Kas näin teen designer-löytöjä pilkkahintaan

Eeva Kolu

Minulla on supervoima. Sen avulla ei ehkä pelasteta maapalloa, mutta sillä pelastetaan sentään yhden naisen vaatekaappi.

Olen nimittäin ilmiömäisen hyvä löytämään designer-aarteita kukkarolleni sopivilla hinnoilla. En ole pankinjohtaja enkä pankinjohtajan vaimo, mutta kaapissani killuu Célineä, Chloéa, YSL:ää, Marantia ja Oscar de la Rentaa.

No miten hitossa?! kysyt ehkä nyt. Minäpä suoristan hameeni (Marni, by the way), pistän kaulukset ojoon (Furstenbergiä, tietty) ja kerron. Rakastan muotia ja kauniita, hyvin tehtyjä vaatteita, mutta aleluksusjahti on minulle myös harrastus. En usko, että olisi yhtään näin hauskaa olla niin rikas, että voisi vain kävellä kauppaan ja ostaa kaiken haluamansa. (No, ehkä siinäkin olisi puolensa…)

Ensin varoituksen sana: elämä aleninjana ei ole kaikkia varten. Sinussa on potentiaalia, jos rakastat pyöriä kirppiksillä ja nettikauppojen selailu on sinusta rentouttavaa eikä ajanhukkaa. Ja ennen kaikkea jos ymmärrät, että loistavat designer-löydöt eivät tule ilmaiseksi – ne vaativat työtä!

No niin, näin se käy:

Ostan vähemmän mutta kalliimpaa

Designer-vaatteet ovat 70 % alennuksessakin kalliimpia kuin Gina Tricotin vaatteet täysihintaisina. Joten vaikka olen haukka tekemään edullisia luksuslöytöjä, sovellan silti vaatekaappiini vähemmän mutta parempaa -filosofiaa.

Tunnen nettikauppojen alekoreografian

Okei beibi, luulitko, että voit vain naputella tiesi Net-a-Porteriin, kun siellä lukee SALE, ja löytää jotain mieletöntä? Think again. Tehdäksesi parhaat löydöt, sinun on ymmärrettävä, miten nettikauppojen aletanssi toimii. Sinun on mentävä syvälle kaupan psykologiaan ja siihen, millä he saavat hulluimmat shoppailijat ostamaan koko ajan lisää (sinähän et tietenkään kuulu heihin, koska tiedät kohta paremmin).

Ensin tulee ensimmäinen droppi aletuotteita, hinnat -30 %, – 40 %. Se ei saa meikää vielä kaivamaan luottokorttia lompakosta. Sen jälkeen toinen droppi. Edelleen aika vaatimattomat prosentit. Minä pidän pään kylmänä. Sen jälkeen alehintoja aletaan pudottaa, – 50 % – 60 %, ja todennäköisesti aleen lisätään vielä kolmas erä tuotteita. Viimeisen kerran hintoja pudotetaan niin, että parhaimmat alennukset ovat jo 70 %. Mutta show ei ole vielä ohi! Yleensä tässäkin vaiheessa monet nettikaupat järjestävät päivän tai viikonlopun kestäviä tarjouksia, jolloin jo alennetuista tuotteista saa vielä 10 tai 20 % lisäalen. Se on se, kaikkien alehaukkojen pyhä Graal.

Toimin vasta viimeisellä kierroksella, ellei valikoimassa ole jotain minkä aivan ehdottomasti haluan. Tarkkailen saittia ja isken, kun hetki on oikea. Tällä strategialla olen löytänyt esimerkiksi kauan kyttäämäni Diane von Furstenbergin herrainkengät, Marnin nilkkurit ja Carvenin mekon 70 prosentin alennuksella.

Aleista ja spessupromoista saa parhaiten tiedon tilaamalla kauppojen uutiskirjeitä, mutta ne nyt ovat yleensä lähinnä ärsyttäviä ja niitä tulee ihan liikaa. Joten käyn mieluummin saiteilla säännöllisesti tsekkaamassa tilanteen.

tammi510

Valmistaudun etukäteen

Klikkailen nettikauppojen wishlistille jo ennen alejen alkamista himoitsemani tuotteet. Kun alet alkavat, näen äkkiä onko halujeni kohde alennettu, ja pääsen kyttäämään sen hintakehitystä helposti. Nettikauppojen valikoima elää palautusten mukaan, joten wishlistiltä on myös helppo tsekata, onko jo loppuunmyyty tuote tai koko palannut valikoimaan.

Näitä nettikauppoja naaraan aleaikaan säännöllisesti: Net-a-Porter (usein huono alelöytöjen suhteen, koska kaikki käyvät siellä), Luisaviaroma, MyTheresa, Matches, Browns, Farfetch, Natalie Schuterman.

Ostan vain Euroopasta

Amerikkalaisissa nettikaupoissa on yleensä kreiseimmät alennukset. Mutta kun niihin lisää päälle verot, postimaksut ja tullit, ei löytö enää olekaan löytö.

Tiedän, etten tiedä kaikkea

… en edes kaikkia nettikauppoja. Siksi käytän esim. ShopStyle-sivustoa, joka hakee tuotteita sellaisistakin kaupoista, joista en ole ikinä edes kuullut. (Kyllä, se näyttää myös alet ja alekoodit.) Näin olen napannut Jenny Packhamin hameen ja Tod’sin klassiset nilkkurit, jotka eivät melkein ikinä tule aleen.

Jaksan pyöriä eBayssa

eBay, hirveä saitti täynnä hyviä löytöjä. Painajainen selata, mutta todellisen aleninjan kärsivällisyys ei petä. Valikoima on valtava, joten eBay-seikkailu kannattaa rajata tiettyihin tuotteisiin tai merkkeihin. Teen samat haut säännöllisesti ja muokkaan näkymän näyttämään viimeksi lisätyt ensin – näin en joudu aina selaamaan koko hiton valikoimaa vaan pysyn kärryillä siitä, mitä uutta saitille on tullut sitten viime visiittini. eBaysta ostan enimmäkseen käytettyjä vaatteita.

Käytän eniten Iso-Britannian e-Bayta (parhaat löytöni: Chloén mekko 80 eurolla ja Furstenbergin silkkihame 40 eurolla), mutta lisäksi myös muiden maiden eBayta. Italiasta olen esimerkiksi löytänyt Célinen hameen 50 eurolla. Ranskalainen saitti vilisee kohtuuhintaista Isabel Marantia ja Saksasta löytyy aivan kaikkea.

Sanomattakin selvää, että eBayssa liikkuu paljon feikkejä, joten ostan eBaysta vain vaatteita, joista ei yleensä tehdä kopioita. En hankkisi sieltä laukkua, aurinkolaseja tai mitään, missä on iso logo.

En muuten käytä Vestiaire Collectivea. Lupauksistaan huolimatta siellä liikkuu paljon feikkejä, ja myjjät pyytävät paljon korkeampia hintoja kuin eBayssa.

Tunnen nettioutletit

Suurin osa on roskaa, mutta esim. TheOutnet on loistava ja Yoox hyvä, jos jaksaa selata eikä välitä rumista kuvista. Molemmat tarjoavat lähes viikoittain erikoispromoja, jolloin jo alennetuista tuotteista saa vielä lisäalen. Juuri tällaisesta promosta olen löytänyt Stella McCartneyn silkkishortsit, Marc Jacobsin lompakon ja Oscar de la Rentan kengät 85 % alennuksella.

Outleteissa on käytävä usein, sillä parhaita herkkuja ei välttämättä tule valikoimaan kuin muutama. Tiedän esim. että Outnetiin paras droppi on aina maanantaisin. Yleensä olen jo ehtinyt naarata parhaat päältä ennen kuin uutiskirje on edes ehtinyt lähteä muille asiakkaille. Hähää!

Vaikka netissä on huippulöydöille ehdottomasti parhaat apajat, luonnollisesti loistolöytöjä voi tehdä – ja olen usein tehnytkin – myös kivijalkaliikkeiden alennusrekeistä. 

tammi511

Tiedän, millä kirppiksillä kannattaa käydä

Rikkaatkin ihmiset haluavat ajoittain hankkiutua eroon tavaroistaan. Kun haluaa löytää kirppiksiltä designer-aarteita, kannattaa koluta kirppiksiä alueilla, joilla asuu keskimääräistä varakkaampaa väkeä. Helsingissä olen tehnyt hyviä löytöjä esim. Kaivarin Kanuunasta ja Töölön Relovesta (suurin osa niissäkin on toki sitä ihan peruskirppiskamaa – joten jälleen, aloitteleva aleninja: kärsivällisyyttä ja silmää erotella jyvät akanoista!)

Kirppiksillä pitää käydä usein. 90 % kerroista en löydä mitään, mutta sitten välillä isken kultasuoneen – kuten kerran, kun löysin Ballyn korkkarit 15 eurolla ja Marantin nilkkurit kympillä. Älä säikähdä mummomaisen näköisiä rekkejä, niiden seassa voi olla ajattomia helmiä kuten Hermèsin huiveja tai Burberryn takkeja.

Myös second hand -kauppojen sijaintiin kannattaa kiinnittää huomiota. Itse olen tehnyt loistolöytöjä Helsingin keskustan liikkeistä, jotka ovat täynnä läheisten suurlähetystöjen rouvien designer-tamineita. Ulkomailla matkustaessani selvitän aina kaupat, joihin paikalliset vievät vanhoja laatuvaatteitaan myyntiin.

Kyttään kavereiden kaappeja

Ole kärppänä paikalla, jos tyylikäs ystäväsi on muuttamassa tai siivoamassa kaappejaan. Tämä saattaa kuulostaa sekopäiseltä, mutta toimii: jos ystäväsi on tehnyt ihanan hankinnan, jonka näkisit itsesi päällä, ilmaise asia ääneen. Jos ystäväsi vaikka vuoden tai parin päästä päättääkin luopua aarteestaan, tietenkin hän tarjoaa sitä ekana sinulle. Tällä taktiikalla sain kauan himoitsemani Chloén Suzanna-bootsit ja Alexander Wangin housut.

Facebookissa on puolensa

Okei, Facebook-kirppikset ovat pääasiassa aika stressaavia paikkoja. Mutta jälleen, aleninja jaksaa naarata draaman ja sekoilun läpi ja näkee potentiaalin suttuisimmassakin kännykkäkuvassa. Näen päivittäin paljon kaikkea omituista ja hämmentävää, mutta se kaikki on sen arvoista, kun löydän MaxMaran mekon 20 eurolla tai Annielin ballerinat kympillä.

Facebookista kannattaa kyttäillä myös tapahtumasivuja ihmisten järkkäämistä kotikirppiksistä. Jos tyypit vaikuttavat staileilta, menen muina hulluina paikalle. (Hei, avoin kutsu on avoin kutsu!) Juuri tällaiselta kotikirppikseltä olen löytänyt esim. superrakkaan YSL:n sormukseni.

Mutta tärkeimpänä…

… tämä on varmasti joidenkin korvaan hihhulihommaa, mutta uskon, että hyvä onni seuraa minua tavaroiden suhteen, koska olen itse materian suhteen antelias. En ole löydöistäni mustasukkainen vaan pistän parhaatkin herkut surutta kiertoon, jos niiden aika omassa kaapissani on ohi. Myyn aarteitani usein tosi edullisesti ja annan ystäville välillä juttuja myös ilmaiseksi.

Minusta tavaroiden tehtävä on ilahduttaa, ja tulen hyvälle mielelle siitä, kun joku tekee loistolöydön minun “jämistäni”. Uskon, että kaikki mitä elämässä vilpittömällä sydämellä antaa palautuu itselle jotain kautta moninkertaisena – oli sitten kyse ajasta, rakkaudesta, auttavasta kädestä tai Valentinon kengistä. You get what you give. 

Teksti: Eeva Kolu
Kuvat: Jenna Kämäräinen
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.