Parempi elämä on pienestä kiinni

Jenna Kämäräinen

Viime vuonna tunsin itseni varsinaiseksi vetelykseksi. Sain kyllä kaiken pakollisen tehtyä ajallaan, mutta enpä sitten juuri mitään muuta. Jo aamulla tuntui, että olin vähän muita jäljessä. Illalla mietin, miksi en ollut yrittänyt enemmän.

Tänä vuonna olen tuntenut itseni yllättävän tehokkaaksi. Useimmiten saan hommat tehtyä ennätysajassa, monta päivää ennen kuin on pakko. Marssin paikasta toiseen päättäväisin, pitkin askelin. Ehdin aina kuntosalin ensimmäisille iltatunneille. Pidän kuitit ja maililiikenteen ojennuksessa. Siivoan vessan ohimennen. Maalaan ja kittaan kotini seiniä samalla, kun odottelen Woltin tilausta saapuvaksi.

Tuntuu kuin joku olisi vaihtanut minuun uudet patterit. Tänä vuonna kuljen tuplateholla.

Ainoa asia, joka on muuttunut, on kellonaika, jona herään. Viime vuonna otin kaiken irti uudesta yrittäjän vapaudestani. Yleensä heräsin vasta, kun mieheni pamautti ulko-oven kiinni ja lähti töihin. Pyöriskelin sängyssä, selasin Pinterestiä, join kahvia yli tunnin ja olin työhuoneelle aikaisintaan kymmeneltä.

Tänä vuonna tein tasan yhden uuden vuoden lupauksen: herään joka työaamu kello 7:30. Monen mielestä se on myöhään. Minulle se oli puolitoista tuntia aiempaa aikaisempi.

Ensimmäisenä aamuna ärsytti. Laahustin silti kylppäriin, peseydyin ja olin nopeasti valmis. Tuntui uskomattomalta sulkea ulko-ovi mieheni makoillessa vielä sängyssä. Työhuoneella oli täydellisen hiljaista ja pimeää. Muut luovan työn tekijät olivat vielä nukkumassa tai aamujoogassa. Sytytin kynttilän. Aloin naputtaa läppäriä. Lounaaseen mennessä kaikki päivän työni oli tehty.

Sanomattakin oli selvää, että heräsin aikaisin myös seuraavana aamuna. Ja sitä seuraavana. Kuukaudessa kokeilusta on tullut rutiini. Tapa, jonka ansiosta olen nainen, joka olen aina halunnut olla. Tunnen olevani paitsi aiempaa tehokkaampi myös tasapainoisempi. Syön säännöllisemmin. Juon vähemmän kahvia. Koen olevani maailmaa mukavasti pari askelta edellä.

Silloin kun väsyttää, otan apuuni nämä aseet: Ostan aamuksi ihanaa ruokaa, jotain sellaista, jota en ole aiemmin syönyt. Sama vanha aamiaisleipä ei inspiroi nousemaan sängystä. Tämä Eevan Bircher-mysli inspiroi. Pidän huolta, että kasvoputsarini ja seerumini ovat harvinaisen hyväntuoksuisia ja miellyttäviä.

Silitän aamutakkini ja asettelen sen houkuttelevasti sängyn viereen, ennen kuin menen nukkumaan. Ostan ihan parasta kahvia ja juon sitä vain aamulla. Laitan kännykän niin kauas sängystä, etten voi napauttaa sitä torkkutoiminnolle nousematta ylös sängystä.

Johan toimii!

Tällä viikolla kerromme muistakin minimuutoksista, joilla on odottamattoman iso vaikutus. Paljastamme asiat, jotka tekevät asuistamme, itsetunnostamme ja parisuhteestamme ratkaisevasti paremmat. Ennakkopaljastus: se on yllättävän pienestä kiinni.

Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuva: Eeva Kolu
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.