Kamerat pois karaokessa

Uusi Muusa toimitus

Kävin ensimmäisen kerran karaokessa vasta pitkälle parikymppisenä. Siihen asti olin suhtautunut asiaan kovin skeptisesti – laulan korkeintaan välttävästi ja minulta kesti pitkään ennen kuin opin tekemään julkisesti asioita, joissa en ole hyvä.

Ystävän polttareissa kuitenkin löysin itseni helsinkiläisestä karaokebaarista laululappu kourassa. Luulin, että karaokessa lavalle nousevat vain superhyvät wannabe-iskelmätähdet ja känniset polttariseurueet, mutta mikkiin tarttuivatkin kaikki.

Se tyttö, joka veti Alicia Keysiä täydellisellä sävelkorvalla.
Vähän liian monta päärynäsiideriä kumonnut leidi, joka päästi kaikki päivän paineet ulos kajauttamalla Kaija Koota.
Kikatteleva tyttö, joka halusi laulaa mutta tarvitsi kaverin tuekseen.
Keski-ikäinen mies, joka ei pysynyt nuotissa hetkeäkään mutta halusi silti kertoa, että tahdon olla sulle hyvin hellä.

Sekä laulajien että hiljaisten kaljanlitkijöiden kesken tuntui vallitsevan täydellinen yhteisymmärrys ja sanaton sopimus. Kaikille taputettiin yhtä kovaa (no okei, sille Alicia Keys -naiselle ehkä vähän kovempaa). Kellekään ei naurettu tai buuattu, ihan sama kuinka kaamealta esitys kuulosti. En tiedä, olinko koskaan kokenut Suomessa vastaavanlaista hyväksynnän ilmapiiriä toisilleen vieraiden ihmisten kesken.

Uskaltauduin itsekin lavalle. Sitten lauloin toisen biisin. Kolmannen. Neljännen. Tiesin etten kuulostanut Alicia Keys -naiselta, mutta en välittänyt! Sain mokata, seota sanoissani, olla keskinkertainen ja huono – kaikki asioita, joita minulta ei oltu siedetty koulussa eikä kotona.

Sen jälkeen olen rakastanut karaokea. Tosin viime aikoina paratiisiini on luikerrellut käärme. Sen nimi on älypuhelin.

Sunnuntaiaamuisin näen Snapchatissa tai Instagramissa kuinka joku pahaa-aavistamaton hapuilee humalassa Lapin kesää eikä tiedä, että joku on vuodattanut hänen sydänverensä nettiin kaikkien naurettavaksi.

Karaoken kuuluu olla paikka, jossa saa päästää paineita, ilmaista niitä tunteita joista ei osaa puhua, mokata ja nolata itsensä turvallisesti. Sellaisia paikkoja ei tässä maailmassa ole liikaa. Älä tule pilaamaan sitä kännykkäsi kanssa.

Teksti: Eeva Kolu
Kuva: Anni Taimisto
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.