Silmät avaava laserleikkaus

Jenna Kämäräinen

Kaupallinen yhteistyö: Silmäasema

Pelko ja toivo. Niitä kahta pompottelin mielessäni ratikkamatkalla silmien laserleikkaukseen.

Pelko kuiski: ”Hei kaveri, ootko sä nyt ihan varma, että haluat laseria lähelle silmiäsi?”
Toivo vastasi: ”Olen. Tästä on haaveiltu jo yli kymmenen vuotta, joten jalkaa toisen eteen.”

Ennen kuin Pelko ehti keksiä nasevaa vastausta, olin perillä, Helsingin Makkaratalossa, jossa sijaitsee Silmäaseman silmäsairaala. Rakennuksen edessä odotti ystäväni ja työparini Eeva Kolu valmiina kuvaamaan koko homman – ja epäilemättä vaikka kantamaan minut viimeiset metrit perille, jos alkaisin jänistää.

En alkanut. Höpöttelimme parit liukuportaat ja olimme perillä. Oli aika ottaa viimeinen, hitusen hermostunut selfie-kuva likinäköisenä rillipäänä.

Koska silmäni oli esitutkittu kattavasti jo aiemmilla käyntikerroilla, nyt ei tarvinnut osata juuri muuta kuin kävellä optikon perässä ja kertoa, miten paljon pelotti. ”Melko paljon”, vastasi Kolu puolestani. Nyökkäsin ja vedin rauhoittavat naamaan. Sitten mentiin.

Kului puolitoista tuntia, ja homma oli valmis. Olin äimänä: Puolitoista tuntia, eli normielokuvan verran, riitti siihen, että sain silmät, joiden katse kantaa kauas. Ainoa, mitä minun piti enää tehdä, oli levätä pari päivää ja käyttää silmätippoja. Niin ja tietysti vastailla tuttujen leikkausta koskeviin kysymyksiin. Ne kuuluvat suunnilleen näin:

SATTUUKO LASERLEIKKAUS?
Ei, se pikemminkin kutittaa. Operaation aikana laserleikkaus tuntuu samalta kuin olisi nostanut silmiensä eteen kiikarit. Metsässä kiikareilla bongaillaan lintuja, oopperassa niillä zoomataan ballerinojen kauniisti taipuviin nilkkoihin ja nostoihin – ja miesbalettitanssijoiden vatsalihaksiin. (Ai kuka niin tekee? Minä ainakin.)

Laserleikkauksessa sen sijaan tuijotetaan yhteen pisteeseen. Ei aivan yhtä inspiroivaa kuin vatsalihasten tuijottelu, mutta yhtä helppoa ja nopeaa. Ja harvinaisen miellyttävää: lempeä optikko silitti käsivarttani koko leikkauksen ajan (ja tarjosin sen jälkeen välipalaa huilaamishuoneessa).

Laserleikkauksessa käyneet puhuvat lähes aina roskan tunteesta silmässä. Allekirjoitan kokemuksen, mutta lohdutan: se pieni ärsyttävä tunne menee ohi suunnilleen viikossa.

PALJONKO LASERLEIKKAUS MAKSAA?

Silmäasemalla hinnat vaihtelevat noin kahdesta tuhannesta eurosta kolmeen, sen mukaan, missä asut ja millaisen toimenpiteen haluat.

Jos mietit, onko leikkaus siihen käytetyt summan arvoinen, minulla on sinulle kaksi sanaa: KYLLÄ ja ON. Kyllä on. Vaikka rakastan silmälasejani, olisin marssinut jo ajat sitten laserin alle, jos olisin tiennyt, miten paljon helpompaa elämä on ilman rillejä. Jos voisin, huutaisin menneisyyteni minälle:

”Jos sulla on varaa ostaa muotitalojen silmä- ja aurinkolaseja säännöllisesti, sulla on todennäköisesti myös varaa satsata laserleikkaukseen!”

Sain laserleikkauksen yhteistyön vuoksi ilmaiseksi. Jos olisin maksanut sen omalta tililtäni, olisin valinnut osamaksun, josta voit lukea tästä tai kysyä suoraan silmäsairaalasta. Helsingin silmäsairaalan hinnaston näet tästä:. Valitsin Silmäaseman kahdesta laserleikkausmenetelmistä uudemman, tarttuvasti nimetyn SMILE-menetelmän, josta voit lukea tästä linkistä.

KENELLE LASERLEIKKAUS SOPII?

Lääkäri luonnollisesti arvioi, sopiiko laserleikkaus silmillesi. Minä voin sen sijaan heittäytyä tässä keittiöpsykologiksi ja arvioida, sopiiko laserleikkaus henkiseen tilaasi. Pari kysymystä:

Käytätkö luontevasti piilolinssejä ja kosteustippoja? Hienoa! Siinä tapauksessa laserleikkaus on sinulle herkullinen pala kakkua. Operaatio on ohi hujauksessa. Sen jälkeen käytät lääketippoja jonkin aikaa ja lopuksi läträät kosteuttavilla tippoja. Ja se on sitten lopputarkastusta vaille siinä.

Inhoatko kirkkaita loisteputkivaloja, piilolinssejä tai silmämeikkien pesemistä, koska et haluaisi kosketella silmiäsi? Jos vastasit kyllä, voin samaistua. Tilini saldo oli yksi syy sille, etten marssinut laserleikkaukseen aiemmin. Toinen, ehkä vieläkin isompi syy oli jo jutun alussa esittelemäni kaveri Pelko.

Sen vuoksi olin suhtautunut silmiini neuroottisesti. Inhosin ripsarin pesemistä, koska kelasin, ettei se tee hyvää silmien sarveiskalvoille. Tein mieluiten töitä kynttilänvalossa, koska kirkkaampi valo otti päähän. En ole edelleenkään testannut piilolinssejä, koska en halua koskea silmämunaan.

Ja silti: silmien laserleikkaus meni mutkattomasti, jopa miellyttävästi. Jos minä hyperneurootikkona pystyin siihen, myös sinä pystyt siihen. Onneksi olkoon!

KUINKA SUURI HYÖTY ON?
Merkittävä. Ennen leikkausta huonompi silmäni tarvitsi melkein miinus nelosen linssin ja parempi miinus kakkosen linssin.

Käytännössä se tarkoitti sitä, että jos istuin leffateatterissa takarivillä ilman rillejä, näin tarkasti omat ja edessä istuvan henkilöt eväät, mutta valkokankaan tapahtumat näyttivät sumeilta. Nyt katseeni kantaa valkokankaalle sen verran hyvin, että pystyisin tarvittaessa analysoimaan näyttelijöiden mikroilmeitä.

Ja sitten on hetki vielä yhdelle olennaiselle kysymykselle:

KUKA ON TÄMÄ KUVIEN KOMEA MIES?

No, kuten ehkä arvasitkin, operaation suorittanut tohtori. Saanko esitellä: silmäkirurgi ja silmätautien erikoislääkäri Juha Lehtosalo.

Lehtosalon vuosien leikkauskokemus näkyi varmana, osaavana otteena, jota seuratessa jopa kaltaiseni neurootikko tajusi rauhoittua. Hän ja leikkauksessa avustanut optikko pitivät minut koko ajan kartalla siitä, mitä leikkauksessa tapahtuu. Heidän työskentelynsä oli niin harjaantunutta ja rauhallista, että paikoin pystyin kuvittelemaan olevansa sairaalan sijaan kauneushoitolassa.

(Jos muuten haluat nähdä, miten silmä konkreettisesti laseroidaan, tulit väärään paikkaan. Se on sellaista dataa, jota emme esittele tässä, koska herkimpiä katsojia huimaisi vähemmästäkin.

Mutta sen sanon, että silmäni olivat aika otettuja saamastaan huomiosta. Niitä tiirailtiin ennen leikkausta lukuisilla koneilla ja testeillä. Nyt silmistäni on niin paljon dataa, että niistä kokoaisi melkeinpä kirjan. Melko monimutkaisen kirjan hitusen pelottavilla kuvilla, mutta kirjan kuitenkin).

Dödi! Nyt on tullut aika esittää mahtipontiset loppusanat:  Kiitos vanhoille rilleille hyvistä palvelusvuosista, Silmäasemalle ja tohtori Lehtosalolle tiimeineen täydellisestä yhteistyöstä ja erinomaisesta hoidosta, äidille ja isälle perityistä silmistä, teille lukijoille silmäpareista (, koska ilman teitä, silmäni eivät olisi saaneet tätä mahdollisuutta).

Ennen kuin innostun Oscar-puheen hengessä kiittämään suurempia voimia, jätän kiitospuheeni tähän.

Sillä ymmärsitte varmasti olennaisen: Laserleikkaus on paras asia, joka minulle on tapahtunut tänä vuonna. Siksi uskallan neuvoa, että jos haaveilet rillittömästä elämästä, anna Pelolle potkut ja marssi Toivon kanssa laserin alle.

Uskon, ettet tule katumaan, sillä silmien laserleikkaus on justiinsa sellainen unelma, jonka täyttymistä on turha venyttää edes vuodella.

(”Sama pätee vauvoihin ja häihin ja koiranpentuihin! Muistathan lisääntyä, ennen kuin on myöhäistä!” huutelee tähän loppuun vielä sisäinen ääneni. Mutta hiljennän sen nyt hetkeksi Päättymättömän tarinan hengessä sanoin: se onkin sitten aivan eri tarina se.”)

Teksti: Jenna Kämäräinen
 Kuvat: Eeva Kolu

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.