Tiedän mihin pukeudun tänä syksynä

Eeva Kolu

Yhteistyössä Stockmann

Kävin hakemassa villakangastakkini pesulasta, johon olin unohtanut sen koko kesäksi. Kun matelin nöyränä kysymään, olisiko takki mitenkään vielä paikalla, pesulan omistaja taikoi takin sekunnissa esiin ja kertoi säilyttäneensä siellä erästäkin hääpukua 11 vuotta. “Ja nuo matot tuossa ovat olleet täällä vuosia. Vaihdan aina välillä vaan uudet muovit päälle.” Sisäinen KonMarini hikoili tuskanhikeä, mutta ulkoinen takinunohtelijani oli tyytyväinen.

Kuljin pukupussi kainalossa kaupungilla, eikä sitä käynyt enää kieltäminen: olin muistanut pesulaan unohtuneen takkini, koska sille alkaa olla tarvetta.

Kesällä minua ei haittaa yhtään olla tylsä pukeutuja, mutta syksyllä tahdon enemmän. Jos ei ole tarkkana, pimeä vuodenaika turruttaa ja tylsistyttää aistit, tekee elämästä harmaata, mautonta ja tasapaksua mikropuuroa (mikropuurollakin voi elää, mutta ei se kovin kummoista elämää ole).

Siksi yritän syksyllä pitää erikoishuolta siitä, että annan aivoille ja kropalle virikkeitä enkä jämähdä puoleksi vuodeksi pimeään tölläämään Netflixiä… ainakaan ihan joka ilta. Sama koskee pukeutumista. Tässä muutamia juttuja, jotka pitävät syysvaatekaappini mielenkiintoisena.

Leveät lahkeet. Kesällä käytän aina ohuita, tuulessa lepattavia leveälahkeisia housuja. Tänä vuonna en aio luopua lempisiluetistani edes kalsassa säässä, vaan  vaihdan villakankaaseen tai denimiin.

Leveälahkeiset housut näyttävät minusta aina kiinnostavilta, ja ne on helppoa stailata joko yltiörennoiksi (tennarit ja neule), todella juhlaviksi (silkkitoppi ja korolliset sandaalit) tai miksi tahansa siltä väliltä.

Olen huomannut, että imartelevin malli on vyötäröltä napakasti istuva ja siitä alaspäin heti reilusti levenevä lahje. Reisistä kireät trumpettihousut jätän suosiolla muille ihmisille ja 10-vuotiaalle itselleni. Yhdistän leveisiin housuihin mielelläni napakasti istuvan yläosan ja kapeasiluettisen takin – joko suoran villakangastakin tai vyötäröltä kurottavan trenssin.

Kävin alkuviikosta katsomassa Stockmannin syysmuotinäytöksen, ja ihastuin tuohon Filippa K:n lookiin, jossa leveät housut ovat osana pukua. Tätä haluan ehdottomasti testata! Olisinko vialmis olemaan Nainen, Joka Pukeutuu Housupukuun?
(Housut Samuji, takki Sand, pooloneule Selected, laukku Marc Jacobs, tennarit Adidas. Housupuku Filippa K.) 
No se printtimekko. Tästä olen jankuttanut aikaisemminkin, mutta midimittiainen printtimekko nyt vaan on syksyn nerokkain vaate. Hihallisena sellaisenaan tai bleiseri, villatakki tai iso pooloneule päälle. Murretut värit on helpointa yhdistää mustaan ja harmaaseen (koska niistähän sinunkin syysvaatekaappisi pääasiassa koostuu, am I right?).

I-ha-naa, että sisäistä 70s disco goddessiaan ei tarvitse jättää kesään. Jumalattaret viihtyvät myös villasukkahousuissa.
(Mekot Marimekko, Hugo Boss.)
Olen myös hullaantunut isoihin hihoihin. Tässä mekossa pituus on kultaisen tylsähkö keskitie, mutta homma muuttuu kiinnostavaksi ylipitkien, hieman pussimaisten hihojen ansiosta. Ai että tykkään siitä, miltä vaatteet näyttävät just nyt.
(Mekko MICHAEL Michael Kors, laukku Coccinelle, nilkkurit Wonders.)
Pooloneule. Stockan näytöksessä nähtiin paljon huppuja, huiveja ja poolokauluksia. Kaikki kolme ovat täydellisiä turvavarusteita, mutta poolokaulus on kuitenkin ehkä suosikkini. Se on jossain määrin sofistikoitunut mutta sen alle pääsee sukkelasti piiloon, kun
a) näkee kadulla tyypin, jolle ei just nyt jaksa puhua
b) on flunssassa/krapulassa/muuten vain karsean näköinen ja kaveri alkaa yllättäen kuvata lärviäsi Insta-storyyn
c) leukaan on ilmestynyt rykelmä stressinäppylöitä.

Tänä syksynä minua inspiroi erityisesti klassinen ysärilook: aidosta denimistä (ei stretchiä!) tehdyt farkut, valkoinen palmikkoneule ja mustat loaferit. Erittäin Carolyn Bessette-Kennedy.
(Valkoinen pooloneule Repeat, loaferit Hudson, farkut Lee, kaikki muut Acne Studios.)

Sittenkin neuletakki. Neuleet ja syksy nyt ovat itsestäänselvyys (ensimmäiset asiat, joita ajattelen kuullessani sanan syksy: papusoppa, punaviini ja neuleet.) Mutta en ole vuosikausiin käyttänyt neuletakkeja, koska näytän niissä aina nuhjuiselta arkistonhoitajalta. Sellaiselta joka ei oikein vieläkään ole oppinut käyttämään sähköistä järjestelmää ja syö joka päivä lounaaksi rasvatonta raejuustoa.

Mutta nyt! Tänä syksynä vaatesuunnittelijat näyttävät vihdoin tajunneen paitsi värikkäiden neuletakkien, myös kietaisumallisen neulepuseron hienouden. Välittömät ballerina-vibat. Jep, olen tosi paljon mieluummin ballerina kuin arkistonhoitaja. (Tosin kummassakaan tapauksessa en koske rasvattomaan raejuustoon.)
(Vihreä neuletakki Minimum, laukku See by Chloé, harmaa neule Tiger of Sweden.)
Astetta kiinnostavampi villakangastakki. Jos panostan yhteen, panostan takkiin. Puhdasta matematiikkaa – takki tulee kuitenkin kaiken muun päälle ja Suomessa sen käyttökausi on yhtä pitkä kuin Suomen talvi… eli siis ihan hemmetin pitkä.

Siispä yksinkertaisin tapa välttää tylsyyttä on hankkia takki, jossa on jotain mielenkiintoista. Tämänkin syksyn mallistoissa on paljon pastellinsävyisiä takkeja – esim. Filippa K ja Acne molemmat luottavat vaaleanpunaiseen. Olen bongaillut paljon myös murrettuja sinisiä ja vihreitä. Kamelinvärinen villakangastakki on tietysti ikiklassikko, joka kuitenkin pomppaa esiin enemmän kuin harmaa tai musta.
(Takki Tommy Hilfiger, farkut Lee, huivi Samsøe & Samsøe, kasmirneule Calvin Klein Jeans, tennarit Filippa K.)
Olen fiilistellyt myös takkien tekstuureita, etenkin pörröisiä kankaita. Musta tai harmaakin takki on kiinnostava, kun kankaan pinnassa tapahtuu jotain.
(Näytöksen lookit Marimekko)
(
Spessupusero. Näin vähän aikaa sitten kuvan Keri Russellista ysärityylisissä farkuissa ja kukkakuvioisessa puserossa ja vauhkoonnuin. Näin vaatekaappini henkarien vilisevän silmissäni ja tajusin, että tummasävyinen kukkapaita sopisi yhteen jokaisen syysvaatteeni kanssa, mutta olisi huomattavasti harmaata neuletta jännittävämpi vaihtoehto. Stockan näytöksessä ihastuin tuohon Bossin retrohtavan keltaiseen paitaan – tuollaiset murretut sävyt heleiden ja hempeiden sijaan sopivat ihan saumattomasti harmaan, mustan ja villan kanssa.

Olen mielissäni siitä, että puseroissa on paljon keveitä materiaaleja ja röyhelöitä, ne tuovat vähän kesäistä kepeyttä villakankaiden keskelle.
(Puserot Hugo Boss ja Mango.)Värillinen laukku. Saattaa olla, että tulette hulluksi, jos mainitsen vielä kerran sanaparin “murrettu väri”, mutta jos nyt kuitenkin vielä kerran. Testattuani asiaa käytännössä olen nimittäin todennut, että oliivinvihreä tai viininpunainen laukku sopii melkein kaiken kanssa, ei ole kirkuvan huomiotaherättävä, mutta kuitenkin saa tylsimmänkin farkut-ja-paita-asun näyttämään siltä, että kokonaisuus on mietitty.
(Huivi Samsøe & Samsøe, laukku Marc Jacobs.)

Rento, mukava ja säähän sopiva syyspukeutuminen on oikeasti tosi helppoa, vaikka kaipaisikin hieman vaihtelua uskollisiin neuleisiin ja farkkuihin. Tässähän alkaa ihan innostua viilenevistä aamuista.

Kaikki kuvissa näkyvät jutut löytyvät Stockmannilta (osa vain Helsingin keskustasta). Käypä hakemassa tyyli-inspistä syksyyn myös Stockmann Magazinesta, jonka voit napata maksutta mukaasi mistä tahansa Stockan tavarataloista.

Teksti: Eeva Kolu
Kuvat: Mikko Rasila
Kuvat Stockan muotinäytöksestä: Maria Moulud / Gut

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.