Tyylin helpoin mauste

Uusi Muusa toimitus

Asutsä basaarissa, kysyi kaverini poikaystävä tullessaan kylään silloiseen opiskelijakämppääni. Eteiseni seinällä roikkui nimittäin iso, tapetista askartelemani taulu, johon olin ripustanut killumaan kaikki korvakoruni.

Kokoelma oli kieltämättä vakuuttava. Nuorempana isot, roikkuvat, kilisevät ja helisevät korvikset olivat tyylini tavaramerkki. Käytin sellaisia joka päivä, silloinkin kun en jaksanut meikata tai lähdin ulos verkkareissa.

En tiedä, mihin ja miksi korvikset jäivät, mutta vuosien saatossa ne unohtuivat kaapin pohjalle. Tyylissäni oli kausia, jolloin näytin kirjastonhoitajamummolta tai virtaviivaiselta skandiminimalistilta. Kilisevät korvikset eivät sopineet kumpaankaan. Korvakorukokoelmani ei selvinnyt lukuisista muutoista vaan hajaantui Turun kirppiksille. Korvareikäni kasvoivat umpeen.

Innostuin uudestaan korviksista viime vuonna, kun katsoin elokuvan The Family Stone. Siinä Sarah Jessica Parkerin hahmolla on täydelliset timanttinappikorvikset. Ne yksin tekivät hahmon simppeliin niskaponnariin ja simppeleihin asuihin perustuvasta stailista himottavan.

Viime kesänä kävin vihdoin lävistäjällä avaamassa vanhat korvareikäni. Hankin aluksi pienet napit, mutta hiljalleen isot korvikset ovat tehneet comebackin korurasiaani, ja mietin, miksi ne koskaan poistuivatkaan! (Tai no, ks. kirjastonhoitajamummo, skandiminimalisti.)

Korvikset ovat vaatekaapin helpoin mauste. Halvallakin saa kivat ja niitä voi käyttää joka säällä. Ne mahtuvat aina. Niissä voi hullutella väreillä ja tekstuureilla, vaikka muuten pukeutuisi simppelisti. (En ikinä käytä keltaisia vaatteita – ehkä juuri siksi huomasin, että monet korviksistani ovat keltaiset.)

Taion mustasta luottomekostani juhlavamman sitaisemalla hiukset niskaan ja lisäämällä roikkuvat korvikset. Tennari- ja villapaitapäivinä sujautan korviini sirot mutta isot renkaat, jolloin asuun tulee sopiva ripaus naisellisuutta. Poolopaita imaisee kaulani jäljettömiin, mutta pitkät korvikset tasapainottavat vaikutelman niin, etten näytä pallopäiseltä kilpikonnalta.

Korvakorut tuovat kasvoihin vaihtelua kuten huulipunakin – kun aamulla peilistä katsoo vähän tylsännäköinen naama, korviksilla saa siihen lisää väriä.

En ole korvisten suhteen nirso – omistan pelkkiä helyjä ja lempparini ostin vitosella eteläafrikkalaisesta basaarista. Ainoastaan yhdestä pidän tiukasti kiinni: korvisten pitää olla kevyet, vaikka olisivat kuinka isot. Painavat korvikset sattuvat korviin ja niskaan. Särky ei ole ikinä chic.

Heitänpä siis nyt pienen haasteen tähän tiistaihin: jos kaapissasi on isot korvikset, joita et ikinä käytä, tänään on loistava päivä laittaa ne korviin. Ei siihen mitään juhlia tarvita.

Tosin ei niistäkään haittaa ole.

Teksti ja kuva: Eeva Kolu

 

 

 

Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.