Mene lähemmäs beibi

Jenna Kämäräinen

Nainen seisoo pienessä ryhmässä, maistaa samppanjalasistaan. Kuuntelee, kun tutut jaarittelevat työasioistaan. Hän hipaisee solisluitaan ja mustaa mekkoaan, jossa on avoin selkä. Taustalla soi Maxi Priestin pehmeä biisi Close to You.

Mies seisoo etäämmällä. Selaa silmillään juhlaväkeä. Pysäyttää naisen kohdalle. Nainen tuntee tuijotuksen. Katsoo takaisin. Hymyilee ja laskee katseensa.

Ai ai ai! Tuo kohtaus on suosikkini ysärielokuvasta Vihollinen vuoteessani. Elokuvan tunnelma muuttuu noiden katseiden jälkeen nopeasti melko ikäväksi. Mutta tuossa kohtauksessa on taikaa. Noissa muutamissa sekunneissa, joissa ei oikeastaan tapahdu mitään.

Luulen, että juuri tuota “ei mitään” moni kaipaa lisää elämäänsä. Merkittävää katsetta, joka kestää ihan pikkuisen liian pitkään. Hymyä, jonka vain kaksi ihmistä huomaa. Toisen kättä ristiselällä. Halausta, joka ei tunnu rutiinirutistukselta.

Flirttailetko paljon?

No etpä tietenkään. Juuri kukaan tutuistani ei kuulemma osaa flirttailla. Ne harvat, jotka osaavat, häpeävät sitä. Pahoittelevat, että kaikki luulevat heidän olevan iskupuuhissa, vaikka he yrittävät vain olla ystävällisiä.

Suomessa flirttailu taitaa kuulua nimenomaan siihen vaiheeseen, jossa yritetään hankkia uusi kumppani.

Minusta sen pitäisi kuulua kaikkiin elämänvaiheisiin, myös niihin, joissa kumppani on jo löytynyt. Varsinkin niihin. Vihollinen vuoteessa -leffan flirttailijat ovat aviopari. Juuri siksi kohtaus on jäänyt mieleeni.

Ensikohtaamiseen on helppo pumpata aistikkuutta. On se ensimmäinen lause, joka jää mieleen. Ensimmäinen kosketus, joka tuntuu iholla ikuisuuden. Ne monet pienet yhteiset jutut, jotka julistavat, että tässä HÄN nyt on. Suhteen alussa on helppo katsoa toista niin kuin huoneessa ei olisi ketään muuta. Koska siltä se tuntuu: kuin koko maailmassa ei olisi sillä hetkellä ketään muuta.

Omaa tuttua kumppania taas tulee helposti katsottua samalla intensiteetillä kuin pesukonetta. Siinä se on niin kuin aina. Ihan kiva, kun on olemassa.

“HALOJAA! HERÄTYS!” Kutakuinkin niin minun tekisi usein mieli huutaa, kun tarkkailen itseäni tai sitoutuneita ystäviäni. Sitä, miten puhumme puolisoistamme ja puolisoillemme. Miten kosketamme ja katsomme.

Meidät kaikki pitäisi herättää parisuhdekoomasta.

Useimpien meistä kannattaisi lopettaa lässyttäminen ja kuiskata kumppanin korvaan jotain kiinnostavaa tai hauskaa.

Samalla voisimme skipata huolimattoman silittelyn ja koskettaa tarkoituksella, jopa ihmisjoukossa.

Kuunnella keskittyneesti, kun toinen puhuu.

Valmistautua tapaamiseen yhtä huolellisesti kuin silloin alussa.

Ja sen jälkeen voisimme muistuttaa itseämme siitä, että hetkonen:
“Tämän erityisen ihmisen valitsin kaikkien maailman ihmisten joukosta. Kaikista näistä syistä.”

Sen jälkeen sen toivoisi tulevan luonnostaan. Sen kaikista kiinnostuneimman, lämpimimmän katseen, joka on varattu justiinsa hänelle.

Teksti ja kuvakaappaus: Jenna Kämäräinen

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.