Salaisen ihana Milano

Eeva Kolu

Milano on kaupunki, jolla on kummallinen maine. Äh, se on niin harmaa. Niin tylsä. Eihän siellä oo mitään muuta kuin bisnestä!

Minun kokemukseni on aivan erilainen. Totta, se ei ole verevä kaupunki täynnä tunteita ja värejä, tuoksuja, liikettä ja meteliä. (Ja onhan siellä kalliimpaa kuin muualla Italiassa).

Milano on hillitty, hienostunut ja tyylikäs, mutta silti täysi herkku. Milanolaiset tykkäävät verrata kaupunkia sipuliin – sitä täytyy kuoria kerros kerrokselta, jotta pääsee käsiksi meheviin osiin.

Se on muuten luultavasti totta. Nimittäin mitä useammin vierailen kaupungissa, sitä enemmän siitä pidän. (Olen vieraillut Milanossa usein työasioissa, koska kirjoitan viineistä ja ruuasta.)

Jälleen palasin Milanosta täynnä inspiraatiota, estetiikan nälkäni tyydytettynä. Huomaan, että vuosi vuodelta haluaisin viettää enemmän ja enemmän aikaa Italiassa. (Nyt pitää enää keksiä, miten raahaan koirani sinne.)

Pidän siitä, että toisin kuin useimmissa Euroopan suurkaupungeissa, Milanossa on tilaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan t i l a a. Kaupungin sydän on valtava aukio, jolla seisoo valtava kirkko, Duomo. Se on aina näky, joka saa rintakehän kohisemaan.

Ja kasvit. Ne, jotka väittävät Milanoa harmaaksi, eivät osaa katsoa. Kun kuljet Milanossa, kurkkaa välillä ylös. Melkein jokaisella katolla on puutarha! Pienimmältäkin parvekkeelta saattaa sojottaa havupuu. Se on lystikästä. Pidän myös siitä, miten Milanossa käytetään kasveja kaduilla ja rakennusten edessä, aina jotenkin milanolaisen näköisesti.

Salaiset keitaat… Milanolaiset arvostavat yksityisyyttä, joten kaupungin parhaat palat eivät aina ole esillä. Kaupungilla kulkiessa kannattaa kurkistaa sisään jokaisesta avoimesta (… ja joskus ehkä suljetustakin…) ovesta ja porttikongista, koska erittäin suurella todennäköisyydellä sen takana on upea puutarha, mieletön marmorinen sisäpiha tai muu salainen keidas. Ehkä jopa pieni viehättävä ravintola. Tällä reissulla näimme yhdellä pihalla myös flamingoja (jep.)

Ihmiset! Milanon keskusta ja muotialue on kuin liveversio street style -blogista, paitsi kiinnostavampi. Toisin kuin monissa muissa tyylikkäistä ihmisistä tunnetuissa kaupungeissa, Milanossa kaikki eivät näytä samalta. Staili on aika kaukana omastani – Milanossa ei olla mukavuudenhaluisia minimalisteja – mutta silti ja ehkä juuri siksi kivaa seurattavaa.

Ah, aperitivo. Milanon lahja maailman ihmisille. Aperitivo tarkoittaa drinkkiä ja kevyttä syötävää, joka nautitaan ennen varsinaista illallista. Tosin “kevyt syötävä” on hieman harhaanjohtava kuvaus, aperitivolla voi hyvin syödä vatsansa niin täyteen että illallista ei enää tarvita. Ja mikä parasta? Ruoka kuuluu tietenkin drinkin hintaan. Ylipäätään Milanossa ei voi koskaan tilata viinilasillista ilman että saisi kylkeen vähintään oliiveja, pähkinöitä ja jotain muuta pikkusuolaista.

Milano – kuten varmaan muukin Italia – kehittyy ruoka-asioissa noin 100 vuotta jäljessä muita eurooppalaisia suurkaupunkeja. Se on minusta ihanaa. Milanossa ei kauheasti näe etnisiä fuusiokeittiöitä, smoothie bowleja tai avokadotoasteja. Italiassa on ihanaa syödä italialaista ruokaa ja juoda italialaisia juomia.

Milanossa kuten muuallakin Pohjois-Italiassa ruoka on raskaampaa kuin etelämmässä, mutta silti omalla tavallaan tosi hyvää. Testaa ainakin risotto alla milanese (perinteinen sahramirisotto) sekä mitä tahansa, missä on tuoretta tryffeliä. Tykkään juoda espresson pystybaarin tiskillä ja tilata aperitiiviksi negronin – se on lempidrinkkini koko maailmassa, mutta Milanossa se maistuu tietenkin paremmalta kuin missään muualla.

Ja terassit. Ihan sama, onko tammikuinen +5 vai elokuinen +32, terassit ovat aina auki. Ne ovat täynnä arki-iltoinakin, ja usein levittäytyvät kaduille ja piazzoille virallisten paikkojen yli ja ympäri. (Täällä ketään ei paljon anniskelualueet kiinnosta.) Parasta Milanoa.

Tässä vielä muutama osoitteeni kaupunkiin…

10 Corso Como. Legendaarinen konseptimyymälä on Milano-reissun must. Putiikin, ravintolan ja taidegallerian yhdistelmä. Putiikki on kallis, mutta erityisesti alakerran hajuvesiosastolla ja yläkerran kirjakaupassa kannattaa käydä inspiroitumassa. Sisäpihan puutarhassa oleva ravintola ja kahvila on yksi suosikeistani.Villa Necchi. Rakastan elokuvaa I Am Love ja sain juuri ennen tätä reissua kuulla, että tämä on se paikka, jossa leffa on kuvattu! Talo on rakennettu 1930-luvulla varakkaan perheen kodiksi, ja se on jätetty alkuperäiseen asuunsa sisältä ja ulkoa. Paikka oli tämän reissumme aikana kiinni, joten en päässyt sisälle tutustumaan, mutta kävin puutarhan puolella pyörtymässä ihastuksesta.

Fondazione Prada. Nimensä mukaisesti Miuccia Pradan ja Patrizio Bertellin johtama instituutti, joka esittelee modernia taidetta. Säätiön yhteydessä on leffaohjaaja Wes Andersonin suunnittelema Bar Luce, joka on suorastaan äklön söpö. (Siellä on tietenkin toimiva jukeboksi.)

Milanon pörssi. Edessä oleva patsas naurattaa.Camparino & Galleria Vittorio Emanuele II. Campari-soodan syntykoti Camparino-baari on Milanon pahimmassa turistirysässä, mutta on silti yksi lempibaareistani, koska se on niin kaunis ja vanhanaikaisen charmantti. 1860-luvulla avatussa paikassa seinillä on mosaiikki, huikea huonekorkeus ja upean vanhan puisen baaritiskin takana cocktaileja sekoittavat valkoisiin smokkeihin ja mustiin rusetteihin pukeutuneet baarimikot.

Samalla kannattaa ehdottomasti kävellä Galleria Vittorio Emanuele II:n läpi. Se on jumalaisen kaunis katettu ulkoilmaostoskuja, joka on rakennettu vuonna 1865 (se on itse asiassa maailman vanhin ostari). Galleriassa on monta turistirysäraflaa, mutta niistä oikeasti hyvä on ihanan perinteinen  La Locanda del Gatto Rosso. (Valitsimme sen kamalassa nälässä, koska huomasimme paikassa turistien lisäksi paljon italialaisia perheitä. Tämä on pettämätön keino löytää hyvää ruokaa Italiassa!)

Radetzky. Legendaarinen baari, jossa voi törmätä keneen tahansa. Milano-parhautta.

Dry. Etuosassa kiva ja vilkas baari, takaosassa napolilaista pizzaa. Yksi harvoista paikoista Milanossa, joista saa lämmintä ruokaa yömyöhällä.

STRAF Hotel bar. Ei sinänsä ihmeellinen paikka, paitsi sijainniltaan – ihan lähellä Duomoa, muttei silti yhtään turistirysävibainen. Pikkupaikka paikallisten suosiossa.

Terrazza Apérol. Tämä on tavallaan ihan karsea paikka ja sitten kuitenkin joskus tosi hauska. Kesäiltana on parasta istua terassilla, jolta on suora näkymä Duomolle, siemailla täydellisesti tehtyä Apérol Spritziä ja nauttia hyvästä aperitivosta (täällä se tarkoittaa esim. käsintehtyjä sipsejä!!). Terassi on se juttu täällä, sisätilat voi skipata.Bulgari Hotel. En ole koskaan yöpynyt täällä, mutta sisäpihaterassin aperitivo on ehkä Milanon fancyin. Hotellin puutarharavintola on juuri sellainen tyypillinen milanolainen salakeidas, joten sinne kannattaa hyvällä säällä piipahtaa vaikka vain kahville. (Niin ja aulassa tuoksuu aina tosi hyvältä.)

GROM. En ole mikään suuri jäätelön ystävä. Suomalainen jäätelö maistuu mielestäni lähinnä maidolta ja italialainenkin kylmältä sokerilta. Mutta GROM, voi luoja. Tämä on ketju, jolla on toimipaikkoja ympäri Italiaa ja Milanossakin useampi. Jäätelö tehdään huippulaatuisista, usein luomulaatuisista raaka-aineista, ja sen todellakin maistaa. Itkettävän hyvää.

Via Montenapoleone ja Via della Spiga. Näillä kaduilla sijaitsevat luksusmerkkien liikkeet ja ne ovat myös hyviä paikkoja bongailla tyylikästä porukkaa. Liikkeissä kannattaa käydä fiilistelemässä vaikka ei olisi varaa ostaa mitään, ne ovat usein jo arkkitehtoonisesti ja sisustusratkaisuiltaan upeita paikkoja.

DMag. Luksusmerkkejä myyvä outlet, jossa kaikki on vähintään 50 % alennuksessa. Täyteen ahdetut rekit vaativati kärsivällisyyttä penkoa, mutta mahdollisuus loistolöydöille on olemassa.

La Rinascente. Milanon “the” tavaratalo. Myy lähinnä luksusmerkkejä, mutta alennusmyyntien aikaan voi tehdä uskomattomia löytöjä. Alakerran ruokaosasto kannattaa myös tsekata tuliaisia varten.

Teksti: Eeva Kolu
Kuvat: Eeva Kolu, Campari, Bulgari Hotels
Copyright © 2018 2018. All rights reserved.
Proudly powered by 2018. Theme 2018 made by FitWP.