Syön pelkästään herkkuja

Jenna Kämäräinen

Yhtenä tiistaina sain tarpeekseni. En jaksanut syödä toista joka-aamuista ruisleivän puolikastani. Haukata, pureskella, jauhaa, huuhtoa alas vedellä ja kahvilla.

Lounaalla ruoka oli eri, mutta tunne sama. Kun olin puolivälissä annosta, mielenkiintoni loppui. Söin kanasalaatin silti melkein kokonaan, mutta annoin itselleni luvan jättää mauttomat tomaatit lautaselle.

Sitten lähdimme Alpeille. Siellä ruoka oli runsasta. Ruokalista pursusi makkaralautasia ja jättileikkeitä. Vaikka mahani oli aterian alkaessa täysin tyhjä, en saanut koko annosta alas. Oli pakko jättää, ihan joka aterialla.

Aiemmin olin tottunut tyhjentämään aina ihan koko lautasen. Nyt aloin tunnustella, milloin ei enää ollut nälkä. Yllätyin, miten nopeasti nälkä oikeastaan menee ohi.

Reissun jälkeen minulla oli uusi ruokafilosofia: Syön vain sen verran kuin tekee mieli. Vain sellaisia ruokia, jotka maistuvat minusta herkullisilta. Heti kun syöminen alkaa tuntua työltä tai rutiinilta, lopetan. Tylsää, kohtuullisen hyvää ruokaa en syö ollenkaan.

En pakota itseäni aamupalan ääreen, jos ei ole nälkä. Jätän kylässä pullat ja piirakat tarjottimelle. En vedä väkisin lisukesalaattia. Vähintään kerran viikossa jätän ravintolalounaan puoliksi syömättä, koska se on mautonta.

Viime viikolla tapahtui jotain odottamatonta. Yli puolet sipsipussista oli vielä jäljellä, kun kyllästyin. En jaksanut enää rouskuttaa, hinata kättä yhä uudestaan sipsipussin ja suuni välillä.

Monet muutkin ruuat menettivät vetovoimansa, kun ne eivät enää olleet kiellettyjen listalla. Aiemmin olin kuvitellut, että jos voisin, vetäisin pizzaa, ranskalaisia ja suklaalevyjä loputtomasti. Todellisuudessa minun teki niitä mieli juuri siksi, että niissä oli jotain syntistä.

Kun kaikki on sallittua, vähempikin riittää.

Tiedän, että kaikki eivät allekirjoita ruokafilosofiaani. Viime kesänä Hanna Partanen julisti Hesarissa, että ruuan ei pidä olla aina hyvää. Hänen mielestään perusjees-ruoka riittää arkena.

Minä ja Partanen olemme suunnilleen samankokoisia, normaalipainoisia naisia. Hän syö arkisin tylsää ruokaa ja herkuttelee erityistilaisuuksissa fetapastasalaatilla. Minä taas syön joka päivä lempiherkkujani.

Eihän tämä syöminen mikään kilpailulaji ole. Mutta jos olisi, tiedän kumpaa meistä pitäisin voittajana.

***

Tällä viikolla Uudessa Muusassa vietetään herkkuviikkoa. Jaamme jääkaappimme, kirjahyllymme ja kylppärimme parhaat herkut ja pistämme pöydän koreaksi.

Iittalan herkku Artik-ruokahaarukka saatu osana vuosiyhteistyötä.

Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuva: Eeva Kolu
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.