensin kuusi tuntia Napoliin ja sitten tunnin Napolin sisällä päästäkseni näkemään Caravaggion Flagellazionen. Viettänyt sen seurassa intensiiviset kaksi tuntia ja sen jälkeen joutunut osaksi absurdia farssia yrittäessäni päästä takaisin keskustaan.

Juuri ennen hotellia päätän vielä pysähtyä digestiiville läheiseen baariin. Tilaan Avernan. Olen hyvällä tuulella. Saan päähänpiston että haluankin juoda sen terassilla, koska on vielä lämmintä.

Read More
AjatuksiaEeva Kolu
Caffè leccese

Olen ravistellut aamurutiiniani. Olen siirtynyt Caffè Alvinon baaritiskiltä piazzan toiselle puolelle, Caffè Tentazionen terassille. Tentazionen tarjoilija ei jaksaisi minua ja sössönsöö-italiaani ollenkaan enkä minäkään totta puhuen häntä, mutta heillä on jotain mitä kellään muulla kaupungissa ei: kaksi terassipöytää aamuauringossa.

En ole missään muualla Italiassa nähnyt ihmisten juovan jääkahvia, mutta täällä Leccessä olen usein kiinnittänyt huomiota pieniin laseihin, joissa on jäitä ja vähän kahvia pohjalla.

Kyseessä on paikallinen erikoisuus, caffè leccese.

Read More
Puhu sydämellä

Sain kutsun paikallisen perheen luokse viettämään pääsiäistä.

Olin alkuun hieman huolissani siitä, mitä päivästä tulisi - ihmiset täällä eivät juurikaan puhu englantia enkä minä italiaa. Mutta päätin, että koska en osaa puhua kielellä, pitää puhua sydämellä.

Matkalla juhliin päätin että en stressaa siitä etten osaa keskustella kenenkään kanssa, ja sen sijaan keskityn iloitsemaan siitä että saan tavata nämä ihmiset ja olla osa heidän juhlaansa. Sellainen välittyy. Jokainen ihminen osaa tietoisesti tai tiedostamattaan lukea toisen ihmisen energiaa - ja toisin kuin sanat, energia ei valehtele.

Read More
Ajatuksia, MatkatEeva Kolu
Tylsyyden ylistys

Olen Napolissa ja Caprilla viettänyt merkittävän osan valveillaoloajastani erilaisissa jonoissa seisten. Se on tarjonnut mitä parhaimman tilaisuuden harjoittaa tylsistymisen jaloa ja unohdettua taitoa. Täällä olen nimittäin sekä tietoisesti että käytännön syistä (rajallinen mobiilidata) lopettanut älypuhelimen refleksinomaisen vilkuilun.

Eilen suuntasin napoilaiseen leipomoon, joka tunnetaan kaupungin parhaista sfogliatelle-leivonnaisista. Jos jokin tunnetaan kaupungin parhaasta mistä tahansa, Napolissa se tarkoittaa aina pitkää jonoa. Niin nytkin.

Read More