Älä unelmoi liian isosti

Jenna Kämäräinen

Istumme Eevan kanssa saunassa. Harmittelen, että olen lihonnut. Kuvailen yksityiskohtaisesti unelmieni kroppaa, sellaista, jollainen yhdellä tutullamme on. Luista lantiota, superkapeita olkapäitä, pikkuruista vyötäröä, lähes huomaamattomia rintoja. Sitä, miten vaatteet laskeutuvat, aivan kuin ne leijusivat luisevan kehon ympärillä.

Eeva kuuntelee alusta loppuun ja vastaa sitten toteavasti: “Niin mutta eihän sulla ole sellainen kroppa. Ei ees silloin, kun oot laihimmillasi.”

En tiedä, mitä vastata. Joten pysyn hiljaa ja heitän löylyä.

Tuosta saunareissusta on jo pari vuotta. Mutta silti mietin Eevan sanoja säännöllisesti. Aluksi olin harmistunut. Ei toisen tulevaisuuden visioita saa teilata! Sitten olin kiitollinen. NIINPÄ! Vaikka en söisi enää koskaan mitään, kehoni ei muutu täysin toiseksi. Minusta tulee luiseva nainen vasta haudassa.

Englanninkielinen sanonta kehottaa tavoittelemaan kuuta taivaalta. Jos lento jää liian lyhyeksi, voi kuulemma sentään saada kiinni pari tähteä. Se on aika paska neuvo. Olen nimittäin huomannut, että jos tavoittelee ihan mahdottomia, kyllästyy nopeasti ja antaa kokonaan periksi.

Siksi olen tänä vuonna päättänyt asettaa ainoastaan realistisia ulkonäkötavoitteita.

En enää toivo, että mahdun niihin pillifarkkuihin, joita käytin viisi vuotta sitten, kun olin karpannut kokonaisen vuoden. Nyt toivon, että perseeni istuisi kivuttomasti Leviksiin, joita käytin viime keväänä.

En haaveile sixpack-vatsalihaksista, vaan pyrin siihen, että vatsani ei ole enää kesään mennessä tiellä, kun teen jooga-venytyksiä.

En enää unelmoi Carrie Bradshawn paksusta ja kiharasta leijonatukasta (Eevalla on muuten just sellainen). Nyt syön biotiinia, jotta etutukkani kasvaisi joskus niin pitkäksi, että saan sen nätisti niskaan nutturalle.

En enää tavoittele niin hyvää ihoa, etten enää koskaan tarvitsisi meikkivoidetta. Nyt tavoitteeni on putsata ja rasvata kasvojani niin säännöllisesti, että ne ovat aina kunnolla kosteutetut.

En haikaile enää vitivalkoisia hampaita. Nyt yritän käyttää hammasväliharjaa joka päivä, jotta en joutuisi käymään kivuliaassa hampaankivenpoistossa.

En yritä enää luoda täydellistä vaatekaappia, josta ei puutu mitään. Sen sijaan pyrin aina omistamaan pari asua, jotka sopivat fiiliksiini juuri sillä hetkellä.

Kun kerään Pinterestiin inspiraatiokuvia, en enää sekoile. Se, että talletan kymmeniä kuvia laihoista, paksuhiuksisista supermalleista, ei tee minusta laihaa, paksuhiuksista supermallia. Voin hyvin käyttää koko elämäni siihen, että yritän sitä silti, väkisin. Olen tehnyt niin jo melkein kaksikymmentä vuotta. Mutta tiedättekö mitä? Enää en jaksa. Tänä vuonna aion käyttää energiani ja aikani muuhun: sellaisiin unelmiin, jotka voivat toteutua.

Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuva: Eeva Kolu

 

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.