Voimapuku

Jenna Kämäräinen

Olimme kiertäneet kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaateliikkeet. Lempiputiikkini ja ylioppilaiden äideille suunnatut kolttukaupat. Överihintaisten suunnittelijoiden rekit, kaikki luotetut tavaratalot.

Silti en ollut löytänyt yhtään mekkoa, jossa olisin halunnut juhlia ystäviemme häitä. En edes yhtä ainoaa asua, jonka olisin jaksanut saatella sovariin. Aloitin perusmarinani:

“Teillä miehillä on niin helppoa. NIIIN HELPPOA. Ei tartte kuin löytää yksi hyvin istuva puku ja sillä sitten kiertää kaikki maailman juhlat ja edustustilaisuudet. Sit välillä voi vaan kevyesti poimia kaupasta kiinnostavan kravatin tai ostaa matkoilta tuliaiseksi kauniin taskuliinan. Mä vihaan mekkoja! Varsinkin juhlamekkoja. MÄ VIHAAAAN NIITÄ! MÄKIN HALUAN OLLA MIES.”

Mies pysähtyi. Puhalsi ilmaa ulos suun kautta melkoisen pitkään. Oli itse asiassa tähän asti pysynyt ihailtavan tyynenä. Nosti katseensa ja totesi:

“No onhan sulla sitten sellanenkin vaihtoehto, että laitat housut. Housut ja takin.”

Voisin väittää, että sillä hetkellä pääni yläpuolelle nousi ihan oikeasti kirkkaan hehkulampun kuva.

Marssimme tuttuun ketjuliikkeeseen, kävimme sovituskopissa ja läksimme kotiin. Juhlin ystävien häitä samassa asussa kuin mieheni: mustassa jakkupuvussa. Paitsi että minun jakkupukuni oli kiinnitetty edestä hakaneulalla ja sen alla oli vain mustat rintsikat. Jalkaan vedin stilettikorot, jotka vaihdoin ruokailun jälkeen koristekivien peittämiin sandaaleihin.

Olin täysin rento, oma itseni, samanaikaisesti turva-alueella ja yhtä fiini kuin jakkupukuiset Spice Girlsit 90-luvulla. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni olin juhlavaatteissa elementissäni.

Tuota onnellista tapausta muistelin tällä viikolla, kun aloin henkisesti valmistautua kesän juhliin. Niistä ensimmäiset ovat tulevana viikonloppuna ja viimeiset syyskuussa. On häitä, yo-juhlat, rippijuhlat ja synttäreitä. Mielettömiä syitä juhliin, joissa haluaisin nauttia ja keskittyä olennaiseen.

Luotettu voimapukuni ei valitettavasti enää mahdu minulle. Siksi tavoitteeni on löytää uusi: samanaikaisesti aiempaa rennompi ja skarpimpi housupuku. Haluaisin että housupukuni laskeutuisi yhtä kauniisti kuin pitkä, ilmava kesämekko, mutta että siinä olisi samaa ryhdikkyyttä kuin smokissa.

Jos käy mäihä, löydän beigen asun, jonka sävy mätsää ihooni ja tukkaani. Jos se ei onnistu, minun on löydettävä sisäinen kapinalliseni ja pukeuduttava valkoiseen pukuun. Yhdistettävä siihen ehkä vaalenpunaista ja muita murrettuja sävyjä, jotta minut erottaa morsiamesta.

Rakastan suunnittelemista, mutta vihaan sovituskoppeja. Siksi laadin vedenpitävän strategian, ennen kuin lähden liikkeelle.  Saanko esitellä, täydellisen voima-asun kaava:

Leveälahkeiset housut ja vyötäröä korostava jakku, väliin mahdollisesti hyperohut, beige tai roosa silkkimekko, alle puuterin värinen body. Jos tilillä on reilusti ylimääräisiä satasia: Filippa K:n Rae-jakku, 390 e,  ja Rae-housut, 270 e. Jos kaikki rahat uppoavat lomareissuihin: H&M:n bleiseri, 40 e, ja puvunhousut, 40 e.
+
Pysäyttävän upeat korvakorut. Jos vain ehdin rei’ittää korvani ennen juhlia, aion kokeilla suomalaisen Guardian of the Baltic Sea -merkin Ruhnu-korviksia, 139 – 149 e, josta 20 e menee Itämeren suojeluun.
+
Niin juhlavat sandaalit, että ne kävisivät korusta. Tilasin ruotsalaisen Flattered-merkin mokkaiset Michaela-sandaalit, 159 e. Ne ovat jumalaisen kauniit ja tismalleen samaa sävyä kuin Balmuirin kashmirhuivi, jonka kiedon kaulan ja harteiden ympärille kesäyössä, viimeisten hitaiden aikaan. 189 e.

Teksti: Jenna Kämäräinen
Kuvat: valmistajat
Copyright © 2017 2017. All rights reserved.
Proudly powered by 2017. Theme 2017 made by FitWP.