Talo järven rannalla

Jenna Kämäräinen

Aamuaurinko paistoi lasiseinän läpi, järveltä päin, ohuen pellavaverhon takaa. Vieressä perheen pienin tuhisi unissaan. Myös mies oli vielä syvässä unessa. Parta oli kasvanut yön aikana taas pari milliä.

Nostin pulleaa peittoa, laskin paljaat varpaat lankkulattialle. Hiivin alakertaan ja laitoin kahvinkeittimen päälle. Lastenhuoneen ovi avautui. Kolmevuotias tyttö hieroi silmiään, taapersi luokseni, nosti käsiään, halusi syliin. Painoi päänsä kaulani kuoppaan. Halusi mehua.

Heräilimme kaikessa rauhassa, me perheen naiset. Vedimme ilmavat, valkoiset pellavamekot päälle. Kannoimme aamiaisen terassille. Kuljimme käsikädessä, paljain varpain laiturille. Hipaisimme vettä. Päätimme lähteä päivällä soutelemaan.

Puolen vuoden ajan karkasin vähän väliä tuohon taloon. Olin rakentanut sen Pinterestiin. Taulun nimi oli: Talo järven rannalla.

Asuin siellä mieheni ja lasteni kanssa. Elimme siellä yksinkertaista mutta helkkarin kaunista elämää. Minä ja lapset maalasimme valtavia öljyväriteoksia. Mies pyöritti yritystään sympaattisessa sivurakennuksessa. Ensin lapsia oli kaksi, lopulta kolme. Joinakin päivinä menin niin pitkälle, että kirjoitin kuvien alle jopa lapsille sopivat nimet. Kaikilla lapsilla oli vaalea, kihara tukka ja pitkät silmäripset.

Kun palaverissa tunnelma muuttui kireäksi, vetäydyin talon keittiöön ja aloin leipoa lasten kanssa rieskaa. Kun istuin ahdistuneena aamubussissa, pakenin mielessäni järven rantaan kirjan ja lapsikatraani kanssa. Kun parisuhteessa tuli pettymys, suljin todellisuuden ovet ja aloin maalata lastenhuoneen seiniä.

Silloin tällöin kuvailin unelmieni taloa ystävilleni. Olohuoneen valtavaa, valkoista pellavasohvaa. Lasten asuja. Jumalaista puutarhaa, joka oli tarkoituksella vähän rempallaan. Ystävieni ilmeet muuttuivat aina vähän vaikeiksi. Parin kuukauden päästä alkoi vihjailu:

Miksiköhän sä haaveilet täysin erilaisesta elämästä kuin se, jota elät? Ootkohan sä vähän väsynyt? Haluatko sä ihan varmasti paljon lapsia ja talon jostakin Järvi-Suomesta? Vai voisko olla, että sä haluat vain paeta?”

Auts. Se sattui. Pääasiassa siksi, että se oli täysin totta. En pitänyt oikeasta elämästäni, joten loin Pinterestiin täysin toisenlaisen rinnakkaistodellisuuden. Lopulta heräsin horroksesta. Tietenkin.

Keräsin itseni, irtisanouduin, muutin ja aloin muuttaa todellisuuttani toiveideni ja tarpeideni mukaiseksi. Samalla vierailuni järvenrantataloon vähenivät.

Kun aloin kirjoittaa tätä juttua, palasin taloon pitkän tauon jälkeen. Rinnasta vähän nipisti. Oli ollut ehkä vähän ikävä. Päätin, etten poista Pinterest-kansiota, en tuhoa taloa. Siellä on varmasti monia vihjeitä siitä, mistä oikeasti unelmoin. Mutta siellä on myös paljon sellaista, mitä en enää kaipaa.

Pinterest on unelmoinnin kannalta arvaamaton paikka. Se saattaa tuoda esiin sydäntemme syvimmät, piilotetut toiveet. Tai sitten se saattaa alkaa viedä unelmiamme, tavoitteitamme, jopa arvojamme, vähän vinoon. Pahimmillaan Pinterestin käyttämisestä tulee täydellistä eskapismia. Sinne kadotaan aamulla ennen työpäivää, bussissa matkalla harrastuksiin ja illalla viimeisenä ennen unimaailmaan katoamista. Pinterest on loputon virta ideoita ja maailmoita, joihin voi helposti hukuttautua, jos oma elämä ei innosta.

Siksi kielsin itseltäni Pinterestin käytön monen kuukauden ajaksi kokonaan. Sitten palasin sinne varovaisin askelin. Tallensin vain reseptejä ja konkreettisia asuideoita. Pidin huolta siitä, että oma elämäni ei joutunut kilpailemaan täydellisten kuvakollaasien kanssa.

Lopulta tein jotain vähän uhkarohkeaa: lisäsin uuden taulun nimeltä UNELMAT.

Päätin tallentaa sinne kaikki kuvat, joissa on jotakin sellaista, joka kiinnittää huomioni ja kutittelee aivojani. Kuvat, joissa on jotakin todella houkuttelevaa, mutten vielä tiedä mitä ja miksi.

Monet unelmatauluni kuvat ovat muuttuneet merkityksellisiksi vasta monen kuukauden päästä siitä, kun näin ne ensimmäistä kertaa. Useimmat niistä ovat ratkaisseet jonkin tilanteen tai ongelman, josta en ollut tietoinen kuvien tallennushetkellä. Tällä hetkellä unelmataulussa komeilee tietoiselle mielelleni täysin käsittämättömiä kuvia. Niissä on muun muassa pastellisia nahkapaloja, seesteinen bistro, punainen sohva, kalliolohkare ja askeettinen spa-hoitohuone. Jokin kryptisistä kuvista tulee epäilemättä jonakin päivänä todeksi, osana alitajuntani tiedostamatonta unelmaa.

Mutta yksikään kuvista ei ole korvike tälle päivälle, elämälle, joka tuntuu yhä enemmän unelmien täyttymykseltä.

Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuvat: salattu Pinterest-taulu nimeltä Talo järven rannalla

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.