Tuu mua vastaan

Jenna Kämäräinen

Jokainen hyvä pomo tietää, että palaverin ensimmäiset minuutit ovat ratkaisevia. Jos marssii neukkariin ja alkaa heti paukuttaa pakollisia työasioista, menee metsään. Kaikkien hartiat ja leuat jäykistyvät. Tunnelmasta tulee kireä ja kiireinen.

Mutta jos rupattelee vapautuneesti ja kysyy toisten kuulumisia, tunnelma on täysin toinen. Koko porukka rentoutuu, tuntee olonsa turvalliseksi. On helppo ottaa letkeä takakeno, keskittyä ja antaa parhaansa.

Sama pointti pätee kotona. Sisääntulo on ratkaiseva. Ensimmäiset minuutit eteisessä määrittävät koko illan tunnelman.

Siksi olemme sopineet mieheni kanssa, että kun yksi saapuu kotiin, toinen tulee ovelle vastaan.

Kun avaan oven, huudan heippa. Kuulen tutut vakaat askeleet. Alkaa hymyilyttää. Jopa silloin, kun päivä on ollut ihan perseestä. Sitten tulee suukko. Lyhyt tiedote molempien mielentiloista.

Tuo nopea kohtaaminen luo yhteyden, joka pysyy yllä, vaikka viettäisimme koko loppuillan omissa oloissamme.

Joinakin päivinä se tuntuu väkinäiseltä, turhalta vaivalta. Sitä on justiinsa ottanut mukavan asennon sohvalta ja alkanut katsoa lempiohjelmaansa. Olkapäillä on viltti ja jalat juuri rasvattu. Silloin tekisi mieli vain moikata, joskus jopa esittää, ettei edes tajunnut toisen tulevan.

Silloin tsemppaan.

Sinkkuystäväni uhraavat viikoittain tunteja vapaa-ajastaan treffeille. He nousevat sohvalta, käyvät suihkussa, meikkaavat, matkustavat bussilla, ratikalla ja metrolla ja laittavat monta kymppiä illallisiin. He näkevät valtavasti vaivaa tuntemattomien tyyppien takia, joita he eivät yleensä halua nähdä enää toiste.

Jep.

Ehkä minä justiinsa jaksan nousta muutamaksi minuutiksi elämäni miehen vuoksi.

Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuvakaappaus elokuvasta Skandaalihäät

 

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.