Yöllinen evankelista

Jenna Kämäräinen

Kello on 4:20. Niin kuin aina silloin, kun herään keskellä yötä hikisenä. Mieleen rullaa yksi huoli kerrallaan. Ensin pieni unohtunut asia. Sitten yksi ikävä lause. Lopulta synkkään seurueeseen liittyvät menneisyyden mokat ja tulevaisuuden uhkakuvat. Kirjoitan jokaisen huolen kännykkäni muistioon. Mutta se ei auta. Mikään ei auta. En saa unta.

Kun olin harrastanut yöllistä venkoilua pari kuukautta, sain siitä tarpeekseni. Päätin puhua itselleni järkeä. Tai oikeastaan päätin puhua itselleni rauhaa ja rakkautta.

Tiedätkö ne sellaiset karismaattiset saarnaajat, joiden juttuja on vain pakko pysähtyä kuuntelemaan? Ne käyttävät puhuessaan käsiään ja kohottavat tärkeimmissä kohdissa ääntänsä. Ne kertovat aina niitä samoja asioita. Että Jumala rakastaa just sua. Että sä oot arvokas. Että sulla ei oo mitään hätää. Mutta se, miten ne sen sanoo, koskettaa. Väkisinkin tulee sellainen liikuttanut olo. Tuntee, että jokin jossain syvällä liikahtaa. Että se, mitä ne sanoo, on itse asiassa totta.

Keskellä pimeintä pimeyttä päätin alkaa saarnata itselleni yhtä voimakkaasti kuin parhaimmat tietämäni puhujat. En tietenkään saarnannut synneistä. Vaan rauhasta ja ilosta ja vapaudesta.

Aloitin varovasti. Muistutin, että hei Jenna, sut on tuotu tänne tarkoitusta varten. Sitten kertasin, että olen rakastettu, arvokkaampi kuin osaan edes kuvitella. Aloin päästä vauhtiin. Nostin käteni kohti makkarin kattoa ja heitin konkreettisesti huoleni ilmaan. Lupasin, että omiani isommat kädet ottavat niistä kopin. Muistutin, että näistäkin harmeista on hyötyä.

Julistin, etten osaa edes kuvitella, millaisia lahjoja minulle on tulevaisuuteeni paketoitu. Vakuutin, että aivan kaikki virheeni ja mokani, niin menneet kuin tulevat, on annettu anteeksi ja unohdettu. Joka ikinen. Että olen täysin vapaa. Että mun tarvii vain levätä rakkaudessa ja rauhassa. Nauttia matkasta.

Kun olin saarnannut pari minuuttia, oloni oli ihan toinen. Täysin yllättäen olin innoissani. Hymyilytti. Ilo kutitteli koko kehossa. Sydän tuntui lämpimältä ja mieli pehmeältä. Nukahdin nopeasti.

Varmana siitä, että kun pelkominä taas herää, yöllinen evankelista on paikalla. Ja se nainen se vasta osaa puhua – vähintään yhtä väkevästi kuin Oprah tai Riitta Uosukainen.

Teksti ja kuvitus: Jenna Kämäräinen
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.